Säihkyvää Uutta Vuotta! // Sparkling New Year!

kk2a
Mittakaavan pituus 0,2 mm.

Ilotulitusta ohuthieessä! Nämä kuvat ovat peräisin noin 2,8 miljardia vuotta sitten muinaisesta tulivuoresta purkautuneesta laavakivestä Tipasjärveltä. Tämä kiviaines on kallioperämme nuoremmissa kehitysvaiheissa uudelleen muokkautunut ja osittain tästä syystä se näyttää erilaiselta kuin aikaisemmin julkaistu ohuthiekuva basaltista. Jos haluat nähdä miltä tämä kivi näyttää paljain silmin, niin kannattaa vierailla Luonnontieteellisessä museossa!

Fireworks in a thin section! These photographs are from a lava rock erupted ca. 2.8 billion years ago from an old volcano close to present Tipasjärvi, Finland. This rock has then been reworked in later thermal events of our bedrock and largely because of that it looks different from the previously published thin section photograph from a basalt (text in Finnish). If you want to see how this rock looks like outside of microscope, visit Natural History Museum!

kk2b
Mittakaavan pituus 0,5 mm.

Jouluvalojen päälle kytkeminen näkyy avaruuteen asti

Tiistaina Nasan julkaisemaan tiedotteen mukaan tietyt alueet Maassa hohtavat joulukuussa avaruuteen moninkertaisesti kirkkaampana muihin kuukausiin verrattuna.
Manning Close Christmas Light Show,Wells, Somerset, EnglandMaapallon hohdon lisääntyminen on meneillään olevaan juhlakauteen liittyvän valaistuksen ansiota. Tämä selvisi Suomi NPP -satelliitin keräämien tietojen perusteella. Tutkimus kohdistui Yhdysvalloissa lumettomina pysyviin alueisiin joissa kirkkauden lisääntyminen huomattiin alkavan marraskuun lopussa kiitospäivän jälkeen. Satelliittikuvien perusteella samankaltainen ilmiö tapahtuu paikoin myös lähi-idässä Ramadanin, eli muslimien pyhän kuukauden, aikaan.

Suomi NPP-satelliitti on kiertänyt Maata lokakuusta 2011 alkaen. Satelliitti on NASA:n, Yhdysvaltain puolustusministeriön ja Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaation yhteistyöprojekti. Satelliitti on nimetty säätieteilijä Verner E. Suomen mukaan, jonka vanhemmat muuttivat Suomesta Yhdysvaltoihin 1900-luvun alkupuolella.

Suomi NPP-satelliitti: Twitterissä, Facebookissa ja Flickrissä. Sekä tietysti satelliitin kotisivut!

Kuva:  Paultoole (Own work) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons

Mitä yhteistä on kurpitsapiirakalla ja Merkuriuksella?

Virittäytyäkseni tunnelmaan tulevan Yhdysvaltoihin suuntautuvan työmatkan suhteen, päätin sukeltaa kurpitsapiirakoiden maailmaan niin teoriassa kuin käytännössä (resepti herkulliseen kurpitsajuustokakkuun lopussa!).

Geologisessa mielessä kurpitsapiirakoihin tutustuminen onnistuu Aurinkokunnan pienimmän planeetan Merkuriuksen kanssa. Kaksi vuotta sitten Geology-lehdessä julkaistiin artikkeli1, jossa Tom Watters tutkimusryhmänsä kanssa kuvasivat Messenger-luotaimen ikuistamat Merkuriuksen pinnalta löytyvät pinnanmuodot, jotka muistuttivat ryppyineen ja halkeamineen kurpitsapiirakan pintaa. Yhdennäköisyyden ansiosta nämä pinnanmuodot saivat lempinimekseen kurpitsapiirakkakraaterit.

Tutkimuksen mukaan Merkuriuksen pinnanmuodoilla ja kurpitsapiirakalla on ulkonäön lisäksi yhteistä myös syntytapa. Merkuriuksen piirakkakraaterit ovat syntyneet kun laava on virrannut meteoriittikraattereihin. Kraattereiden sisällä jäähtyvän ja tiivistyvän laavan pinta on rakoillut ja rypistynyt samaan tapaan kuin uunista otetun piirakan pinta rakoilee. Kiviaineksen painuminen kasaan on paljastanut myös alkuperäisen meteoriittikraaterin reunaviivat muodostaen niin kutsutun haamukraatterin. Toisen tutkimuksen2 perusteella meteoriittikraatereissa olevan laavapatjan paksuuden on pitänyt olla kokonaisuudessaan vähintään 1,5 kilometriä, jotta tämänkaltaiset hautavajoamat ja rypyt ovat voineet syntyä. Tästä syystä on todennäköistä, että kurpitsapiirakkakraatereihin virrannut laava-allas on syntynyt useamman perättäisen purkauksen kautta.

Kuvan yläreunassa kaksi haamukraatteria, joissa näkyvissä kurpitsapiirakkakraatereiden tunnusomaiset rypyt. Image Credit: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington
Kuvan yläreunassa kaksi haamukraatteria, joissa näkyvissä kurpitsapiirakkakraatereiden tunnusomaiset rypyt. Vasemmalla olevan pienemmän kraaterin halkaisija on noin 30 km. Image Credit: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington

Merkuriuksen piirakkakraaterit ovat erinomainen syy herkutella kurpitsajuustokakulla! Tämä kakku on helppo tehdä ja se sopii hyvin myös joulupöytään. Ohjeen määriä ei tarvitse noudattaa grammalleen – tässä kakussa poikkeamisella piirun verran suuntaan tai toiseen ei ole lopputuloksen kannalta suurta vaikutusta. Uunista oton jälkeen kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka jäähtyvän juustokakun pinta painuu rypylle Merkuriuksen piirakkakraatereiden tavoin!

Kurpitsajuustokakku
n. 17 cm halkaisijaltaan oleva matala kakku (täysikokoiseen vuokaan tehdessä määrät kannattaa tuplata)

Pohja
100 g valinnaisia keksejä (tässä kakussa puolet Digestiveä ja puolet piparkakkua)
1-2 rkl voita
(sitruunamehua/kuorta)

Murskaa pohjaan tuleva keksit ja sekoita niiden joukkoon sulatettu voi. Tarkoituksena on saada massa, joka on helppopainella piirakkavuoan pohjalle. Pohjaa voi maustaa esimerkiksi sitruunamehulla ja –kuoriraasteella. Painele pohja tasaisesti irtopohjavuoan pohjalle.

Täyte
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl kurpitsasosetta*
1 iso kananmuna
50 g/makusi mukaan hunajaa (tai muuta makeutusta)**
maun mukaan mausteita: esimerkiksi neilikka, muskotti, kaneli, vanilja ja inkivääri käyvät erinomaisesti**

Täytteen ainekset vatkataan sekaisin. Kurpitsasose kannattaa lisätä viimeisenä kun tuorejuusto on hieman notkistunut jos haluaa välttää massaan jäävät tuorejuustopaakut. Täyte kaadetaan pohjan päälle ja kakkua paistetaan n. 170 asteessa n. 35-45 minuuttia (uunin tehokkuudesta riippuen). Kakku on valmista sitten, kun täyte on kauttaaltaan hyytynyt, mutta keskusta vielä hieman hytkyy. Välttääksesi syvien repeämien synnyn kakun pintaan, kannattaa kakun reuna uunista oton jälkeen irroittaa vuoan reunasta varovasti esimerkiksi grillitikun tai veitsen avulla. Ennen herkuttelemista kakun on syytä jäähtyä kunnolla ja se on parhaimmillaan paistoa seuraavana päivänä.

*Kurpitsasose on helppo tehdä itse uunissa paahtamalla, mutta sosetta löytää kaupasta myös tölkissä.
**Makeutuksessa ja maustamisessa kannattaa huomioida pohjaan käytetyt keksit.

Kuin kaksi marjaa? Tai ainakin serkukset! Kraaterikuva: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington
Kun kurpitsakakku on valmiina herkuteltavaksi niin kiinnitä huomiota sen pintaan syntyneisiin ryppyihin. Huomaatko yhteneväisyyksiä Merkuriuksen piirakkakraatereiden kanssa? Kuin kaksi marjaa? Tai ainakin serkukset! Kraaterikuva: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington

Viitteet:
1Watters, T.R, Solomon, S.C., Klimczak, C., Freed, A.M., Head, J.W., Ernst, C.M., Blair, D.M., Goudge, T.A. ja Byrne, P.K. 2012. Extension and contraction within volcanically buried impact craters and basins on Mercury. Geology, 40, p. 1123-1126.
2Klimczak, C., Watters, T.R., Ernst, C.M., Freed, A.M., Byrne, P.K., Solomon, S.C., Blair, D.M., ja Head, J.W. 2012. Deformation associated with ghost craters and basins in volcanic smooth plains on Mercury: Strain analysis and implications for plains evolution. J. Geophys. Res., 1117, E00L03, doi:10.1029/2012JE004100

Jouluvalot syttyivät mikroskooppiin!

joulu_2

Geologin jouluvaloista käyvät polarisaatiomikroskoopissa tuikkivat oliviinimineraalikiteet. Nämä oliviinikiteet ovat kuvattu basaltista, joka purkautui noin 180 miljoonaa vuotta sitten Gondwana-jättiläismantereen hajotessa. Kiteiden ympärillä oleva tumma aines on vulkaanista lasia joka on syntynyt laavan jäähtyessä niin nopeasti ettei mineraalikiteitä ehdi muodostua. Lue lisää laakiobasalteista ja niiden tutkimuksesta Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkimussivulta!

Yläkuvassa näkyvä valkoisen palkin leveys on 2 mm ja alakuvassa 0,5 mm.

joulu_lähi