Salmiakkihuumaa!

Kotileipureiden keittiössä vallitsee tällä hetkellä salmiakkihuuma. Kinuskikissan leivontablogissa julkaistu resepti mustavalkoiseen salmiakkiseeprakakkuun on aiheuttanut apteekkien hyllyjen tyhjenemisen nestemäisestä salmiakista. Uutta salmiakkierää odotellessa kannattaa tutustua siihen mitä tekemistä salmiakilla on geologian kanssa!

Salmiakille tyypillinen suolainen maku tulee teollisesti valmistetusta ammoniumkloridista (NH4Cl) jota salmiakkikarkissa on pieni määrä. Ammoniumkloridi on väriltään valkoista ja salmiakkituotteet ovat värjätty mustiksi esimerkiksi lääkehiilen avulla.

Salmiakki-mineraalia, eli ammoniumkloridia, muodostuu esimerkiksi vulkaanisilla alueilla. Sitä on löydetty useilta tulivuorilta kuten Italian Vesuviukselta, Strombolilta ja Etnalta, Haivaijin Kilauealta ja Islannin Heklalta. Vulkaanista salmiakkia syntyy tulivuoren rinteillä olevien kaasujen purkausaukkojen ympärille, kun niistä purkautuva höyry kiteytyy suoraan kiinteäksi aineeksi. Kaasujen purkausaukkoja kutsutaan fumaroleiksi. Salmiakki kuuluu samaan mineraaliryhmään toisen keittiöstä tutun aineksen eli suolan (toiselta nimeltään haliitti) kanssa. Kotikeittiön ainekset eivät riitä kasvattamaan salmiakkikiteitä, mutta suolakiteiden kasvattamista kannattaa kokeilla vaikkapa kakun leipomisen ohessa (ohjeet täällä)!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vesuviuksella syntynyttä salmiakkia (valkoinen). Salmiakki on kiteytynyt vulkaanisen kiven päälle tulivuoresta purkautuneesta höyrystä. Näyte kuvattu Luonnontieteellisen keskusmuseon geologisista kokoelmista.

Tulivuoriperäistä salmiakkia pääset ihastelemaan Luonnontieteellisen keskusmuseon geologisissa kokoelmissa Kumpulan historiallisessa kartanossa. Kartano sijaitsee Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa.

Päivitys (13.5.2016): Luonnontieteellisen keskusmuseon geologiset kokoelmat avautuvat myös kesän 2016 mittaan useampana ajankohtana yleisölle, lisätietoa täällä.

Lähteet:

Roberts, W.L., Campbell, T.J., Rapp, Jr. G.R. 1990. Encyclopedia of Minerals. Van Nostrand Reinhold, toinen painos.

Advertisements

Erikoisesti rapautunut siirtolohkare, Sipoonkorpi

rapakiviSipoonkorven kansallispuistosta löytyy erikoisesti rapautunut siirtolohkare, joka muistuttaa ulkomuodoltaan hieman kahdeksikkoa. Lohkare on koostumukseltaan rapakivigraniittia, noin 1,6 miljardia vuotta sitten puhisseen tulivuoren magmasäiliötä (rapakivigraniittia ja sen syntyä on aikaisemmin sivuttu tarkemmin täällä). Lohkare on päätynyt Sipoonkorpeen jääkauden kuljettamana.

Rapakiven murenevaa pintaa
Rapakiven murenevaa pintaa

Sipoonkorven rapakivilohkareesta ja sen ympäristöstä saa hyvän käsityksen siitä, mistä tämä kivilaji on saanut alkujaan nimensä. Rapakivigraniitti rapautuu rakenteensa vuoksi helposti karkearakaiseksi soraksi, eli moroksi. Moroa löytyy runsaasti myös tämän lohkareen ympäriltä, kuin sen ympäristöstä jossa alkuperäisistä siirtolohkareista on jäljellä enää morokasat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Morokasa rapakivilohkareen vieressä.

Rapakivilohkare on reilun puolen kilometrin kävelymatkan päässä Bisan ulkoilumajalta. Metsässä kulkee useampia pieniä polkuja ristiin rastiin ja löytäminen vaatii hieman suunnistustaitoa. Mukaan kannattaa varata kartta (katso alla oleva linkki)! Koska tämä rapakivilohkare on pinnaltaan aika hauras, kannattaa välttää turhaa kiipeilyä ja rapautumisen edistämistä jotta erikoinen muoto pysyy ihailtavana mahdollisimman pitkään.

Tarkemmat kartat ja lisää tietoa Sipoonkorven alueen geologisista kohteista:

Salla, A. 2013. Sipoonkorven kansallispuiston geologiset luontokohteet. Metsähallitus. Pdf julkaisuun löytyy täältä. Erikoisesti rapautunut rapakivilohkare esiintyy julkaisussa koodilla SK-22-31.