Salmiakkihuumaa!

Kotileipureiden keittiössä vallitsee tällä hetkellä salmiakkihuuma. Kinuskikissan leivontablogissa julkaistu resepti mustavalkoiseen salmiakkiseeprakakkuun on aiheuttanut apteekkien hyllyjen tyhjenemisen nestemäisestä salmiakista. Uutta salmiakkierää odotellessa kannattaa tutustua siihen mitä tekemistä salmiakilla on geologian kanssa!

Salmiakille tyypillinen suolainen maku tulee teollisesti valmistetusta ammoniumkloridista (NH₄Cl) jota salmiakkikarkissa on pieni määrä. Ammoniumkloridi on väriltään valkoista ja salmiakkituotteet ovat värjätty mustiksi esimerkiksi lääkehiilen avulla.

Salmiakki-mineraalia, eli ammoniumkloridia, muodostuu esimerkiksi vulkaanisilla alueilla. Sitä on löydetty useilta tulivuorilta kuten Italian Vesuviukselta, Strombolilta ja Etnalta, Haivaijin Kilauealta ja Islannin Heklalta. Vulkaanista salmiakkia syntyy tulivuoren rinteillä olevien kaasujen purkausaukkojen ympärille, kun niistä purkautuva höyry kiteytyy suoraan kiinteäksi aineeksi. Kaasujen purkausaukkoja kutsutaan fumaroleiksi. Salmiakki kuuluu samaan mineraaliryhmään toisen keittiöstä tutun aineksen eli suolan (toiselta nimeltään haliitti) kanssa. Kotikeittiön ainekset eivät riitä kasvattamaan salmiakkikiteitä, mutta suolakiteiden kasvattamista kannattaa kokeilla vaikkapa kakun leipomisen ohessa (ohjeet täällä)!

Vesuviuksella syntynyttä salmiakkia (valkoinen). Salmiakki on kiteytynyt vulkaanisen kiven päälle tulivuoresta purkautuneesta höyrystä. Näyte kuvattu Luonnontieteellisen keskusmuseon geologisista kokoelmista.

Tulivuoriperäistä salmiakkia pääset ihastelemaan Luonnontieteellisen keskusmuseon geologisissa kokoelmissa Kumpulan historiallisessa kartanossa. Kartano sijaitsee Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa.

Päivitys (13.5.2016): Luonnontieteellisen keskusmuseon geologiset kokoelmat avautuvat myös kesän 2016 mittaan useampana ajankohtana yleisölle, lisätietoa täällä.

Lähteet:

Roberts, W.L., Campbell, T.J., Rapp, Jr. G.R. 1990. Encyclopedia of Minerals. Van Nostrand Reinhold, toinen painos.