Kvartsin monet kasvot

Viime kuussa kirjoitin jutun ”Viisi (+1) mielenkiintoista näytettä!”, jossa  esittelin Luonnontieteellisen keskusmuseon geologisista kokoelmista viisi näytettä jotka kohoavat omien suosikkieni joukkoon. Kokoelmista on esillä kuitenkin yli 600 mineraali- ja kivilajinäytettä, ja näin ollen mielenkiintoisia, kauniita ja mieleenpainuvia näytteitä löytyy sieltä enemmän kuin viisi! Nyt haluan nostaa esiin yhden mineraalin joka yllättää monimuotoisuudellaan ja saman vitriinin äärellä voi käyttää hetken jos toisenkin!

Kvartsi on mineraali joka koostuu kahdesta alkuaineesta: piistä (Si) ja hapesta (O). Pienet määrät muita alkuaineita kvartsin kiderakenteessa saavat aikaan mineraalin laajan värikirjon. Kvartsi on yksi maapallon kuoren yleisimmistä mineraaleista. Se on luonteeltaan kovaa ja kestävää ja sitä hyödynnetään esimerkiksi koruissa, sekä lasin ja keramiikan raaka-aineena.

Sopivissa olosuhteissa kvartsi kiteytyy omuotoisiksi kiteiksi, joiden pää on pyramidin muotoinen. Värittömiä, läpinäkyviä kvartsikiteitä kutsutaan usein vuorikiteiksi. Mikäli kvartsin väri on rusehtava, tai jopa musta, kutsutaan kvartsia silloin savukvartsiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Omamuotoisia savukvartsikiteitä

Piilokiteistä kvartsia kutsutaan kalsedoniksi, etenkin jos se on väriltään sinertävää. Piilokiteiden kiderakenne tarkoittaa, että mineraalin kiderakenne on havaittavissa vain mikroskoopilla ja paljain silmin tai suurennuslasilla mineraali näyttää massamaisilta. Akaatti on raidallista kalsedonia. Sitä syntyy usein vulkaanisten kivien onteloihin, kun kuumat liuokset kiertävät kivessä. Liuoksista kiteytyy kvartsimassaa kerroksittain onkaloon ja tuloksena on hieman puun vuosirenkaita muistuttava rakenne.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Akaatti

Krysopraasi on myös rakenteeltaan piilokiteistä. Se on kvartsin yksi vihreän värisistä muodoista ja on saanut värinsä sisältämästään pienestä määrästä hapettunutta nikkeliä. Krysopraasia syntyy nikkelimalmien rapautumisen kautta kivien raontäytteiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Krysopraasi

Hehkuvan punainen karneoli saa värinsä raudan oksideista, ja kuten krysopraasi ja akaatti, se on rakenteeltaan piilokiteistä.  Karneoli on pitkään tunnettu kvartsin muoto ja sitä käytetään korukivenä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Karneoli

Ametisti on kvartsia, joka on tunnettu jo antiikin ajoista lähtien. Ametistille ominaista on violetti väri, joka johtuu mineraalin rakenteessa olevasta raudasta, mangaanista ja titaanista. Ametisti on suosittu korukivi. Ametistia löytyy näyttelystä useammasta kohtaa, kannattaa kurkata myös vitriinan takana olevalle ikkunalaudalle, sekä vitriinin päädyn alahyllylle!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Omamuotoisia ametistikiteitä

Kaikki nämä kvartsinäytteet (+ monta muuta) löytyvät mineraalihuoneen silikaattiryhmän vitriinistä. Mikä näistä oli sinun lempinäytteesi? Lue lisää myös muista esillä olevista näytteistä: Viisi (+1) mielenkiintoista näytettä!

Päivitys (26.6.2017): Luonnontieteellisen keskusmuseon geologiset kokoelmat avautuvat myös kesän 2017 mittaan useampana ajankohtana yleisölle, lisätietoa täällä.

Tekstin lähde: Kvartsi, Geologia.fi-sivusto.

Advertisements

Granaatintäyteinen kallio

Roihuvuori granaatti Auringossa kimmeltävä tummanharmaa pieniä pahkuja täynnä oleva seinämä muistuttaa tarujen lohikäärmeen suomuista kylkeä. Lähempi tarkastelu osoittaa, että Roihuvuoressa sijaitseva kallioleikkaus koostuu hyvin granaattipitoisesta kiilleliuskeesta.

Tämän kiven alkuperä ulottuu noin 1 900 miljoonan vuoden taakse, jolloin merenpohjaan kerrostui hienojakoista savimaista sedimenttiainesta. Svekofennisen vuorijonopoimutuksen yhteydessä, noin 1 880 miljoonaa vuotta sitten, tämä sedimentti joutui syvemmälle maankuoreen, jossa se mukautui korkeampiin lämpötila- ja paineolosuhteisiin kiteytymällä uudelleen. Alunperin hienojakoisesta saviaineksesta kiteytyi kiilteitä ja granaatteja. Takaisin maanpinnalle kiilleliuske on syntynsä jälkeen paljastunut vuosimiljoonien aikana tapahtuneen eroosion, eli kiven kulumisen, kautta.

Roihuvuori granaatti
Tämä on lopputulos kun savea paistetaan vähän korkeammassa lämpötilassa ja paineessa! Punertavat pahkut ovat granaattia ja tummat levymäiset mineraalit kiillettä.

Punertavat granaattikiteet ovat ominaisuuksiltaan kestävämpiä kuin niitä ympäröivät kiilteet ja tästä syystä ne ovat kiven kuluessa jääneet ympäristöstään koholleen. Kiilteet taas ovat rakenteeltaan levymäisiä ja siksi näyttää siltä että kallio kimmeltelee auringossa kun auringonvalo heijastuu kiteiden pinnoista.

Jos olet aina halunnut nähdä granaatin on Roihuvuoren kallioseinämä erinomainen kohde, sillä tämän seinämän kiteitä on vaikea olla huomaamatta! Osa granaattikiteitä pilkistää seinämästä vielä kokonaisina kiteinä paljastaen omamuotoiset sileät kidepintansa – löydätkö näitä aarteita kallion pinnasta?

Loppuun vielä aiheeseen sopiva lainaus elokuvasta Muumipeikko ja pyrstötähti:

Nipsu: “Ovatko granaatit sinun?” Nuuskamuikkunen: “Ovat kun katselen niitä. Minä omistan kaiken kauniin mitä katselen ja kaiken mistä iloitsen.”

Miten löytää granaattikallio? Kallioleikkaus sijaitsee Roihuvuoressa, Kreijarinkuja -nimisten pysäkeiden välissä, aivan kävely- ja pyörätien vieressä.

Metromatka menneisyyteen –sarja esittelee geologiaan liittyviä retkikohteita metrolinjan varrelta (ja hieman sen ulkopuolelta). Kohteet täydentyvät kevään ja kesän edetessä! Tämän kohteen lähellä on myös jääkauden jättämiä jälkiä ja pala supertulivuoren magmasäiliötä. Jos taas haluat nähdä erikoisesti rapautuneen siirtolohkareen, suosittelen retkeä Sipoonkorpeen!

Oliko ongelmia löytää perille? Laita viestiä elina.lehtonen (at) helsinki.fi, niin yritän parhaani selkeyttää ohjeita.

Lähde: Lehtinen, M., Nurmi, P. ja Rämö, T. (toim.) 1998. Suomen kallioperä: 3000 vuosimiljoonaa. Helsinki, Suomen Geologinen Seura ry., 375 s.