Yhteisörahoituksella kohti tuntematonta – suuri Kuolan retki

Vuosi 1879 oli merkityksellinen suomalaisen (ja pohjoismaisen) tutkimusmatkailun kannalta. Tuolloin suomalaissyntyinen geologi ja mineralogi Nils Adolf Erik Nordenskiöld lähetti Japanista sähkeen, jossa ilmoitettiin että Koillisväylän (eli Pohjoisen meritien) läpi oli onnistuneesti purjehdittu. Nordenskiöldin johtama matka osoitti pienenkin maan pystyvän järjestämään merkittävän tieteellisen tutkimusmatkan.

Koillisväylän onnistunut läpipurjehdus antoi kipinän tutkimusmatkan suunnitteluun silloin melko tuntemattomalle Kuolan niemimaalle. Tämän tutkimusmatkan pääsuunnittelija ja johtaja oli eläintieteilijä Johan Axel Palmén. Tutkimusretken tarkoituksena oli niemimaan sisäosien kartoittaminen ja havaintojen tekeminen alueen eläimistä, kasveista ja geologiasta. Retkeä varten kerättiin monitieteinen joukko tutkijoita. Mukaan pääsi myös juuri väitellyt geologi Wilhelm Ramsay, joka oli 22-vuotiaana tutkimusmatkan nuorin osanottaja.

Mediarummutusta ja yhteisörahoitusta

Matkan ja tutkimuksen rahoittaminen ei 1800-luvun lopullakaan ollut helppoa. Tutkimusmatkaa esiteltiin lehdistössä tunnettavuuden lisäämiseksi ja rahoituksen saamisen helpottamiseksi. Matkan alkuperäinen arvioitu budjetti oli 10 000 markkaa. Yhteensä puolet summasta rahoitti Helsingin yliopisto ja Societas pro Fauna et Flora Fennica -seura. Loput rahoista saatiin lahjoituksena yksityishenkilöiltä. Myös tutkimusmatkan johtaja Palmén sijoitti matkaan 1500 markkaa. (tutun kuuloinen rahoitusmalli näin nykypäivän tutkijankin näkökulmasta?)

Retki alkoi huhtikuussa 1887, kun tutkimusryhmän etujoukon muodostavat kasvitieteilijä Alfred Oswald Kihlman, eläintieteilijä Reinhold Envald ja Gustaf Nyberg nousivat Helsingissä Ouluun suuntaavaan junaan. Oulusta matkaa jatkettiin hevos- ja porokyydein. Etujoukon tehtävänä oli muun muassa kuljettaa suurin osa tutkimusryhmän matkatavaroista Kuolan kaupunkiin. Määränpäähän etujoukko saapui reilun kahden viikon matkustamisen jälkeen. Jo ennen varsinaisen tutkimusmatkan alkua ryhmä kohtasi hankaluuksia: Kilhmania puri matkan varrella koira ja tutkimusryhmän mieliala oli muutenkin maassa.

SKR_Rikkinen1

Kuva rajattu Rikkisen kirjasta Suuri Kuolan retki 1887 (1980).

Tutkimusryhmän pääjoukko lähti Helsingistä matkaan kahdessa eri ryhmässä touko-kesäkuussa. Joukot kulkivat vesiteitse ja kaikki tutkimusryhmäläiset saapuivat Kuolan kaupunkiin kesäkuun loppuun mennessä. Seuraavan kolmen kuukauden ajan tutkijat tekivät erillisissä pienemmissä ryhmissä vaelluksia Kuolan sisäosiin ja matkasivat laivalla Jäämeren rantaviivaa pitkin.

SKR_Rikkinen2

Paikoin tutkimusryhmä joutui ylittämään vesistöjä koottavalla veneellä. Tavaroiden ja ihmisten siirtämisen jälkeen veneen avulla uitettiin myös kuormajuhtina oleva porot (kuvassa). Kuva on rajattu Rikkisen kirjasta Suuri Kuolan retki 1887 (1980). Alkuperäisen kuvan otti J.A. Palmén.

Onnistunut kotiinpaluu

Ongelmatonta tutkimusmatkaa tuskin on olemassa, eikä Kuolan matkakaan sujunut ilman haasteita. Tutkimusryhmän kohtaamiin ongelmiin kuului muun muassa tavaravarastoon kohdistunut varkaus kesken matkan. Varkaudessa hävinneistä tarpeista tutkijoita harmitti eniten kaiken teen ja Kilhmanin varajalkineiden menetys.

Tutkimusryhmän kotimatka Kuolasta kohti Helsinkiä alkoi syyskuun lopussa. Varsinainen kotiinpaluu tapahtui 7.10.1887. Matkan ensimmäisiä tuloksia esiteltiin pari päivää Suomeen paluun jälkeen Societas pro Fauna et Flora Fennica -seuran kokouksessa. Vuosien mittaan tulokset julkaistiin tarkemmin tieteellisissä julkaisuissa. Kohdatuista haasteista huolimatta tutkimusryhmäläiset olivat tyytyväisiä tutkimusmatkaan. Sen ansiosta alueen eläin-, kasvi- ja kivilajistoa, sekä asutusta koskevat tiedot olivat täydentyneet. Puoli vuotta kestänyt seikkailu innoitti tulevia tutkimusmatkailijoita ja poiki useamman uuden tutkimusmatkan myös Kuolan alueelle.

Suuri Kuolan matka oli antoisa geologisen tutkimuksen kannalta. Ramsay kuvasi matkan aikana aikaisemmin tuntemattomia alkalikiviesiintymiä. Hänen havainnot siirtolohkareiden levinneisyydestä ja silokallioiden piirteistä osoittivat, että jääkauden merkit näkyivät myös Kuolan niemimaalla. Ramsay suuntasi niemimaalle oppilaineen vielä kuusi kertaa ensimmäisen matkan jälkeen. Hänen tutkimukset osoittivat yhtäläisyyksiä Suomen ja Venäjän kallioperän välillä ja Ramsay otti ensimmäisenä käyttöön käsitteen “Fennoskandia”. Ramsay saavutti maailmanlaajuista kuuluisuutta tutkijana ja hänet nimitettiin Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian professoriksi vuonna 1916.

Kirjoitus perustuu Kalevi Rikkisen kirjoittamaan kirjaan Suuri Kuolan retki (1980, Otava). Valokuvia ja tarkempi selostus tutkimusmatkan vaiheista löytyy Oulun yliopiston kirjaston kotisivuilta.

Toivottavasti pidit kirjoituksesta! Kannattaa tutustua myös blogin vanhoihin teksteihin. Aloita vaikka lukemalla nykypäivän tutkimusmatkailijoiden seikkailuista! Niissä on kohdattu lumimyrskyjä, liftattu suokairan ja näytteiden kanssa, kuljettu sademetsässä kalliopaljastumien toivossa, sekä kaivattu kadonnutta, näytteet sisältävää, rinkkaa.