Muutetaanko Marsiin, vai muuttaako Mars meitä?

Maapallo nähtynä Kuusta. Kuva © NASA.

Siirtokuntien perustaminen pienemmälle sisarplaneetallemme on ollut aktiivisen tieteellisen tutkimuksen kohteena jo vuosikymmeniä. Amerikan avaruustutkimusjärjestön NASA:n tähtäimessä on tehdä miehitetty avaruuslento Marsiin 2030-luvun alkupuolella¹. Rakettiyhtiö Space X:n omistaja Elon Musk tavoittelee miehitettyä Mars-lentoa jo kuuden vuoden päähän.

Kuten arvata saattaa, toiselle planeetalle muuttaminen ei ole helppo juttu. On lukemattomia teknisiä ja sosiaalisia asioita, joita planeettojen välisessä matkustamisessa ja uuden planeetan asuttamisessa on otettava huomioon. Vaikka Mars-lennot saattavat tuntua vielä kaukaiselta asialta maapallon arjessa, vaikuttaa Marsiin liittyvä tutkimus jo meidän jokapäiväiseen elämäämme maapallolla.

 

Ihmiselämä maapallolla pakkautuu yhä pienempään tilaan

Neljä vuotta sitten jo yli puolet maapallon ihmisistä asui kaupungeissa ja ennusteiden mukaan planeettamme kaupungistuminen jatkuu yhä². Ihmisten pakkautuessa pienempään pinta-alaan, myös yksilön on sopeuduttava niukempaan elintilaan. Viime vuoden kesäkuussa huonekalujätti IKEA tiedotti aloittaneensa yhteistyön NASA:n ja Lundin yliopiston kanssa³. Yhteistyöprojektissa kartoitetaan käytännössä sitä, mitä kaikkea on huomioitava kolmen vuoden avaruusmatkassa.

IKEA on tiedotteensa mukaan kiinnostunut siitä, mikä luo avaruusmatkailuun kodikkuutta ja kuinka tätä tietoa voidaan soveltaa maapallon arjen parantamiseen. Yksi avaruuselämän haasteista on niukkuus. Vähenevien luonnonvarojen ja tiivistyvän elintilan maailmassa tämä on tärkeä näkökanta myös maapallolla eläville ihmisille.

Ensi vuoden aikana IKEA:n tarkoituksena on lanseerata ”The curious collection on Space” –mallisto, joka on suunniteltu NASA:n kanssa tehdyn yhteistyön pohjalta. Mars innostaa IKEA:n lisäksi muitakin suunnittelijoita ja esimerkiksi viime vuonna suunnittelija Thomas Missé julkaisi vain 500 grammaa painavan, hyvin tiiviiseen tilaan pinoutuvan Mars-tuolin.

Kasvien kasvatusta. Kuva: © NASA.

Pelastaako vesiviljely maapallon ruuan tuotannon?

Materiaalin – ruuan tai teknologian – kuljettaminen avaruudessa on kallista. Tämä on yksi syy, miksi toisella planeetalla sijaitseva siirtokunta tarvitsee menestyäkseen paikallista ruuantuotantoa. Ruuan tuotannon mahdollistaminen avaruuslennoilla, Kuussa ja Marsissa on yksi pitkäaikaisista tutkimusaiheista esimerkiksi NASA:lla. Nämä tutkimukset saattavat hyödyttää myös ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöhaasteiden parissa kamppailevaa maapalloa⁴.

Ensimmäisiä avaruudessa kasvatettuja salaatteja päästiin maistamaan kansainvälisellä avaruusasemalla vuonna 2015⁵. NASA:n tutkimusten ja havaintojen mukaan tuoreiden vihannesten kasvattaminen avaruudessa lisää avaruusruuan ravinteikkuutta, mutta vaikuttaa myös positiivisesti astronauttien mieleen ja viihtyvyyteen⁶.

Voiko saman odottaa olevan kehityssuunta myös yhä kaupungistuvassa Maassa? Onko kerrostalojen kellareissa pyörävarastojen vieressä kohta talon oma “kasvimaa”, jossa asukkaat voivat rentoutua kasveja hoitamalla ja samalla tuottaa itselleen todellista lähiruokaa?

Avaruusaluksissa kasvien kasvattaminen onnistuu vesiviljelyllä, eli ilman maa-ainesta. Samaa teknologiaa käytetään enemmissä määrin myös maapallolla. Esimerkkinä tästä on Suomen Pyhäsalmessa sijaitseva Euroopan syvin kaivos. Kaivoksessa on meneillään kaksivuotinen tutkimushanke, jonka tarkoituksena on kartoittaa lähivuosina suljettavan kaivoksen jatkokäyttöä esimerkiksi ympärivuotisessa kasvintuotannossa⁷.

Maanpinnan alaisia viljelytöitä tehdään tällä hetkellä esimerkiksi myös Lontoossa, jossa kaupungin ruuan tuotantoon hyödynnetään pitkään hylättyinä olleita toisen maailmansodan aikaisia tunneleita, sekä Pariisissa vanhassa parkkihallissa. Myös IKEA esitteli pieneen pinta-alaan mahtuvan ja vesiviljelyyn perustuvan pop-up farmin Lontoon design-tapahtumassa (London design festival) viime syksynä.

Maanpinnan alle sijoitettavien farmien etuja ovat esimerkiksi tasaiset kasvuolosuhteet sekä puuttuvat kasvitaudit ja tuholaiset. Kaupungin alla tai vaikkapa rakennusten kellaritiloissa sijaitsevat farmit vähentävät myös ruuantuotannon kuljetuksesta syntyviä päästöjä. Vesiviljelyyn pohjautuva ruuantuotanto saattaa olla yksi tulevaisuuden ruokatrendeistä myös kotiplaneetallamme.

Lähikuva astronautti Buzz Aldrinin jalanjäljestä kuuperässä Apollo 11 -matkalta. Kuva: © NASA.

Samalla tavalla kuin kuulennoilla ja vuonna 1961 tapahtuneella ensimmäisellä kuukävelyllä oli suuri vaikutus tieteen kehittymiseen ja aikansa kulttuuriin, voi Mars-mission ennustaa olevan tärkeä osa myös ihmiskunnan arkipäivää tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana.

Vieraan planeetan suunnitteleminen elinkelpoiseksi antaa suuntaviivoja kestävälle suunnittelulle maapallolla, kun maailman ja Suomen luonnonvarojen ylikulutuspäivä aikaistuu vuosi vuodelta⁸, ilmastonmuutos aiheuttaa uusia haasteita ja yhä suurempi ihmismäärä pakkautuu elämään tiiviimmille alueille.  Kehittyvän tekniikan avulla voidaan uusiokäyttää tyhjiksi jääneitä tiloja, kuten kaivoksia ja tehdashalleja, säästää maapallon resursseja ja luoda uusia työmahdollisuuksia.

On hyvin todennäköisestä, että jonain päivänä osa meistä tai tulevista sukupolvista muuttaa Marsiin. Sitä odotellessa varmaa on kuitenkin se, että Mars-tutkimus vaikuttaa elämäämme maapallolla.

Viitteet:

¹NASA, Journey to Mars Overview.  Sivulla vierailtu 14.1.2018.
²United Nations, 2014. World Urbanization Prospects. The 2014 Reveision. Higlights. 32 s.
³Ikea, Lehdistötiedote. 2017. Sivulla vierailtu 14.1.2018.
⁴Cummings, E. 2017. Learning to farm on Mars could actually save agriculture on Earth. Popular Science. Sivuilla vierailtu 14.1.2018.
⁵Herridge, L. 2015. Meals ready to eat: Expedition 44 Crew Members Sample Leafy Greens Grown on Space Station. Sivulla vierailtu 20.1.2018.
⁶Herridge, L. ja Grimmin, A. 2017. How does your Space Garden grow. Sivuilla vierailtu 20.1.2018.
⁷Callio. Sivuilla vierailtu 20.1.2018.
⁸WWF, 2017. Ylikulutus. Sivuilla vierailtu 21.1.2018.

Kuvat: © NASA, public domain.

Advertisements

Rantahietikko granaattileteillä // Beach sand with garnet braids

(For English version please see below.)

Parkkipaikalta lähtevä puskien reunustama kapea polku viettää kohti rantaa. Hetkisen päästä maisemaan paljastuu Tyynenmeren pauhaavien aaltojen rannalle työntämät ajopuut ja terävinä merestä nousevat kalliot.

Olympicin niemimaa sijaitsee Washingtonin osavaltiossa, läntisessä Yhdysvalloissa. Niemimaata kiertävän valtatien 101:n varresta löytyy ranta-alue nimeltään Ruby Beach, ”Rubiiniranta”. Ranta on saanut nimensä hiekkansa väristä. Paikoin hiekassa voi nähdä punertavia, lettimäisiä mutkia ja laajempia laikkuja. Rubiinien sijasta lettien silmukat koostuvat granaattihippusista, tarkemmin almandiinista.

Granaattihippuset muodostavat hiekkaan punertavia laikkuja. // Small crystals of garnet forms reddish patches in the sand.

Veden liike lajittelee jatkuvasti rantahiekan mineraalihippusia painon mukaan. Granaatin lisäksi letteihin ja laikkuihin rikastuu myös muita painavampia mineraaleja, kuten magnetiittia, hematiittia ja zirkonia.

Asteikossa leveämmät palkit ovat senttimetrejä, kapeat millimetrejä. // Wider bars are centimeters, narrower millimeters.

Ruby Beachin vaihtelevia mikromaailmoja tutkimassa voisi viettää vaikka koko päivän. Granaattiraidat löytyivät oman retkeni perusteella kävelemällä rantaa hieman etelämmäksi paikasta, johon parkkipaikalta tuova polku laskeutuu. Muista tarkistaa vuorovesien aikataulut ennen vierailua!

Mikäli pidit tästä, sinua saattaisi myös kiinnostaa aiemmin julkaistu teksti Kaliforniassa sijaitsevista sedimenttikivistä!

PS. Myös Suomen korukiviin liittyen granaatteja on luultu erheellisesti rubiineiksi.

Rannalta löytyy granaattien lisäksi muuta mielenkiintoista, kuten rantakallioiden hunajakennorapautumista. // In addition to garnets, Ruby Beach offers other geologically interesting things, such as this honeycomb weathering in the beach rock.

 

— In English:

Green bushes flanks the trail descenting towards beach. After walking a while one can see scenery with piles and piles of driftwood and sharp seastacks rising above the sea.

Ruby Beach is one of the beaches located by the Highway 101, in the Olympic Peninsula, Washington State. The beach has gotten its name because of the reddish minerals in the beach sand. However, red patches and braid-like channels are not composed of rubies, but a variety of garnet, almandite. Movement of water sorts the relatively heavy minerals (for example garnet, zircon, magnetite and hematite) forming distinct patches and braids. For founding the garnet-rich sand, I had to walk some distance along the beach to the south. Remember to check the tide charts before your trip.

If you liked this text, you might also find interesting to read about sedimentary rocks at Point Reyes Peninsula, California. 

Have you visited Ruby Beach or other beaches along the Highway 101? Did you find any garnet-bearing sands?