Geodiversiteetti on osa luonnon monimuotoisuutta

henkilö_vuori_pixabay
Kuva: Pixabay

Tänään vietetään kansainvälistä luonnon monimuotoisuuden päivää. Englanninkielellä päivä on ”International Day for Biological diversity”, joten päivä rinnastuu sananmukaisesti biodiversiteettiin. Elämän kirjoon vaikuttaa kuitenkin voimakkaasti geodiversiteetti.

Geodiversiteetillä tarkoitetaan elottoman luonnon – esimerkiksi kallioperän, maaperän ja vesistöjen – monimuotoisuutta. Geodiversiteetin monipuolisuus vaikuttaa positiivisesti myös eliölajiston monimuotoisuuteen. Toukokuun alussa Oulun yliopistossa julkaistun väitöskirjatutkimuksensa perusteella Helena Tukiainen toteaa, että geodiversiteettiä suojelemalla on mahdollista suojella myös biodiversiteettiä, sillä muuttuvissa olosuhteissa geodiversiteetti on vakaampi kokonaisuus.

Geodiversiteettiä on terminä alettu luonnontieteellisessä yhteydessä käyttämään 1990-luvulta alkaen (Serrano ym. 2007), mutta ajatus geodiversiteetin vaikutuksesta eliöihin juontuu vuosisatojen takaa. Geologisia indikaattorikasveja, eli koostumukseltaan tietynlaisen kallio- ja maaperän päällä kasvavia kasveja, voidaan käyttää apuna esimerkiksi mineralisaatioiden etsimisessä. Jo vuonna 1556 julkaisemassaan kirjassaan kaivosinsinööri Georgius Agricola toteaa tiettyjen puiden lehtien värimuutosten indikoivan malmiesiintymiä.

Yksi esimerkki geologisesta indikaattorikasvista on aiemmin blogissa esitelty serpentiinipikkutervakko, kasvi, joka on sopeutunut kasvamaan raskasmetallipitoisessa maaperässä. Pohjois-Ruotsissa toimineen Viscarian kaivoksen kallioperän malmiesiintymät löydettiin pikkutervakon avulla. Paikalle perustettu kaivos sai nimensä löydön apuna olleen kasvin tieteellisen nimen (Viscaria) mukaan.

Geodiversiteetillä on merkitystä myös kulttuurillisesti. Monipuoliset elottoman luonnon ympäristöt luovat esimerkiksi erilaisia virkistysympäristöjä, ekoturismia ja esteettisesti arvokkaita alueita. Hyvä esimerkki tällaisesta on vuoden 2018 retkikohteeksi valittu Rokua Geopark.

maapallo_vatsa_EL
Kuva aiemmasta julkaisusta: Elävä maa

Se, millaiseksi maapallo on historiansa aikana muokkaantunut, on geologisen aineen kiertokulun ansiota. Yksi tätä aineen kiertokulkua ylläpitävä asia on laattatektoniikka. Mineraalien evoluutioon liittyen suosittelen kuuntelemaan Tiedeykkösen kuukauden takaista lähetyksen (Mineraalievoluutio – kivien ja elämän vahva yhteys lisäsi mineraalien määrää tuhansilla).

Ilman geologista aineen kiertokulkua ja sen luomaa geodiversiteettiä en istuisi kirjoittamassa tätä tekstiä, etkä sinä lukemassa sitä siellä ruudun toisella puolella. Kuten Kari Kinnunen Tiedeykkösen lähetyksessä toteaa vapaasti lainaten: “…kivillä ja elämällä on aivan kiinteä yhteys. Elämää ei olisi ilman kiviä ja mineraaleja, ja sitten toisaalta ei olisi maapallolla näin paljon erikoisia mineraalilajeja kuin nykyään on, jos maapallolla ei olisi elämää. Kummatkin ovat yhteydessä toisiinsa.”

Juhlistakaamme siis luonnon monimuotoisuuden päivänä myös elottoman luonnon monimuotoisuutta!

Lue myös blogissa aikaisemmin julkaistut kivi- ja kasvimaailmaa sivuavat tekstit: Kivi- ja kasvimaailman välissä, sekä Kivi- ja kasvimaailman välissä, osa 2: puut kullan ja timanttien perässä.

 

Päivitys 23.5.2019: väitöskirjatutkija Maija Tolvanen (OY) on kirjoittanut aikaisemmin tänä vuonna geodiversiteettiä ja biodiversiteettiä sivuavan jutun Versus-verkkojulkaisuun. Jos aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa vilkaista myös sitä!

 

Lähteet ja lisätietoa:

Bressan. 25.11.2016. Plants can reveal much about underlying geology. Forbes.

Knudson, Kelly & Fisher. 2018. Appraising geodiversity and cultural diversity approaches to building resilience through conservation. Nature Climate Change, 8, 687–685.

Laattatektoniikka, Geologia.fi.

Mäkinen, Johansson, Räisänen & Räsänen. 2008. Geologinen monimuotoisuus Pyhä-Luoston kansallispuiston alueella ja sen lähiympäristössä. Geologian tutkimuskeskus, P21.4/2008/29. (Löytyy etsimällä Hakku-palvelusta)

Serrano, Purificación & Valladolid. 2007. Geodiversity. A theoretical and applied concept. Geographica Helvetica, 62, 140–147.

Tukiainen. 2019. Multi-scale relationship between geodiversity and biodiversity across high-latitude environments: implications for nature conservation. Nordia Geographical Publications, 48, 1–54.

Utah Geological Survey: What are the roots of geobotany?

 

Kupka geologin silmin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuva rajattu teoksesta Kupka: Kosminen kevät II (1911-1920)

Avaruuden mystiikkaa ja abstraktiota – tällä hetkellä Ateneumin taidemuseossa Helsingissä esillä oleva tsekkiläisen taiteilijan František Kupkan (1871–1957) näyttely on kaikinpuolin tutustumisen arvoinen. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Kupkan teoksia on laajasti esillä Helsingissä. Osasta näyttelyn “modernien värien runoudeksi” kuvatuista teoksista saattaa (ainakin geologin silmin) löytää yhtymäpintoja myös geologiaan. Eikä se ole aivan sattumaa! Taiteilija itse oli erittäin kiinnostunut myös tieteestä ja opiskeli laaja-alaisesti luonnontieteitä1. Hän kannusti myös oppilaitaan laaja-alaiseen ajatteluun. Näyttelyjulkaisun1 mukaan: “Kupka halusi välittää tietoa kiinnostuksesta tieteisiin. Hänen näkemyksensä mukaan moderni taiteilija ei voinut edistyä osoittamatta, että hän oli valmis ‘esimerkiksi opiskelemaan polyteknisessä oppilaitoksessa ja lääketieteellisessä tiedekunnassa – siinä on peruskoulutus, jota voi suositella kaikille nykytaiteilijoille.‘” Tässä teksissä on muutama poiminta näyttelystä geologin silmin.

Vismutin väripintoja?

Kupkan teos Väripintoja (Talven muistoja) koostuu värikkäistä, kolmiulotteisen kokonaisuuden muodostavista, toistensa kanssa limittyvistä pylväistä ja kuutiomaisista pinnoista. Teos on maalattu aikana, jolloin Kupka aloitti uran opettajana Pariisissa. Ensimmäisen luennon nimi oli “Taiteilijan sielunelämä ja tieto luonnon elintärkeästä dynamiikasta”1. Kupkan mukaan taide ei saanut ilmentää luonnonmuotoja ja niiden kunnioittamista naturalismin muodossa, eikä objektiivisen todellisesti (vaan spekulatiivisesti ihaillen). Tästä huolimatta hänen mielestään kaukoputken ja mikroskoopin käyttö olivat välttämättömiä taitoja myös modernille taiteilijalle1.

Kupka_vismutti.jpg
Vasemmalla yksityikohta Kupkan teoksesta Väripintoja (Talven muistoja). Oikealla synteettisesti kasvatettu vismutti, kuva: Alchemist-hp (www.pse-mendelejew.de) + Richard Bartz with focus stack. [Wikimedia commons, CC BY-SA 3.0]
Ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni Väripintoja-teoksesta oli vismutti-mineraalin (kuvan tapauksessa synteettisesti kasvatetun mineraalin) hapettuneet, sateenkaaren värissä säteilevät pinnat. Vismutti (kemiallinen kaava Bi) on metallinen alkuaine, jota käytetään esimerkiksi kalastuskoukuissa, ripulilääkkeissä ja kynsilakoissa. Kauniiden vismuttikiteiden kasvattaminen kotioloissa pitäisi onnistua helposti. (Vismutin kasvattamista en ole kokeillut, mutta tutustu ihmeessä suolakiteiden kasvattamiseen)

 

Mineraalianimaatiossa kasvaa rikkikiisu ja ruusukvartsi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kupka: Energiset (1925-1926)

Väripintoja -teoksen jälkeen Kupka maalasi taideteoksen nimeltä “Energiset”. Näyttelystä tai näyttelyjulkaisusta tarkempia tietoja tämän teoksen taustasta ei löytynyt, mutta se on maalattu samana aikakautena Väripintoja-teoksen kanssa, jolloin Kupka toimi nuorten taiteilijoiden opettajana Pariisissa1.

Geologisen taideanalyysini perusteella teoksen alareunan kellertävät kiteet ovat ilmiselvästi rikkikiisua. Yläosan punertavat alueet muistuttavat kvartsin akaattimuotoa tai ruusukvartsia (lue lisää kvartsin monista muodoista). Kokonaisuudessaan teoksen asettelusta tulee mieleen animaatiovihko, jonka sivuja selaamalla saadaan sivuille piirreetty kuva liikkumaan. Kevyeksi lopputulkinnaksi sopinee mineraalien kasvua havainnollistava, hetkeen pysäytetty animaatio.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Yksityiskohta Kupkan teoksesta: Energiset I

 

Alkuräjähdyksen kaikuja

Kupkan abstrakteissa teoksissa toistuu kahdenlaiset muodot: voimakkaan pyörteiset ja rytmikkäästi toistuvat pystyt asetelmat. Näyttelytekstien mukaan pystymuoto ilmaisee pysähtyneisyyttä, pyörre liikettä. Näyttelyssä olevaa tekstiä lainaten: ”Kupkan kiinnostus orgaanisiin muotoihin ja elämän prosesseihin ulottui mikroskooppisen pienistä havainnoista kosmisiin kokonaisuuksiin ja avaruuteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kupka: Alkukantainen (1911-1913)

Onko Kupkan maalauksessa Alkukantainen kuvattuna alkuräjähdys, vierekkäin kiteytyneet turmaliinikiteet vai aivan jotain muuta? Muotojen tulkinnan perusteella ainakin kuvan ulkoreunat edustavat pysähtynyttä, staattista tilaa – ehkäpä siis mineraalia. Alla olevan kuvan perusteella voi arvioida teoksen samankaltaisuutta turmaliinikiteiden kanssa.

Elbaite-Lepidolite-Quartz-gem7-x1a.jpg
Turmaliinikiteitä (vihertävänpunaiset), kvartsia ja lepidoliittia. Kuva: Rob Lavinsky, iRocks.com – CC-BY-SA-3.0, Linkki (wikimedia commons).

Kupkan näyttely on esillä Helsingissä Ateneumin taidemuseossa 19.5.2019 asti. Viimeisenä viikonloppuna (la–su 18.–19.5.) Ateneumissa on pidennetyt aukioloajat: klo 10–19.

Tämä blogiteksti (tulkintoja lukuunottamatta) pohjautuu näyttelyn yhteydessä olevaan tietoon sekä näyttelystä tehtyyn kirjaan: 1Pennonen, Selkokari ja Wahlsten (toim.), 2018, František Kupka (julkaisija Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, Helsinki; Ateneumin julkaisut 112; 147 s.). Valokuvat Kupkan taideteoksista on kirjoittajan ottamia.

Oletko käynyt Kupkan taidenäyttelyssä? Mitä ajatuksia sinulla heräsi taideteoksista? Luen mielelläni kommentteja myös siitä, mitä mieltä tämän blogitekstin tulkinnat herättivät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kupka: Vuori (1922-1923)