Tulivuoriseikkailu Sakurajimalla // A volcano adventure on Sakurijama

(English summary at the end, see also the figure captions!)

Sattuuko sinulla olemaan sellainen elämän ”to do”-lista? Eli lista asioista jotka haluat kokea elämäsi aikana?

Minulla on sellainen ja yksi alkuperäisistä, vuosia sitten tehdystä, listan tavoitekohdista oli nähdä tulivuoren purkaus. Tähän tarjoutui vihdoin mahdollisuus 2013 vuoden heinäkuussa, kun matkustin Japaniin (ja tulipa samalla raksittua listasta yli kohta ”Käy Japanissa”). Kohteena oli Kagoshiman kaupunki Kyushun saarella, Japanin saariryhmän eteläosassa. Olin ennen matkaani kuullut, että aivan kaupungin edustalla sijaitsee aktiivinen Sakurajima-tulivuori ja totta kai toivoin että se purkautuisi (sopivan rauhallisesti) vierailuni aikana. Ja kyllä se purkautui. Mutta ei vain yhden kerran, vaan useasti!

Sakurajiman rauhallinen hetki. // Peacefull moment of Sakurajima.
Sakurajiman rauhallinen hetki. // Peaceful moment of Sakurajima.

Sakurajiman synnyn ensiaskeleet ulottuvat noin 22 000 vuoden päähän. Tällöin alueella esiintyi valtavia pyroklastisia purkauksia, jotka synnyttivät n. 20 km x 20 km suuruisen Aira-kalderan. Kalderan muoto luo rajan nykyisen Kagoshiman lahden pohjoisreunalle. Noin 13 000 vuotta sitten kalderan eteläpuolelta alkoi purkautua uudestaan vulkaanista materiaalia ja  Sakurajiman kerrostulivuoren kohoaminen alkoi. Vuorella on tällä hetkellä korkeutta yli 1100 m merenpinnasta mitattuna. Sakurajima on yksi Japanin, ja maapallon, aktiivisimmista tulivuorista. Historiallisen ajan suurimmat purkaukset ovat tapahtuneet 1471–1476, 1779 ja 1914.

Siellä se purkautuu! // There it erupts!
Siellä se purkautuu! // There it erupts!
…ja uudestaan! // …and again!
…ja uudestaan! // …and again!

Ennen vuoden 1914 purkausta Sakurajima oli ollut erittäin rauhallinen yli vuosisadan. Vuoden 1914 purkauksessa tulivuoren tuottamat laavavirrat jatkuivat kuukausia ja tällöin saari kuroutui kaakkoisrinteeltään kiinni Kyushun saaren. Saarella on nähtävissä myös Kurokamin pyhäkön portti joka hautautui hohkakiven ja vulkaanisen tuhkan alle yhden päivän aikana. Portin alkuperäinen korkeus oli 3 m, josta enää vain ylin metri on nähtävissä.

Kurokamin pyhäkön portti Sakurajiman saarella. Vuoden 1914 purkauksen jälkeen alkuperäisestä, 3 metriä korkeasta, portista on näkyvissä enää ylin metri. Kuvassa myös geologi Tetsuo Kobayashi, Kagoshiman yliopistosta. // Kurogami buried shrine gate, Sakurajima. After 1914 eruption of the volcano, only the topmost part (1 m) is visible of the gate originally 3 high. Picture shows also geologist Tetsuo Kobayashi from the University of Kagoshima.
Kurokamin pyhäkön portti Sakurajiman saarella. Vuoden 1914 purkauksen jälkeen alkuperäisestä, 3 metriä korkeasta, portista on näkyvissä enää ylin metri. Kuvassa myös geologi Tetsuo Kobayashi, Kagoshiman yliopistosta. // Kurogami buried shrine gate, Sakurajima. After 1914 eruption of the volcano, only the topmost part (1 m) is visible of the gate, originally 3 high. Photograph shows also geologist Tetsuo Kobayashi from the University of Kagoshima.

Vuoden 1914 jälkeen Sakurajima ei ole purkautunut yhtä voimakkaasti. Vuoren aktiivisuus lisääntyi kuitenkin 1950-luvulla, josta lähtien pieniä purkauksia on tapahtunut jatkuvasti. Tällä hetkellä aktiivisesti purkautuu Showa-kraatteri. Sakurajiman aktiivisuuden takia tulivuorelle perustettiin 1960-luvulla tutkimusobservatorio, joka on edelleen toiminnassa. Tästä syystä Sakurajima on yksi tutkituimmista ja parhaiten tunnetuista tulivuorista.

…vielä kerran! // …once more!
…vielä kerran! // …once more!
…no vielä yksi kuva purkauksesta auringonlaskussa! // …just one more, with sunset!
…no vielä yksi kuva purkauksesta auringonlaskussa! // …just one more, with sunset!

Vierailuni aikana Sakurajiman purkaukset olivat sen verran pieniä, että vuorella pääsi vierailemaan ja purkauskraatteria pääsi ihailemaan Arimuran näköalatasanteelta, joka sijaitsee kraatterista noin kolmen kilometrin päässä. Vaikka vuori vaikutti toistuvista pienistä purkauksista huolimatta melko rauhalliselta, muistuttavat vuoren voimasta vääntyneet lahari-virtojen juoksutuskanavien rakenteet. Laharit koostuvat vulkaanisesta aineksesta ja vedestä, ollen vesipitoisempia kuin pyroklastiset purkaukset. Niitä voi syntyä niin tulivuoren purkauksen aikana tai sen jälkeen, sekä myös ilman tulivuorenpurkausta esimerkiksi rankkasateen aiheuttamana. Lahareiden nopeus ja suuruus vaihtelevat, mutta ne voivat virrata kymmenien kilometrien tuntinopeudella. Sakurajimalle rakennettujen uomien tarkoituksena on ohjata lahareita asutuksen ohi.

Lahari-virtojen juoksutuskanavia, joissa näkyvissä myös virtojen tuhovoima. Huomaa oikeanpuoleisen kuvan betonipalkin siirtymä toisen suhteen. // The lahar channels and the eruption force of the lahar. Notice the offset of the concrete beams in the right hand side picture.
Lahari-virtojen juoksutuskanavia, joissa näkyvissä virtojen tuhovoima. Huomaa oikeanpuoleisen kuvan betonipalkin siirtymä toisen suhteen. // The lahar channels and the eruption force of the lahar. Notice the offset of the concrete beams on the right side picture.

Muutama viikko matkani jälkeen, elokuun 18. päivä, Sakurajima oli puhissut vulkaanista ainesta lähes viiden kilometrin korkeuteen ja tämä näyttävä purkaus ylitti uutiskynnyksen myös suomalaisessa mediassa. Purkaus vaikutti muun muassa junaliikenteeseen, sekä suuri määrä vulkaanista tuhkaa laskeutui myös Kagoshiman kaupunkiin. Mainittakoon, että myös vierailuni aikana 22.7.2013, Sakurajima pössäytti näyttävästi kiviainesta kolmen kilometrin korkeuteen. Itse olin harmillisesti juuri tuona päivänä pois kaupungista, mutta jälkeenpäin pääsin ikuistamaan purkauksesta kameraani sen, miltä se näytti Sakurajiman vulkanologisen tutkimusaseman maankuoren tärähtelyä mittaavassa seismografin piirtämässä käyrässä.

Vuoden 2013 siihen astisin suurin purkaus seismogrammissa, 22.7.2013. Samana vuoden elokuun 18. päivänä tapahtunut purkaus kohosi kuitenkin kirkkaasti ykkössijalle. // So far the biggest eruption happened in 22.7.2013 and this is how it looked like in seismogram. The eruption happened in 18.8.2013 was much bigger, though.
Vuoden 2013 siihen astisin suurin purkaus seismogrammi-käyrä, 22.7.2013. Saman vuoden elokuun 18. päivänä tapahtunut purkaus oli tätäkin isompi. // So far the biggest eruption of 2013 happened in 22.7.2013 and this is how it looked like in seismogram. The eruption happened in 18.8.2013 was much bigger, though.
Katutaidetta Kagoshimassa: Sakurajima ja iso retiisi. // Street art in Kagoshima: Sakurajima and big radish.
Katutaidetta Kagoshimassa: Sakurajima ja iso retiisi. // Street art in Kagoshima: Sakurajima and big radish.

Mielenkiintoinen tulivuoreen liittyvä yksityiskohta on se, että Sakurajiman rinteillä kasvatetaan alueelle erityistä retiisilajiketta (Sakurajima daikon), joka on kokonsa puolesta päässyt jopa ennätysten kirjaan. Ennätysten kirjaan päässyt yksilö painoi 31,1 kg ja sen ympärysmitaksi mitattiin 119 cm.

Viime vuoden loppupuolella ja kuluvana kuukautena Sakurajiman on raportoitu olleen tavallista aktiivisempi ja on suositeltu, että turistit eivät vierailisi tulivuorella (Fukushima News, Sakurajimaa koskeva uutinen n. 4:10 alkaen). Onneksi Sakurajiman purkauksista löytyy paljon kuva- ja videomateriaalia, joten tulivuorta pääsee ihailemaan turvallisen välimatkan päästä kotisohvalta. Kannattaa aloittaa vaikka katsomalla tämä, jossa näkyy purkauksen aiheuttama shokkiaalto. Muualta Japanista kuvatut lahar-virrat havainnollistavat virtojen voimakkuutta.

Jos mielii nähdä Sakurajiman luonnossa, suosittelen Kagoshiman kaupunkia matkakohteena. Englantia kaupungissa puhuttiin melko vähän, mutta huolimatta yhteisen kielen puuttumisesta paikalliset olivat avuliaita ja ystävällisiä. Lisäksi Sakurajiman purkaukset olivat vaikuttavaa katsottavaa myös kaupungista käsin.

In a nutshell:

Do you have bucket list about things to do in your life? I do, and one of the things in my original list was to see erupting volcano. Luckily, I was able to strike out this in 2013 when I travelled to Japan. Sakurajima is a volcano near the town Kagoshima, what was one of my travel destinations. I was hoping to see the volcano erupt and it did! Several times!

Sakurajima has formed in an old Aira caldera, exploded ca. 22 000 years ago. The first eruptions that started to build Sakurajima happened ca. 13 000 years ago. Nowadays Sakurajima is one of the most active volcanoes in the world, erupting several times per day. The latest big eruption happened in 1914 when the poured lava connected the east site of the volcano to the Kyushu main island. The same eruption also buried the Kurogami shrine gate almost completely.

Due to the Sakurajima’s activity, the Sakurajima Volcano Observatory was set up in 1960, and the volcano is also one best monitored and studied volcanoes in the world. While I was visiting Kagoshima, and Sakurajima, the volcano was erupting so peacefully that tourists were allowed to visit the island. Peculiar detail related to Sakurajima is that the biggest radish variety in the world, Sakurajima daikon, grows in the volcanic-ash soil provided by the volcano. The one that made in the Guinness World Records weight 31.1 kg.

I can really recommend Kagoshima and Sakurajima for travel destinations. Due to high activity of Sakurajima past few months, it is now recommended that tourists would not approach the volcano. However, the eruptions were really spectacular to watch also from the town. And there are a lot of video material related to the Sakurajima. Here you can see the shock wave of the eruption. And the lahars from the other parts of the Japan shows how destructive they can be. 

Advertisements

Curling-kentällä kivellä on väliä – tulivuoren uumenista olympiakentille

(For English, see the end of the text)

Tänään minulla oli ilo kokeilla curlingia ja aamupäivä kului siis vauhdikkaasti harjaten jäätä. Jään harjaamisen ohessa ehti ihmetellä myös pelikivien materiaalia. Luonnonkiveä se oli, mutta mistäköhän kaukaa ja minkä ikäistä? Näiden kysymysten äärellä oli hyvä viettää iltapäivä!

Kuva: Felix from Canada (Curling stone) [CC BY-SA 2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.0)], via Wikimedia Commons
Curlingin olennainen osa: pelikivi! Kuva: Felix from Canada (Curling stone) [CC BY-SA 2.0], via Wikimedia Commons
Itse pelin idea tiivistettynä on liu’uttaa oman joukkueen kivet mahdollisimman lähelle kentän toisessa päädyssä olevan pesän keskipistettä. Pelin olennainen varuste on pyöreä ja litteähkö kivi, jolla on tarkkaan määritellyt ominaisuudet. Kiven on oltava vähintään 11,43 cm korkea, ympärysmitaltaan enintään 91,44 cm ja paino saa olla 17,24–19,96 kg välillä (Curlingliitto). Kivet ovat arvokkaita maksaen tuhansia euroja.

Kautta historian pelikivien valmistamiseen on pääosin käytetty erityistä kiviainesta, jota louhitaan pieneltä Ailsa Graigin saarelta Skotlannista. Saarelta haettu materiaali on tarkemmin graniittia, kiviainesta joka on kiteytynyt maankuoren uumenissa. Nämä graniitit ovat syntynyt noin 61 miljoonaa vuotta sitten, jolloin paikalla oli tulivuori. Tällä hetkellä paljastuneena olevat graniitit ovat muodostuneet, kun magma jähmettyi tulivuoren purkautumisaukkoon ja kiteytyi kiveksi. Graniittia ympäröivä pehmeämpi kiviaines on ajan saatossa rapautunut pois ja jäljelle on jäänyt niin kutsuttu vulkaaninen niska.

Ailsa Graigin saarelta löytyy muutamaa erilaista graniittia, joista kahta käytetään curling-kivien valmistamiseen. Erityisintä niistä kutsutaan mikrograniitiksi sen hienorakeisen raekoon vuoksi (englanniksi Blue hone granite)1. Tämä graniittityyppi on erittäin tiivistä sisältäen hyvin vähän pieniä huokosia. Mikrograniitille luonteenomainen tiiviys estää veden pääsemisen kiven sisään jolloin veden jäätymisestä ja laajentumisesta aiheutuvien, ja liukumiseen vaikuttavien, rakojen synty pelikiven pintaan minimoidaan. Tiiviys on ansiota kiven sisäistä rakenteesta, jossa mineraalirakeet ovat asettautuneet tiukaksi verkostoksi. Mikäli curling-kivi ei ole kokonaan valmistettu mikrograniitista, sisältää pelikivi kuitenkin yleensä tästä tehdyn keskusosan joka on kontaktissa jään pinnan kanssa. Usein toisena materiaalina curling-kivissä käytetty graniittityyppi kestää paremmin pelikentällä tapahtuvaa kivien keskinäistä törmäilyä ja muodostaa usein pelikivien ulkokehän.

Kuva: Paul Hart (atomicjeep) from Glasgow, Scotland (Ailsa Craig) [CC BY 2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0)], via Wikimedia Commons
Ailsa Graig – curling-kivien syntypaikka. Kuva: Paul Hart (atomicjeep) from Glasgow, Scotland (Ailsa Craig) [CC BY 2.0], via Wikimedia Commons
Curling-kivien materiaalin tuottamisen lisäksi Ailsa Graig toimii myös useiden lintulajien rauhoitusalueena. Tästä syystä kiviä noudetaan saarelta nykyään vain noin kymmenen vuoden välein. Aikaisemmin kivien louhimiseen on käytetty jopa dynamiittia, mutta nykyään materiaaliksi kerätään vain irtonaisia kappaleita.

Kiinnostaako syventyä aiheeseen lisää? Tämä lyhyt video johdattelee curling-kivien valmistusprosessiin ja Ailsa Gragin maisemiin. Kivien jäällä liukumisen taustalla on taas aimo annos fysiikka! Kannattaa katsoa esimerkiksi tämä video, jonka ovat tuottaneet NBC Learn ja National Science Foundation (NSF). Samalta sivulta löytyvillä videoilla havainnollistetaan muidenkin talviolympialaisiin kuuluvien lajien, esimerkiksi muodostelmaluistelun ja lumilautailun, fysiikkaa. Itse lajista lisää Suomen Culringliiton sivuilla.

 

Suomalaisen poimuvuoriston uumenista curling-kentille (lisätty 9.2.2018)

Tiettävästi suurin osa curling-kivistä valmistetaan edelleen graniitista, joka on louhittu joko yllä mainitusta Ailsa Graigista tai Treforista, Walesista. Vuoden 2006 olympiahuuman jälkimainingeissa myös suomalaisestakin graniitista on valmistettu curling-kiviä hyvällä menestyksellä. Suomalaisia curling-kiviä valmistaa Sorvikivi Oy, jonka valikoimissa on erikseen kevyemmät curling-kivet lapsille.

Suomalaisten curling-kivien materiaalina on pääosin niin kutsuttu Kurun harmaa graniitti, joka muodostaa osan vaihtelevista kivilajeista koostuvaa Keski-Suomen syväkivialuetta. Graniitti muodostaa Vankaveden pohjoispuolelle noin 20 km2 laajuisen alueen. Graniitti on pääosin suuntautumatonta tai heikosti suuntautunutta, sekä tasarakeista. Graniitin väri vaihtelee eri sävyn harmaista punertaviin ja vihertäviin. Graniitin päämineraalien, plagioklaasin, kvartsin ja kalimaasälvän, lisäksi kivessä on kiilteitä ja kloriittia. Noin 1875 miljoonan vuoden iällään Kurun harmaa graniitti on Ailsa Graigin graniittiin verrattuna siis varsinainen kivivanhus. Ja siinä missä Ailsa Graig on jäänne yksittäisestä tulivuoresta, on Kurun harmaa syntynyt suuren poimuvuoriston uumenissa.

Kurun harmaa graniitti.
Kurun harmaa graniitti // Kuru grey granite. © Jari Väätäinen, Geologian tutkimuskeskus, 1990.

Vuonna 2006 julkaistun lehtijutun perusteella Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulussa olisi ollut aloittamassa tutkimusta Kurun graniitin ominaisuuksista ja sen soveltuvuudesta curling-kiviksi. Valitettavasti en toistaiseksi onnistunut löytämään tietoa siitä tehtiinkö tutkimusta loppuun ja mikä tutkimuksen lopputulos oli. Mikäli sinulla on tästä asiasta tarkempaa tietoa, vinkkaa kommenttikenttään tai sähköpostiini!

 

-In English: (added on 9th of February, 2018)

Winter olympics and curling is here! Two years ago I had a pleasure to try curling by myself and I got interested about the curling stones  – and especially where those comes froms (geologically speaking). Most of the material for the curling stones comes from Scottish island, called Ailsa Craig or from Trefor, Wales. Actually, the island is remains of an extint volcano and rock forming the curling stones is composed of granite that was formed in the magma chamber of that volcano ca. 60 millions of years ago.

For the past 12 years Finnish company Sorvikivi Oy has produced some curling stones also from Finnish granite called ”Kuru grey”. With an age of 1875 millions of years Kuru grey is much older compared to granite from Ailsa Craig. Kuru grey comes from Central Finland and granite forms part of the bedrock, which was metamorphosed and recrystallized during the Svecofennian orogeny.

 

Viite/Referencence:

1Harrison, R.K., Stone, P., Cameron, I.B., Elliot, R.W ja Harding R.R. 1987. Geology, petrology and geochemistry of Ails Graig, Ayrshire. Britis Geological Survey report, 19, 9.

 

Kansitaidegeologiaa

Sentenced oli suomalainen metalliyhtye, joka lopetti toimintansa vuonna 2005. Huomenna (10.1.2015)  Helsingissä juhlistetaan yhtyeen hiljattain julkaistua historiikkia ”Täältä Pohjoiseen: Sentencedin tarina”.

Geologisesti mielenkiintoisen yhtyeestä tekee vuonna 2000 julkaistun Crimson-nimeä kantavan levyn kansitaide. Punasävyisessä kannessa komeilee dinosauruksen luuranko jonka seuraksi taustalle on piirretty ammoniitteja. Yhtyeen kitaristin Sami Lopakan mukaan kannen dinosaurus ei levyn kannessa symboloi mitään olemassa olevaa dinosaurusta, vaan yrittää johdattaa kuulijan kuvan kautta maailmaan jossa jonkin henki on kuollut ja ikuisesti poissa. Mutta voiko kannessa komeilevasta luurangosta löytää yhtäläisyyksiä oikeaan fossiilimaailmaan? Otetaanpa selvää.

Kuva: Sentenced
Kuva: Sentenced, kannen taiteen takana Niklas Sundin.

Esitin tämän kysymyksen kollegoilleni Ville Sinkkoselle ja Tuomas Jokelalle. He löysivät luurangosta yhteneväisyyksiä tyrannosaurideihin, ja erityisesti nuoreen Gorgosaurus libratukseen. Yhteistä levyn kannelle ja alla olevalle Gorgosaurus libratukselle on myös avonaisena ammottava suu ja jyrkästi taaksepäin kääntynyt pää. Levyn kannessa näkyy myös hännän kaartuminen voimakkaasti ylöspäin.

Gorgosaurus death pose
Kuva: Traumador the Tyrannosaur, CC BY 2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0), via Wikimedia Commons
Tällainen taaksepäin jännittynyt (englanninkielinen termi opisthotonus) kuolinasento on dinosaurusten fossiiliaineistossa yleinen ja asennon syntyä on tutkittu paleontologien puolesta vuosikymmenet. Syyksi asennon syntymiselle on esitetty esimerkiksi eläimen ruumiin kuoleman jälkeistä uudelleen asettelua virtaavan veden toimesta. Tällä hetkellä vallitsevan käsityksen mukaan asennon synnyn takana olisi pääosin, mutta ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa, eläimen kuolemaan liittyvät kärsimykset1. Voimakas kehon taipuminen kuoleman viimeisillä hetkillä johtuu keskushermoston kouristuksenomaisesta vastareaktiosta hapenpuutteeseen tai muuhun keskushermostoon vaikuttavaan asiaan. Useita tämän asennon omaavista dinosaurusfossiileista on löydetty vulkaanisista tuhkakerrostumista, jolloin kuolinsyynä on saattanut olla tulivuoren purkaukseen liittyvä tukehtuminen. Fossiiliaineiston lisäksi taaksepäin jännittynyttä kuolinasentoa tavataan myös nykyaikana kuolevilla eläimillä, myös ihmisillä, ja se syntyy yleensä syystä tai toisesta hitaan ja pitkän kuoleman yhteydessä (kuten tukehtuminen tai myrkytys). Esimerkiksi jäykkäkouristuksen oireisiin kuuluu voimakkaita kouristuksia joissa keho jännittyy taaksepäin.

Näin ollen Crimson-levyn dinosaurus ei johdattele kuulijaa pelkästään johonkin lopullisesti menetettyyn, vaan sopii kuolinasentonsa perusteella myös symboloimaan levyn melankolista sisältöä ja menetyksiin liittyvää kärsimystä.

Geologiset mullistukset, kuten tulivuorenpurkaukset, ovat innoittaneet taiteilijoita kautta vuosisatojen. Musiikkimaailma ei ole tässä asiassa poikkeus. Tulevissa julkaisuissa tulemme kaivelemaan lisää levyhyllyjä geologilasit päässä! Löytyykö sinun levyhyllystäsi geologian inspiroimaa lyriikkaa tai kansitaidetta?

PS. Kiitos Villelle ja Tuomakselle vastaamisesta kysymyksiin ja jatko-kysymyksiin! Jos haluat nauttia lisää dinosauruksiinkin liittyvästä taiteesta, suosittelen lämpimästi tutustumaan Villen taidokkaisiin töihin täällä, josta alla oleva Deinocheiruksen kuva on! Niklas Sundinin kansitaiteeseen voit taas tutustua lisää täällä!

Deinocheirus by Dinomaniac
Kuva: Ville Sinkkonen

Viite:

1Faux, C.M ja Padian, K. 2007. The opisthotonic posture of vertebrate skeletons: postmortem contraction of death throes? Paleobiology, 33, sivut 201-226.

Huhuu? // Hoo hoo?

raakakuva

Mikroskoopista voi välillä mineraalien sijasta tuijottaa takaisin aivan jokin muu kuin mitä ohuthieestä on lähtenyt etsimään (ainakin jos tarpeeksi kauan tuijottaa). Mikä sinulle tulee tästä kuvasta mieleen? Oikeasti kuvassa on kolme turmaliinikidettä (vihertävät), joita pääasiassa ympäröivät tasopolaroidussa valossa värittömät kvartsi– ja muskoviittikiteet. Oman tulkintani torstai-iltapäivän bongauksesta näet alla!

What comes into your mind when looking the picture above? In reality this is a photograph of a thin section, where three tourmaline grains (greenish ones) are  surrounded mainly by transparent quartz and muscovite grains. Below you can see my own interpretation!

pöllö

Säihkyvää Uutta Vuotta! // Sparkling New Year!

kk2a
Mittakaavan pituus 0,2 mm.

Ilotulitusta ohuthieessä! Nämä kuvat ovat peräisin noin 2,8 miljardia vuotta sitten muinaisesta tulivuoresta purkautuneesta laavakivestä Tipasjärveltä. Tämä kiviaines on kallioperämme nuoremmissa kehitysvaiheissa uudelleen muokkautunut ja osittain tästä syystä se näyttää erilaiselta kuin aikaisemmin julkaistu ohuthiekuva basaltista. Jos haluat nähdä miltä tämä kivi näyttää paljain silmin, niin kannattaa vierailla Luonnontieteellisessä museossa!

Fireworks in a thin section! These photographs are from a lava rock erupted ca. 2.8 billion years ago from an old volcano close to present Tipasjärvi, Finland. This rock has then been reworked in later thermal events of our bedrock and largely because of that it looks different from the previously published thin section photograph from a basalt (text in Finnish). If you want to see how this rock looks like outside of microscope, visit Natural History Museum!

kk2b
Mittakaavan pituus 0,5 mm.

Jouluvalojen päälle kytkeminen näkyy avaruuteen asti

Tiistaina Nasan julkaisemaan tiedotteen mukaan tietyt alueet Maassa hohtavat joulukuussa avaruuteen moninkertaisesti kirkkaampana muihin kuukausiin verrattuna.
Manning Close Christmas Light Show,Wells, Somerset, EnglandMaapallon hohdon lisääntyminen on meneillään olevaan juhlakauteen liittyvän valaistuksen ansiota. Tämä selvisi Suomi NPP -satelliitin keräämien tietojen perusteella. Tutkimus kohdistui Yhdysvalloissa lumettomina pysyviin alueisiin joissa kirkkauden lisääntyminen huomattiin alkavan marraskuun lopussa kiitospäivän jälkeen. Satelliittikuvien perusteella samankaltainen ilmiö tapahtuu paikoin myös lähi-idässä Ramadanin, eli muslimien pyhän kuukauden, aikaan.

Suomi NPP-satelliitti on kiertänyt Maata lokakuusta 2011 alkaen. Satelliitti on NASA:n, Yhdysvaltain puolustusministeriön ja Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaation yhteistyöprojekti. Satelliitti on nimetty säätieteilijä Verner E. Suomen mukaan, jonka vanhemmat muuttivat Suomesta Yhdysvaltoihin 1900-luvun alkupuolella.

Suomi NPP-satelliitti: Twitterissä, Facebookissa ja Flickrissä. Sekä tietysti satelliitin kotisivut!

Kuva:  Paultoole (Own work) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons

Mitä yhteistä on kurpitsapiirakalla ja Merkuriuksella?

Virittäytyäkseni tunnelmaan tulevan Yhdysvaltoihin suuntautuvan työmatkan suhteen, päätin sukeltaa kurpitsapiirakoiden maailmaan niin teoriassa kuin käytännössä (resepti herkulliseen kurpitsajuustokakkuun lopussa!).

Geologisessa mielessä kurpitsapiirakoihin tutustuminen onnistuu Aurinkokunnan pienimmän planeetan Merkuriuksen kanssa. Kaksi vuotta sitten Geology-lehdessä julkaistiin artikkeli1, jossa Tom Watters tutkimusryhmänsä kanssa kuvasivat Messenger-luotaimen ikuistamat Merkuriuksen pinnalta löytyvät pinnanmuodot, jotka muistuttivat ryppyineen ja halkeamineen kurpitsapiirakan pintaa. Yhdennäköisyyden ansiosta nämä pinnanmuodot saivat lempinimekseen kurpitsapiirakkakraaterit.

Tutkimuksen mukaan Merkuriuksen pinnanmuodoilla ja kurpitsapiirakalla on ulkonäön lisäksi yhteistä myös syntytapa. Merkuriuksen piirakkakraaterit ovat syntyneet kun laava on virrannut meteoriittikraattereihin. Kraattereiden sisällä jäähtyvän ja tiivistyvän laavan pinta on rakoillut ja rypistynyt samaan tapaan kuin uunista otetun piirakan pinta rakoilee. Kiviaineksen painuminen kasaan on paljastanut myös alkuperäisen meteoriittikraaterin reunaviivat muodostaen niin kutsutun haamukraatterin. Toisen tutkimuksen2 perusteella meteoriittikraatereissa olevan laavapatjan paksuuden on pitänyt olla kokonaisuudessaan vähintään 1,5 kilometriä, jotta tämänkaltaiset hautavajoamat ja rypyt ovat voineet syntyä. Tästä syystä on todennäköistä, että kurpitsapiirakkakraatereihin virrannut laava-allas on syntynyt useamman perättäisen purkauksen kautta.

Kuvan yläreunassa kaksi haamukraatteria, joissa näkyvissä kurpitsapiirakkakraatereiden tunnusomaiset rypyt. Image Credit: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington
Kuvan yläreunassa kaksi haamukraatteria, joissa näkyvissä kurpitsapiirakkakraatereiden tunnusomaiset rypyt. Vasemmalla olevan pienemmän kraaterin halkaisija on noin 30 km. Image Credit: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington

Merkuriuksen piirakkakraaterit ovat erinomainen syy herkutella kurpitsajuustokakulla! Tämä kakku on helppo tehdä ja se sopii hyvin myös joulupöytään. Ohjeen määriä ei tarvitse noudattaa grammalleen – tässä kakussa poikkeamisella piirun verran suuntaan tai toiseen ei ole lopputuloksen kannalta suurta vaikutusta. Uunista oton jälkeen kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka jäähtyvän juustokakun pinta painuu rypylle Merkuriuksen piirakkakraatereiden tavoin!

Kurpitsajuustokakku
n. 17 cm halkaisijaltaan oleva matala kakku (täysikokoiseen vuokaan tehdessä määrät kannattaa tuplata)

Pohja
100 g valinnaisia keksejä (tässä kakussa puolet Digestiveä ja puolet piparkakkua)
1-2 rkl voita
(sitruunamehua/kuorta)

Murskaa pohjaan tuleva keksit ja sekoita niiden joukkoon sulatettu voi. Tarkoituksena on saada massa, joka on helppopainella piirakkavuoan pohjalle. Pohjaa voi maustaa esimerkiksi sitruunamehulla ja –kuoriraasteella. Painele pohja tasaisesti irtopohjavuoan pohjalle.

Täyte
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl kurpitsasosetta*
1 iso kananmuna
50 g/makusi mukaan hunajaa (tai muuta makeutusta)**
maun mukaan mausteita: esimerkiksi neilikka, muskotti, kaneli, vanilja ja inkivääri käyvät erinomaisesti**

Täytteen ainekset vatkataan sekaisin. Kurpitsasose kannattaa lisätä viimeisenä kun tuorejuusto on hieman notkistunut jos haluaa välttää massaan jäävät tuorejuustopaakut. Täyte kaadetaan pohjan päälle ja kakkua paistetaan n. 170 asteessa n. 35-45 minuuttia (uunin tehokkuudesta riippuen). Kakku on valmista sitten, kun täyte on kauttaaltaan hyytynyt, mutta keskusta vielä hieman hytkyy. Välttääksesi syvien repeämien synnyn kakun pintaan, kannattaa kakun reuna uunista oton jälkeen irroittaa vuoan reunasta varovasti esimerkiksi grillitikun tai veitsen avulla. Ennen herkuttelemista kakun on syytä jäähtyä kunnolla ja se on parhaimmillaan paistoa seuraavana päivänä.

*Kurpitsasose on helppo tehdä itse uunissa paahtamalla, mutta sosetta löytää kaupasta myös tölkissä.
**Makeutuksessa ja maustamisessa kannattaa huomioida pohjaan käytetyt keksit.

Kuin kaksi marjaa? Tai ainakin serkukset! Kraaterikuva: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington
Kun kurpitsakakku on valmiina herkuteltavaksi niin kiinnitä huomiota sen pintaan syntyneisiin ryppyihin. Huomaatko yhteneväisyyksiä Merkuriuksen piirakkakraatereiden kanssa? Kuin kaksi marjaa? Tai ainakin serkukset! Kraaterikuva: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington

Viitteet:
1Watters, T.R, Solomon, S.C., Klimczak, C., Freed, A.M., Head, J.W., Ernst, C.M., Blair, D.M., Goudge, T.A. ja Byrne, P.K. 2012. Extension and contraction within volcanically buried impact craters and basins on Mercury. Geology, 40, p. 1123-1126.
2Klimczak, C., Watters, T.R., Ernst, C.M., Freed, A.M., Byrne, P.K., Solomon, S.C., Blair, D.M., ja Head, J.W. 2012. Deformation associated with ghost craters and basins in volcanic smooth plains on Mercury: Strain analysis and implications for plains evolution. J. Geophys. Res., 1117, E00L03, doi:10.1029/2012JE004100