Kansitaidegeologiaa

Sentenced oli suomalainen metalliyhtye, joka lopetti toimintansa vuonna 2005. Huomenna (10.1.2015)  Helsingissä juhlistetaan yhtyeen hiljattain julkaistua historiikkia ”Täältä Pohjoiseen: Sentencedin tarina”.

Geologisesti mielenkiintoisen yhtyeestä tekee vuonna 2000 julkaistun Crimson-nimeä kantavan levyn kansitaide. Punasävyisessä kannessa komeilee dinosauruksen luuranko jonka seuraksi taustalle on piirretty ammoniitteja. Yhtyeen kitaristin Sami Lopakan mukaan kannen dinosaurus ei levyn kannessa symboloi mitään olemassa olevaa dinosaurusta, vaan yrittää johdattaa kuulijan kuvan kautta maailmaan jossa jonkin henki on kuollut ja ikuisesti poissa. Mutta voiko kannessa komeilevasta luurangosta löytää yhtäläisyyksiä oikeaan fossiilimaailmaan? Otetaanpa selvää.

Kuva: Sentenced
Kuva: Sentenced, kannen taiteen takana Niklas Sundin.

Esitin tämän kysymyksen kollegoilleni Ville Sinkkoselle ja Tuomas Jokelalle. He löysivät luurangosta yhteneväisyyksiä tyrannosaurideihin, ja erityisesti nuoreen Gorgosaurus libratukseen. Yhteistä levyn kannelle ja alla olevalle Gorgosaurus libratukselle on myös avonaisena ammottava suu ja jyrkästi taaksepäin kääntynyt pää. Levyn kannessa näkyy myös hännän kaartuminen voimakkaasti ylöspäin.

Gorgosaurus death pose
Kuva: Traumador the Tyrannosaur, CC BY 2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0), via Wikimedia Commons
Tällainen taaksepäin jännittynyt (englanninkielinen termi opisthotonus) kuolinasento on dinosaurusten fossiiliaineistossa yleinen ja asennon syntyä on tutkittu paleontologien puolesta vuosikymmenet. Syyksi asennon syntymiselle on esitetty esimerkiksi eläimen ruumiin kuoleman jälkeistä uudelleen asettelua virtaavan veden toimesta. Tällä hetkellä vallitsevan käsityksen mukaan asennon synnyn takana olisi pääosin, mutta ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa, eläimen kuolemaan liittyvät kärsimykset1. Voimakas kehon taipuminen kuoleman viimeisillä hetkillä johtuu keskushermoston kouristuksenomaisesta vastareaktiosta hapenpuutteeseen tai muuhun keskushermostoon vaikuttavaan asiaan. Useita tämän asennon omaavista dinosaurusfossiileista on löydetty vulkaanisista tuhkakerrostumista, jolloin kuolinsyynä on saattanut olla tulivuoren purkaukseen liittyvä tukehtuminen. Fossiiliaineiston lisäksi taaksepäin jännittynyttä kuolinasentoa tavataan myös nykyaikana kuolevilla eläimillä, myös ihmisillä, ja se syntyy yleensä syystä tai toisesta hitaan ja pitkän kuoleman yhteydessä (kuten tukehtuminen tai myrkytys). Esimerkiksi jäykkäkouristuksen oireisiin kuuluu voimakkaita kouristuksia joissa keho jännittyy taaksepäin.

Näin ollen Crimson-levyn dinosaurus ei johdattele kuulijaa pelkästään johonkin lopullisesti menetettyyn, vaan sopii kuolinasentonsa perusteella myös symboloimaan levyn melankolista sisältöä ja menetyksiin liittyvää kärsimystä.

Geologiset mullistukset, kuten tulivuorenpurkaukset, ovat innoittaneet taiteilijoita kautta vuosisatojen. Musiikkimaailma ei ole tässä asiassa poikkeus. Tulevissa julkaisuissa tulemme kaivelemaan lisää levyhyllyjä geologilasit päässä! Löytyykö sinun levyhyllystäsi geologian inspiroimaa lyriikkaa tai kansitaidetta?

PS. Kiitos Villelle ja Tuomakselle vastaamisesta kysymyksiin ja jatko-kysymyksiin! Jos haluat nauttia lisää dinosauruksiinkin liittyvästä taiteesta, suosittelen lämpimästi tutustumaan Villen taidokkaisiin töihin täällä, josta alla oleva Deinocheiruksen kuva on! Niklas Sundinin kansitaiteeseen voit taas tutustua lisää täällä!

Deinocheirus by Dinomaniac
Kuva: Ville Sinkkonen

Viite:

1Faux, C.M ja Padian, K. 2007. The opisthotonic posture of vertebrate skeletons: postmortem contraction of death throes? Paleobiology, 33, sivut 201-226.

Huhuu? // Hoo hoo?

raakakuva

Mikroskoopista voi välillä mineraalien sijasta tuijottaa takaisin aivan jokin muu kuin mitä ohuthieestä on lähtenyt etsimään (ainakin jos tarpeeksi kauan tuijottaa). Mikä sinulle tulee tästä kuvasta mieleen? Oikeasti kuvassa on kolme turmaliinikidettä (vihertävät), joita pääasiassa ympäröivät tasopolaroidussa valossa värittömät kvartsi– ja muskoviittikiteet. Oman tulkintani torstai-iltapäivän bongauksesta näet alla!

What comes into your mind when looking the picture above? In reality this is a photograph of a thin section, where three tourmaline grains (greenish ones) are  surrounded mainly by transparent quartz and muscovite grains. Below you can see my own interpretation!

pöllö

Säihkyvää Uutta Vuotta! // Sparkling New Year!

kk2a
Mittakaavan pituus 0,2 mm.

Ilotulitusta ohuthieessä! Nämä kuvat ovat peräisin noin 2,8 miljardia vuotta sitten muinaisesta tulivuoresta purkautuneesta laavakivestä Tipasjärveltä. Tämä kiviaines on kallioperämme nuoremmissa kehitysvaiheissa uudelleen muokkautunut ja osittain tästä syystä se näyttää erilaiselta kuin aikaisemmin julkaistu ohuthiekuva basaltista. Jos haluat nähdä miltä tämä kivi näyttää paljain silmin, niin kannattaa vierailla Luonnontieteellisessä museossa!

Fireworks in a thin section! These photographs are from a lava rock erupted ca. 2.8 billion years ago from an old volcano close to present Tipasjärvi, Finland. This rock has then been reworked in later thermal events of our bedrock and largely because of that it looks different from the previously published thin section photograph from a basalt (text in Finnish). If you want to see how this rock looks like outside of microscope, visit Natural History Museum!

kk2b
Mittakaavan pituus 0,5 mm.

Jouluvalojen päälle kytkeminen näkyy avaruuteen asti

Tiistaina Nasan julkaisemaan tiedotteen mukaan tietyt alueet Maassa hohtavat joulukuussa avaruuteen moninkertaisesti kirkkaampana muihin kuukausiin verrattuna.
Manning Close Christmas Light Show,Wells, Somerset, EnglandMaapallon hohdon lisääntyminen on meneillään olevaan juhlakauteen liittyvän valaistuksen ansiota. Tämä selvisi Suomi NPP -satelliitin keräämien tietojen perusteella. Tutkimus kohdistui Yhdysvalloissa lumettomina pysyviin alueisiin joissa kirkkauden lisääntyminen huomattiin alkavan marraskuun lopussa kiitospäivän jälkeen. Satelliittikuvien perusteella samankaltainen ilmiö tapahtuu paikoin myös lähi-idässä Ramadanin, eli muslimien pyhän kuukauden, aikaan.

Suomi NPP-satelliitti on kiertänyt Maata lokakuusta 2011 alkaen. Satelliitti on NASA:n, Yhdysvaltain puolustusministeriön ja Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaation yhteistyöprojekti. Satelliitti on nimetty säätieteilijä Verner E. Suomen mukaan, jonka vanhemmat muuttivat Suomesta Yhdysvaltoihin 1900-luvun alkupuolella.

Suomi NPP-satelliitti: Twitterissä, Facebookissa ja Flickrissä. Sekä tietysti satelliitin kotisivut!

Kuva:  Paultoole (Own work) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons

Mitä yhteistä on kurpitsapiirakalla ja Merkuriuksella?

Virittäytyäkseni tunnelmaan tulevan Yhdysvaltoihin suuntautuvan työmatkan suhteen, päätin sukeltaa kurpitsapiirakoiden maailmaan niin teoriassa kuin käytännössä (resepti herkulliseen kurpitsajuustokakkuun lopussa!).

Geologisessa mielessä kurpitsapiirakoihin tutustuminen onnistuu Aurinkokunnan pienimmän planeetan Merkuriuksen kanssa. Kaksi vuotta sitten Geology-lehdessä julkaistiin artikkeli1, jossa Tom Watters tutkimusryhmänsä kanssa kuvasivat Messenger-luotaimen ikuistamat Merkuriuksen pinnalta löytyvät pinnanmuodot, jotka muistuttivat ryppyineen ja halkeamineen kurpitsapiirakan pintaa. Yhdennäköisyyden ansiosta nämä pinnanmuodot saivat lempinimekseen kurpitsapiirakkakraaterit.

Tutkimuksen mukaan Merkuriuksen pinnanmuodoilla ja kurpitsapiirakalla on ulkonäön lisäksi yhteistä myös syntytapa. Merkuriuksen piirakkakraaterit ovat syntyneet kun laava on virrannut meteoriittikraattereihin. Kraattereiden sisällä jäähtyvän ja tiivistyvän laavan pinta on rakoillut ja rypistynyt samaan tapaan kuin uunista otetun piirakan pinta rakoilee. Kiviaineksen painuminen kasaan on paljastanut myös alkuperäisen meteoriittikraaterin reunaviivat muodostaen niin kutsutun haamukraatterin. Toisen tutkimuksen2 perusteella meteoriittikraatereissa olevan laavapatjan paksuuden on pitänyt olla kokonaisuudessaan vähintään 1,5 kilometriä, jotta tämänkaltaiset hautavajoamat ja rypyt ovat voineet syntyä. Tästä syystä on todennäköistä, että kurpitsapiirakkakraatereihin virrannut laava-allas on syntynyt useamman perättäisen purkauksen kautta.

Kuvan yläreunassa kaksi haamukraatteria, joissa näkyvissä kurpitsapiirakkakraatereiden tunnusomaiset rypyt. Image Credit: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington
Kuvan yläreunassa kaksi haamukraatteria, joissa näkyvissä kurpitsapiirakkakraatereiden tunnusomaiset rypyt. Vasemmalla olevan pienemmän kraaterin halkaisija on noin 30 km. Image Credit: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington

Merkuriuksen piirakkakraaterit ovat erinomainen syy herkutella kurpitsajuustokakulla! Tämä kakku on helppo tehdä ja se sopii hyvin myös joulupöytään. Ohjeen määriä ei tarvitse noudattaa grammalleen – tässä kakussa poikkeamisella piirun verran suuntaan tai toiseen ei ole lopputuloksen kannalta suurta vaikutusta. Uunista oton jälkeen kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka jäähtyvän juustokakun pinta painuu rypylle Merkuriuksen piirakkakraatereiden tavoin!

Kurpitsajuustokakku
n. 17 cm halkaisijaltaan oleva matala kakku (täysikokoiseen vuokaan tehdessä määrät kannattaa tuplata)

Pohja
100 g valinnaisia keksejä (tässä kakussa puolet Digestiveä ja puolet piparkakkua)
1-2 rkl voita
(sitruunamehua/kuorta)

Murskaa pohjaan tuleva keksit ja sekoita niiden joukkoon sulatettu voi. Tarkoituksena on saada massa, joka on helppopainella piirakkavuoan pohjalle. Pohjaa voi maustaa esimerkiksi sitruunamehulla ja –kuoriraasteella. Painele pohja tasaisesti irtopohjavuoan pohjalle.

Täyte
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl kurpitsasosetta*
1 iso kananmuna
50 g/makusi mukaan hunajaa (tai muuta makeutusta)**
maun mukaan mausteita: esimerkiksi neilikka, muskotti, kaneli, vanilja ja inkivääri käyvät erinomaisesti**

Täytteen ainekset vatkataan sekaisin. Kurpitsasose kannattaa lisätä viimeisenä kun tuorejuusto on hieman notkistunut jos haluaa välttää massaan jäävät tuorejuustopaakut. Täyte kaadetaan pohjan päälle ja kakkua paistetaan n. 170 asteessa n. 35-45 minuuttia (uunin tehokkuudesta riippuen). Kakku on valmista sitten, kun täyte on kauttaaltaan hyytynyt, mutta keskusta vielä hieman hytkyy. Välttääksesi syvien repeämien synnyn kakun pintaan, kannattaa kakun reuna uunista oton jälkeen irroittaa vuoan reunasta varovasti esimerkiksi grillitikun tai veitsen avulla. Ennen herkuttelemista kakun on syytä jäähtyä kunnolla ja se on parhaimmillaan paistoa seuraavana päivänä.

*Kurpitsasose on helppo tehdä itse uunissa paahtamalla, mutta sosetta löytää kaupasta myös tölkissä.
**Makeutuksessa ja maustamisessa kannattaa huomioida pohjaan käytetyt keksit.

Kuin kaksi marjaa? Tai ainakin serkukset! Kraaterikuva: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington
Kun kurpitsakakku on valmiina herkuteltavaksi niin kiinnitä huomiota sen pintaan syntyneisiin ryppyihin. Huomaatko yhteneväisyyksiä Merkuriuksen piirakkakraatereiden kanssa? Kuin kaksi marjaa? Tai ainakin serkukset! Kraaterikuva: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington

Viitteet:
1Watters, T.R, Solomon, S.C., Klimczak, C., Freed, A.M., Head, J.W., Ernst, C.M., Blair, D.M., Goudge, T.A. ja Byrne, P.K. 2012. Extension and contraction within volcanically buried impact craters and basins on Mercury. Geology, 40, p. 1123-1126.
2Klimczak, C., Watters, T.R., Ernst, C.M., Freed, A.M., Byrne, P.K., Solomon, S.C., Blair, D.M., ja Head, J.W. 2012. Deformation associated with ghost craters and basins in volcanic smooth plains on Mercury: Strain analysis and implications for plains evolution. J. Geophys. Res., 1117, E00L03, doi:10.1029/2012JE004100

Jouluvalot syttyivät mikroskooppiin!

joulu_2

Geologin jouluvaloista käyvät polarisaatiomikroskoopissa tuikkivat oliviinimineraalikiteet. Nämä oliviinikiteet ovat kuvattu basaltista, joka purkautui noin 180 miljoonaa vuotta sitten Gondwana-jättiläismantereen hajotessa. Kiteiden ympärillä oleva tumma aines on vulkaanista lasia joka on syntynyt laavan jäähtyessä niin nopeasti ettei mineraalikiteitä ehdi muodostua. Lue lisää laakiobasalteista ja niiden tutkimuksesta Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkimussivulta!

Yläkuvassa näkyvä valkoisen palkin leveys on 2 mm ja alakuvassa 0,5 mm.

joulu_lähi