Menovinkki: Geologiset kokoelmat, kesä 2016 // Travel tip: Geological collections, summer 2016

ametisti

Viime kesänä yleisösuosiota saavuttaneet Kumpulan kartanossa sijaitsevat geologiset kokoelmat ovat auki yleisölle taas kesällä 2016 seuraavasti:

pe-la 3.-4.6., klo 13-16 (pääsymaksu puutarhaan ja kokoelmiin 6/3 euroa)
pe-la 1.-2.7., klo 13-16 (pääsymaksu puutarhaan ja kokoelmiin 6/3 euroa)

Kokoelmat ovat auki myös Suomen luonnon päivänä lauantaina 27.8., klo 13-16, jolloin kaikkiin Luomuksen yleisökohteisiin on vapaa pääsy.

Kumpulan kartano ja geologiset kokoelmat sijaitsevat Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan yhteydessä, Helsingissä. Lisätietoa puutarhan aukioloista, sijainnista ja muista käytännön asioista Luomuksen kotisivuilta.

Vierailua ennen kokoelmien näytteisiin voi tutustua virtuaalisesti aikaisemmin kirjoittamieni juttujen kautta:

Kvartsin monet kasvot
Viisi (+1) mielenkiintoista näytettä
Salmiakkihuumaa
Brusiitti – magnesiumhydroksidista apua mahan liikahappoisuuteen
Serpentiiniä vappuun!

The geological collections of Luomus in Kumpula manor will be open during summer 2016 for public as follows: 

Fri-Sat 3.-4.6., 13-16 o’clock (entry fee to the garden and the collections 6/3 euros)
Fri-Sat 1.-2.7., 13-16 o’clock (entry fee to the garden and the collections 6/3 euros)

During “Finnish Nature Day” (Suomen luonnon päivä) on saturday 29.8., 13-16 o’clock geological collections will be also open and entry is free.

Geological collections are located in Kumpula manor, Kumpula botanic garden, Helsinki. For more information about opening hours, location, and other practical things see home page of Luomus.

If you want to take a virtual tour to the collections, take a look at these texts: Kvartsin monet kasvot, Viisi (+1) mielenkiintoista näytettä, and Salmiakkihuumaa. Texts are in Finnish, but they contain several photographs.

Posted in In English, Metromatka menneisyyteen, Uncategorized | Tagged , , , , | 3 Comments

Pyöräretki aurinkokunnan halki // Bike trip across the Solar System

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mallin Aurinko, kuin myös sen jalusta, on halkaisijaltaan 140 cm ja se on sijoitettu 20 metriä korkean pylvään päälle. // Width of the Sun is 140 cm and it is located on top of 20 meter high pole.

(See English summary below)

Pääkaupunkiseudulla on mahdollisuus tutustua aurinkokunnan rakenteeseen ja mittasuhteisiin Espoon ja Helsingin rajan tuntumaan rakennetun aurinkokunnan mallin avulla. Parhaiten aurinkokuntamalliin pääsee käsiksi pyörällä, mutta Pajamäen ympäristössä sijaitseviin Aurinkoon ja neljään kiviplaneettaan on helppo tutustua myös jalkaisin.

kooste

Venus (ylhäällä vasemmalla), Mars (ylhäällä oikealla), Maa ja kuu (alhaalla). Maa ja kuu on toteutettu poikkeuksellisessa tavalla aikaisemmin esiintyneen ilkivallan vuoksi. // Venus (up left), Mars (up right), Earth and the Moon (down). Model of the Earth and the Moon were executed differently compared to other planets because of vandalism.

Planeettojen läheisyydessä löytyy ainakin rippeet infotauluista, joiden pitäisi sisältää enemmän tietoa Auringosta ja planeetoista. Valitettavasti useampi infotaulu on rikottu tai töhritty, joten lisätietoa aurinkokunnan osasista kannattaa lukea Ursan nettisivuilta. Kannattaa huomioida, että Ursan nettisivuilla näkyvässä kartassa Saturnuksen paikka on merkitty hieman liian länteen (tästä näet mallin oikean paikan).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saturnus urbaanissa ympäristössä. // Saturn and urban environment.

Kaikki aurinkokunnan osat ovat hyvin paikoillaan ja melko helposti löydettävissä. Mukaan kannattaa varata kartta jossa näkyvät planeettojen paikat, sekä kiikarit. Reppuun kannattaa tietysti myös varata retkieväät! Uranus löytyy läheltä Villa Elfvikin luontotaloa, jonka yhteydestä löytyy kahvila (käteismaksu).

Tämän sivun alalaidasta löytyy pdf-tiedosto, johon on merkitty kaikkien kohteiden paikat kartalle. Kääpiöplaneetta Pluto ja sen kuu Charon on poikkeuksellisesti merkitty vain nuppineuloilla aikaa nähneen infotaulun oheen. Tämä oli  viimeiseksi jääneenä kohteena hieman pettymys. Tästä syystä suosittelen, että retken viimeiseksi kohteeksi valikoituu esimerkiksi Lehtisaaressa sijaitseva Neptunus. Neptunuksen luota Aurinko löytyy kiikareilla tähystämällä, joka aiheutti omassa retkikunnassani innostusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahdeksas planeetta Auringosta, Neptunus, löytyy Lehtisaaresta noin 4,5 kilometrin päässä Auringon mallista. // Neptune, the eight planet from the Sun, can be found from Lehtisaari. Distance to the Sun is ca. 4.5 km.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neptunuksen luota Auringon malli näkyy kiikareiden kanssa. // The Sun can be seen from the Neptune with binoculars.

Aurinkokuntamalli on kokonaisuudessaan suositeltava kohde, joka havainnollistaa hyvin planeettojen kokoeroja, kuin niiden sijaintia aurinkokunnassa. Testireittimme kerrytti matkaa Auringolta Plutolle lähes 20 kilometriä, mutta reittivalinnat vaikuttavat ja Aurinkokunnan läpi pääsee kulkemaan kyllä lyhyemminkin.

Lisäys: Pyöräretki on planeettojen bongauksen lisäksi erinomainen retkikohde jo Laajalahden ympäristön kauniiden maisemien takia.

Metromatka menneisyyteen –sarja esittelee geologiaan liittyviä retkikohteita metrolinjan varrelta (ja hieman sen ulkopuolelta). Muita pyöräretken arvoisia kohteita ovat esimerkiksi Roihuvuoresta löytyvät jääkauden jättämät jäljet ja pala supertulivuoren magmasäiliötä. Jos taas haluat nähdä erikoisesti rapautuneen siirtolohkareen, suosittelen retkeä Sipoonkorpeen!

Lisätietoa aurinkokunnasta löytyy myös Geologia.fi-sivustolta.

–In English:

A model of the Solar System can be found along the border of Espoo and Helsinki. The model illustrates the sizes of the planets and their locations in 1:1 000 000 000 km scale. The model is easiest to reach by bicycle, but the Sun and four closest planets at Pajamäki area can be reached quite easily also by foot. Uranus is located near nature house Villa Elfvik that have a cafeteria (only cash accepted, see opening times from the home page).

The dwarf planet Pluto and its moon Charon are illustrated only with pins at the info board. The info board is slightly in poor condition, so I suggest that for example Neptune is left for final stop for the trip. From Neptune you are able to see the Sun with binoculars. 

The Solar System model is worth of visiting and all the parts can be found quite easily. Just make sure that you have a map with you that show the locations of the Sun and the planets. All the locations are marked into this map. However, the exact location of the Saturn is a little bit further to east along the same road. In the below of this web page you can find pfd-file that contains all the locations marked in the map, see “Ursan aurinkokuntamalli”.  The lenght of our test trip from the Sun to the Pluto was almost 20 kilometers, but the lenght vary depending on the route choices. 

Edit: In addition to searching planets, this trip is worth of doing because of the beautiful surroundings of Laajalahti bay.

 

Posted in Metromatka menneisyyteen, Uncategorized | Tagged , , , , , , , , , | Leave a comment

Tiederunokynä sauhuamaan

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(See English summary below)

Kuinka taivuttaa tiede runoksi? Sitä on pohdittu tällä viikolla käynnissä olevan Euroopan Geotieteiden Yhdistyksen (European Geosciences Union, EGU) vuosikokouksen yhteydessä. Keväisin järjestettävä vuosikokous kerää vuosittain tuhansia geotieteilijöitä Wieniin. Osanottajien ja esitelmien kirjo on laaja. Viime vuonna kokoukseen osallistui 11 837 tutkijaa yli sadasta eri maasta. Tänä vuonna EGU:n vuosikokouksessa on sivuttu tieteen ja taiteen rajapintaa ainakin kolmessa eri sessiossa: 1) Rhyme your research I: Composition, 2) Rhyme your research II: Performance, ja 3) Earth Sciences and Art: a fruitful co-operation for the benefit of the planet and its inhabitants.

En ole itse osallistujana EGU:ssa, vaan olen joutunut tyytymään Twitter-virran antiin kokouksen seuraamisen suhteen. (Jos twiitin kuva ei näy, klikkaa pic.twitter.com -linkkiä)

Tieteen yhdistäminen runouteen ja taiteeseen ei ole uusi keksintö. Esimerkiksi tiederunouden juuret ulottuvat 1700-luvulle. Nykyaikaisia esimerkkejä tieteen ja taiteen rajapinnasta ja sen  käytöstä yleisön saavuttamiseen löytyy useita. Mirjam Glessmer kirjoittaa EGU:n sivuilla julkaistussa blogikirjoituksessaan taiteen olevan yksi keino opettaa tiedettä ja vangita yleisön mielenkiinto, sekä katsoa omaa aihettaan uudesta näkökulmasta. SciFest Poetry Jam ja Event Horizon ovat muutama maailman monista tiederunokilpailuista. Oman taideteoksensa sai alkuvuodesta lähettää NASA:n kampanjaan, jossa etsittiin teoksia avaruuteen lähetettäväksi tulevaisuudessa laukaistavan OSIRIS-REx-luotaimen mukana. Gregory C. Johnson tiivisti IPCC:n tuhansia sivuja paksun ilmastoraportin yhdeksääntoista kuvitettuun haiku-runoon.

Suomenkielisiä tiederunoja varmasti löytyy, vaikka nettihakuna “tiederuno” tuottaa harmillisen niukan tuloksen. Tästä syystä blogitekstiä kuvittaa kaksi kirjoittamaani geologiaa sivuavaa runoa. Kuvat on napsittu vihkon taustasivuilta, johon kirjoitin runojen lisäksi muistiinpanoja lukiessani magmapetrologian tenttiin keväällä 2011. Ne ovat raakaversioista, joten pienistä kirjoitustöppäyksistä ei kannata välittää. Näitä runoja ei ole alunperin myöskään kirjoitettu tiedeviestintää ajatellen.

Tiederuno on englanninkielisten esimerkkien perusteella erinomainen tapa kiteyttää omaa tutkimustaan ja tieteenalaa laajalle yleisölle. Monien hienojen esimerkkien lukemisen jälkeen yritän runoilla jotain myös väitöstutkimukseeni liittyen, pysykää kuulolla! Sillä välin geologisista runoista kiinnostuneiden kannattaa kurkata tämän linkin taakse. GeoSphere-blogista löytyy useita eri kirjoittajien geologisia runoja englanniksi.

Plutonien tilaongelmia – ajatuksia sohvakalustoista ja riittämättömistä neliöistä
plut tilaongelma

Löytyykö sinun pöytälaatikostasi tiederuno? Jos ei, niin kannattaa kokeilla taipuisiko tutkimuksesi tai mielenkiinnon kohteesi sellaiseksi. Mikäli tiedät, että suomenkielistä tiederunoutta on jossakin julkaistu, otan mielelläni vinkit vastaan.

I was following twitter feed from science poetry session at EGU2016. Science poetry seems a great way to tell about your science and field of study to other people. I noticed that google does not give any hits for science poems written by scientists in Finnish. Therefore I decided to publish two science poems that I wrote in 2011 when I was studying to igneous petrology exam. The first one is “Love poem: diapire” and the other is related to the space problems of plutonic intrusions. There are a lot of great and inspirational examples of science poems in English, so I really want to try write something about my thesis research in the future! Thanks for Hazel Gibson for tweeting! 

 

Posted in Oma tutkimus, Uncategorized | Tagged , , , , , , | Leave a comment

Yhteisörahoituksella kohti tuntematonta – suuri Kuolan retki

Vuosi 1879 oli merkityksellinen suomalaisen (ja pohjoismaisen) tutkimusmatkailun kannalta. Tuolloin suomalaissyntyinen geologi ja mineralogi Nils Adolf Erik Nordenskiöld lähetti Japanista sähkeen, jossa ilmoitettiin että Koillisväylän (eli Pohjoisen meritien) läpi oli onnistuneesti purjehdittu. Nordenskiöldin johtama matka osoitti pienenkin maan pystyvän järjestämään merkittävän tieteellisen tutkimusmatkan.

Koillisväylän onnistunut läpipurjehdus antoi kipinän tutkimusmatkan suunnitteluun silloin melko tuntemattomalle Kuolan niemimaalle. Tämän tutkimusmatkan pääsuunnittelija ja johtaja oli eläintieteilijä Johan Axel Palmén. Tutkimusretken tarkoituksena oli niemimaan sisäosien kartoittaminen ja havaintojen tekeminen alueen eläimistä, kasveista ja geologiasta. Retkeä varten kerättiin monitieteinen joukko tutkijoita. Mukaan pääsi myös juuri väitellyt geologi Wilhelm Ramsay, joka oli 22-vuotiaana tutkimusmatkan nuorin osanottaja.

Mediarummutusta ja yhteisörahoitusta

Matkan ja tutkimuksen rahoittaminen ei 1800-luvun lopullakaan ollut helppoa. Tutkimusmatkaa esiteltiin lehdistössä tunnettavuuden lisäämiseksi ja rahoituksen saamisen helpottamiseksi. Matkan alkuperäinen arvioitu budjetti oli 10 000 markkaa. Yhteensä puolet summasta rahoitti Helsingin yliopisto ja Societas pro Fauna et Flora Fennica -seura. Loput rahoista saatiin lahjoituksena yksityishenkilöiltä. Myös tutkimusmatkan johtaja Palmén sijoitti matkaan 1500 markkaa. (tutun kuuloinen rahoitusmalli näin nykypäivän tutkijankin näkökulmasta?)

Retki alkoi huhtikuussa 1887, kun tutkimusryhmän etujoukon muodostavat kasvitieteilijä Alfred Oswald Kihlman, eläintieteilijä Reinhold Envald ja Gustaf Nyberg nousivat Helsingissä Ouluun suuntaavaan junaan. Oulusta matkaa jatkettiin hevos- ja porokyydein. Etujoukon tehtävänä oli muun muassa kuljettaa suurin osa tutkimusryhmän matkatavaroista Kuolan kaupunkiin. Määränpäähän etujoukko saapui reilun kahden viikon matkustamisen jälkeen. Jo ennen varsinaisen tutkimusmatkan alkua ryhmä kohtasi hankaluuksia: Kilhmania puri matkan varrella koira ja tutkimusryhmän mieliala oli muutenkin maassa.

SKR_Rikkinen1

Kuva rajattu Rikkisen kirjasta Suuri Kuolan retki 1887 (1980).

Tutkimusryhmän pääjoukko lähti Helsingistä matkaan kahdessa eri ryhmässä touko-kesäkuussa. Joukot kulkivat vesiteitse ja kaikki tutkimusryhmäläiset saapuivat Kuolan kaupunkiin kesäkuun loppuun mennessä. Seuraavan kolmen kuukauden ajan tutkijat tekivät erillisissä pienemmissä ryhmissä vaelluksia Kuolan sisäosiin ja matkasivat laivalla Jäämeren rantaviivaa pitkin.

SKR_Rikkinen2

Paikoin tutkimusryhmä joutui ylittämään vesistöjä koottavalla veneellä. Tavaroiden ja ihmisten siirtämisen jälkeen veneen avulla uitettiin myös kuormajuhtina oleva porot (kuvassa). Kuva on rajattu Rikkisen kirjasta Suuri Kuolan retki 1887 (1980). Alkuperäisen kuvan otti J.A. Palmén.

Onnistunut kotiinpaluu

Ongelmatonta tutkimusmatkaa tuskin on olemassa, eikä Kuolan matkakaan sujunut ilman haasteita. Tutkimusryhmän kohtaamiin ongelmiin kuului muun muassa tavaravarastoon kohdistunut varkaus kesken matkan. Varkaudessa hävinneistä tarpeista tutkijoita harmitti eniten kaiken teen ja Kilhmanin varajalkineiden menetys.

Tutkimusryhmän kotimatka Kuolasta kohti Helsinkiä alkoi syyskuun lopussa. Varsinainen kotiinpaluu tapahtui 7.10.1887. Matkan ensimmäisiä tuloksia esiteltiin pari päivää Suomeen paluun jälkeen Societas pro Fauna et Flora Fennica -seuran kokouksessa. Vuosien mittaan tulokset julkaistiin tarkemmin tieteellisissä julkaisuissa. Kohdatuista haasteista huolimatta tutkimusryhmäläiset olivat tyytyväisiä tutkimusmatkaan. Sen ansiosta alueen eläin-, kasvi- ja kivilajistoa, sekä asutusta koskevat tiedot olivat täydentyneet. Puoli vuotta kestänyt seikkailu innoitti tulevia tutkimusmatkailijoita ja poiki useamman uuden tutkimusmatkan myös Kuolan alueelle.

Suuri Kuolan matka oli antoisa geologisen tutkimuksen kannalta. Ramsay kuvasi matkan aikana aikaisemmin tuntemattomia alkalikiviesiintymiä. Hänen havainnot siirtolohkareiden levinneisyydestä ja silokallioiden piirteistä osoittivat, että jääkauden merkit näkyivät myös Kuolan niemimaalla. Ramsay suuntasi niemimaalle oppilaineen vielä kuusi kertaa ensimmäisen matkan jälkeen. Hänen tutkimukset osoittivat yhtäläisyyksiä Suomen ja Venäjän kallioperän välillä ja Ramsay otti ensimmäisenä käyttöön käsitteen “Fennoskandia”. Ramsay saavutti maailmanlaajuista kuuluisuutta tutkijana ja hänet nimitettiin Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian professoriksi vuonna 1916.

Kirjoitus perustuu Kalevi Rikkisen kirjoittamaan kirjaan Suuri Kuolan retki (1980, Otava). Valokuvia ja tarkempi selostus tutkimusmatkan vaiheista löytyy Oulun yliopiston kirjaston kotisivuilta.

Toivottavasti pidit kirjoituksesta! Kannattaa tutustua myös blogin vanhoihin teksteihin. Aloita vaikka lukemalla nykypäivän tutkimusmatkailijoiden seikkailuista! Niissä on kohdattu lumimyrskyjä, liftattu suokairan ja näytteiden kanssa, kuljettu sademetsässä kalliopaljastumien toivossa, sekä kaivattu kadonnutta, näytteet sisältävää, rinkkaa.

Posted in Uncategorized | Tagged , , | Leave a comment

Kiviset ystävänpäiväterveiset! // Have a rockin’ Valentine’s Day!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sydämenmuotoinen dioriittinen sulkeuma (enklaavi) Ross of Mull -graniitissa Skotlannissa. Sulkeuma on syntynyt kahden erilaisen magman sekoittuessa toisiinsa syvällä maankuoren magmasäiliössä.

Heart-shaped dioritic enclave in the Ross of Mull granite, in Scotland. This enclave formed when two magmas with different compositions were mingled together.

Posted in In English, Kuukauden kuva, Uncategorized | Tagged , , , , , | Leave a comment

Nyt lähti hampaat!

hampaat.jpg

Luonnontieteellisen keskusmuseoon kuuluva ajoituslaboratorio tekee uraa uurtavaa työtä geologisten ja arkeologisten näytteiden tutkimuksen parissa. Tällä hetkellä laboratorion henkilökunta kehittää menetelmää, jonka avulla muinoin eläneiden ihmisten ja eläinten jäänteistä voitaisiin tulevaisuudessa yhä pienemmällä näytemäärällä kerätä tietoa ja tällä tavalla säästää arvokkaita näytteitä. Arkeologisista löydöksistä päästään käsiksi mahdollisesti esimerkiksi siihen, minkä tyyppistä ruokaa muinoin eläneet ihmiset söivät ja mistä he olivat kotoisin.

Nyt ajoituslaboratorio etsii menetelmän kehittämisen avuksi materiaalia aina maitohampaista viisaudenhampaisiin!

Omista varastoistani löytyi kaksi viisaudenhammasta, joita olen tähän mennessä säästänyt ilman sen suurempaa tarkoitusta. Nyt hampaat lähtevät kohti uusia seikkailuja! Jos haluat lahjoittaa omista kätköistäsi löytyvän hampaan tieteelle, hammaskeiju ottaa lahjoituksia vastaan osoitteeseen:

Heli Etu-Sihvola
Ajoituslaboratorio, PL 64 (Gustaf Hällströmin katu 2)
00014 Helsingin yliopisto

EDIT (4.2.2016): Ilman tietojakin lähetetyt hammaslähetykset ovat tutkimustyön kehityksen kannalta arvokkaita laboratoriolle. Ajoituslaboratorio pystyy kuitenkin hyödyntämään lahjoitushampaat paremmin tutkimustarkoituksiin, jos hammaslähetyksen mukaan liitetään seuraavia tietoja:

-Jos lähetät maitohampaita, voit liittää mukaan tiedon siitä, missä asuitte kun lapsi oli 0-1,5 -vuotias.
-Jos lähetät viisaudenhampaita, voit liittää mukaan tiedon hampaan haltijan asuinpaikasta 9-22 vuoden iässä.

Jos et halua kertoa tarkkaa paikkaa tai kaupunkia, voit kirjoittaa paikaksi esimerkiksi “Lahden seutu”.

-Voit liittää mukaan myös tiedon hampaan irtoamisajankohdasta, esimerkiksi summittainen vuosikymmen.

Lisätietoa ”Elämänhistoriat Hampaissa” Facebook-sivulta.

Posted in Uncategorized | Tagged , , | Leave a comment

Joulukuusen ainekset

joulukuusen-rakennusaineet.jpg

Yllä olevassa kuvassa on esitelty murto-osa aineista, jotka rakentavat joulukuusen. Joulukuusen oksille voisi ripustaa lisäksi vaikkapa kimmeltävää koristenauhaa. Nauha tehtiin alkujaan metalliyhdisteistä, jotka saattoivat sisältää lyijyä. Nykyisin nämä koristenauhat tehdään pääosin muovista.

Alla video siitä, miten käsintehdyt lasiset joulukoristeet matkaavat lasinpuhalluksesta hopeanitraattikylvyn kautta valmiiksi koristeiksi.

Rentouttavaa joulua! Jouluaattoon asti blogissa julkaistiin jokaisena päivänä geologiaan enemmän tai vähemmän liittyvä juttu tai kuva. Kaikki joulukalenteri-päivitykset löydät tämän linkin takaa.

Viitteet:
Energiankulutus Suomessa 2015, Tilastokeskus.
Joulun raaka-aineista: USGS ja EGU blogs.
Metsälannoitusopas, Yara.

Posted in Joulukalenteri, Uncategorized | Tagged , , , | Leave a comment

Olemme kaikki tähtipölyä!

https://i1.wp.com/www.nasa.gov/sites/default/files/images/596720main_PIA13844.jpg

Pohjois-Amerikka-sumu koostuu monesta nuorien tähtien ryhmästä. Kuva: NASA/JPL-Caltech

Sinä, minä ja kaikki asiat ympärillämme muodostumme erilaisista alkuaineista. Alkuaineiden yhdistelmät taas tuottavat erilaisia yhdisteitä. Esimerkiksi vesi on vedyn (H) ja hapen (O) yhdiste. Harvemmin kuitenkin tulee mietittyä sitä, mistä alkuaineiden atomit ovat peräisin.

Universumimme koostui syntymänsä jälkeen pääosin kahdesta alkuaineesta: heliumista (He) ja vedystä (H). Heliumin ja vedyn lisäksi alkuräjähdyksessä syntyi pieni määrä litiumia (Li). Universumin ikääntyessä näistä alkuaineista muodostui tiivistyviä kaasupilviä. Nämä tiheät ja tiivistyvät kaasupilvet ovat tähtien ja planeettojen hautomoita.

Jos kaasupilvestä tiivistyvän tähden massa kasvaa tarpeeksi, vety alkaa fuusioitua heliumiksi ja tähden ytimen lämpötila kasvaa. Fuusion edetessä heliumin lisäksi syntyy uusia, raskaampia alkuaineita. Tähden elinkaaren lopussa sen sisällä syntyy esimerkiksi happea (O) ja raskaita rauta-atomeja (Fe). Elinkaarensa lopussa tähti muuttuu epävakaaksi ja sen ydin alkaa luhistua kasaan. Tähden luhistuminen voi huipentua supernovaräjähdykseen. Näissä räjähdyksissä muodostuu rautaa raskaampia alkuaineita. Lisäksi räjähdykset levittävät tähden sisällä syntyneet alkuaineet avaruuteen kaasusumuna. Jäljelle jääneestä kaasusumusta voi myöhemmin muodostua uusia tähtiä ja planeettoja, mikäli hiukkasia kerääntyy tarpeeksi samaan paikkaan.

Oli kyse sitten punamultamaalin rautaoksidista, tai happea kuljettavan hemoglobiinisi raudasta, on rauta alkujaan syntynyt siis jossakin universumimme historian aikana eläneessä tähdessä!

https://i1.wp.com/www.nasa.gov/sites/default/files/thumbnails/image/15-066.png

Kuvassa olevan tähtisumun sormimaisten kaasu-ulokkeiden ajatellaan olevan uusien tähtien hautomoita. Punaiset pisteet ovat nuorien (noin 1-2 miljoonaa vuotta vanhojen) tähtien tiivistymisalueita. Kuva: NASA, ESA, the Hubble Heritage Team (STScI/AURA), A. Nota (ESA/STScI), and the Westerlund 2 Science Team

Jouluaattoon asti blogissa julkaistaan jokaisena päivänä geologiaan enemmän tai vähemmän liittyvä juttu tai kuva. Kaikki joulukalenteri-päivitykset löydät tämän linkin takaa.

Lue lisää tähtien synnystä ja kehityksestä Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursa:n sivuilta.

Edit. 23.12.2015, klo 11.23, lisätty tieto siitä, että alkuräjähdyksessä syntyi myös pieni määrä litiumia.

 

Posted in Joulukalenteri, Uncategorized | Tagged , | Leave a comment

Kenttätöissä Kanadassa

Maisema_MRantala

Kuva © Marttiina Rantala

Väitöskirjaansa Helsingin yliopistossa työstävä geologi Marttiina Rantala kertoo menettäneensä muutaman yön unet, kun kenttätöiden paluumatkalla rinkka, joka sisälsi valtaosan näytteistä, hävisi. Rinkka (ja näytteet) löysivät onneksi muutaman vuorokauden päästä ehjänä perille ja tutkimus Kanadasta arktisen alueen järvisedimenteistä pääsi jatkumaan.

Kartta_MRantala
Marttiinan tutkimusmatkan kohde oli Kanadan Victoria Islandin Cambridge Bay (punainen tähti). Kartta: Wikimedia Commons, Uwe Dedering, CC BY-SA 3.0

Pienestä asti kiviä kerännyt Marttiina haki kokeilumielessä geologiaa opiskelemaan ja yllättyi alan monimuotoisuudesta! Opintojen aikana kivien tutkiminen vaihtui järvisedimentteihin. Tällä hetkellä Marttiina tutkii hiilen pitkäaikaisvaihtelua arktisissa järvissä. Tutkimuksen tavoitteena on tarkentaa kuvaa ilmastoherkkien pohjoisten järviekosysteemeiden hiilen kierrosta ja ekologiasta viime jääkauden jälkeisenä 10 000 vuoden aikana. Tietoa voidaan soveltaa ihmistoiminnan vaikutuksen arvioimiseen herkkien alueiden järviympäristöissä, sekä antamaan tietoa muun muassa pohjoisten järvien merkityksestä globaalissa hiilen kierrossa.

Mönkijä_MRantalaTutkimusmatkan olennaisiin vaiheisiin kuului mönkijän ajon opetteleminen. Kuva © Milla Rautio.

Marttiinan tutkimusalueet sijaitsevat pohjoisen havumetsävyöhykkeen ja arktisten alueiden välillä Suomen Lapissa ja Kanadassa. Viime kesäkuussa Marttiina matkusti tutkimusmatkalle Kanadan pohjoisosassa sijaitsevaan Cambridge Bayhin. Tutkimusryhmä koostui Marttiinan lisäksi toisesta suomalaisesta tutkijasta, kanadalaisista kollegoista, sekä oppaana toimineesta inuiitista.

Marttiina kertoo, että kenttäpäivät Kanadassa olivat vaihtelevia, osittain johtuen tutkimusryhmän monitieteellisyydestä, joka vaikutti myös päivien aikana tehtävään näytteenottoon. Tutkimusmatkan aikana näytteitä kerättiin monipuolisesti järvisedimenteistä vesinäytteisiin. Matkan aikana lämpötila pysytteli muutamassa plusasteessa. Lähes siniseltä taivaalta paistava aurinko vauhditti jään sulamista kuitenkin siinä määrin, että toisinaan kenttämatkalta piti palata takaisin eri reittiä kuin aamulla oli kuljettu. Paikallisen inuiittioppaan tiedot ja taidot olivat korvaamattomia sulavesien purkautumisen ja turvallisten kulkureittien arvioimisessa.

Näytteenotto_MRantalaJääpeitteisille näytejärville kuljettiin mönkijöillä ja näytteet kairattiin jään läpi. Kuva © Marttiina Rantala.

 

Kairareiästä näytteiden lisäksi teevettä ja illallistarpeita

Tutkimusmatkan kenttäkulkupeleinä toimivat mönkijät, joilla saatiin kuljetettua raskaanpuoleinen kenttäkalusto järvien syvännealueille. Näytejärviä peitti lähes parimetrinen jääkerros, jonka läpi oli ensin kairattava pieni avanto. Sedimenttinäytteitä varten ryhmä joutui kairaamaan yleensä useamman avannon, sillä savipitoinen järvisedimentti osoittautui hankalaksi kerättäväksi. Paluumatka järveltä kenttälaboratorioon vaati tasaista mönkijäajoa, jotta näytteet eivät häiriintyisi. Ilta kului kenttälaboratoriossa, jossa näytteet ositettiin pienemmiksi ja pakattiin tiiviisti lopullista kuljetusta varten Suomeen.

Kokkausta harrastava Marttiina oli varautunut elämään tutkimusmatkan ajan yksinkertaisella kenttämuonalla. Geologi pääsi kuitenkin yllättymään, kun paikallinen opas kestitsi tutkimusryhmää joka päivä maistuvalla lounaalla. Illalliserikoisuutena tutkijat pääsivät maistamaan tuoretta kairareiästä kalastettu kalaa. Marttiina kertoo myös, että kentällä avannosta haalittu ja ulkoilmassa nautittu teevesi maistui herkulliselta!

koosteTutkimusmatkalla Marttiinan tavoitteena oli kairata Kanadan arktisista järvistä sedimenttikooreja, joita tutkimalla saadaan lisätietoa sitä miten herkät järviympäristöt ovat reagoineet menneisyydessä muuttuvaan ilmastoon ja ihmistoimintaan. Vasemmalla: jäähän kairattu reikä, jonka kautta kairataan järven pohjasta sedimenttinäyte; keskellä: näytteenotossa häiriintyneitä sedimenttikooreja; oikealla: onnistuneen kairauksen lopputuloksena siisti sedimenttikoori tarkempia laboratoriotutkimuksia varten. Kuva © Marttiina Rantala.

 

Marttiina lähtisi koska tahansa uudestaan Kanadaan. Luonnossa viihtyvänä ihmisenä hän kaipaa toimistolla ollessaan tutkimusmatkaltaan eniten karun kaunista ympäristöä, jossa riitti ihmeteltävää aina myskihärän raadosta suuriin jääkiteisiin. Kiehtovaksi kokemukseksi Marttiina mainitsee myös yöpymisen paikallisen miehen luona, jonka koti oli koristeltu lattiasta kattoon erilaisilla eläintenosilla (ensimmäinen kuva).

Kenttätöiden mieluisuudesta huolimatta Marttiina arvostaa työnsä vaihtelevuutta. Tutkimusongelman hahmottamisesta alkava polku johtaa kenttätöihin, sieltä laboratorioon ja lopulta tulosten selvittyä kirjoitustyön pariin. Tutkimuksensa parhaaksi puoleksi geologi mainitsee oivalluksen riemun siitä, kun järvestä kairattu sedimenttipötkö avautuu monien vaiheiden jälkeen eteen historian kirjana. Se mikä alkoi matkana kohti tuntematonta, päättyy laajempaan ymmärrykseen muuttuvasta ympäristöstämme!

Jouluaattoon asti blogissa julkaistaan jokaisena päivänä geologiaan enemmän tai vähemmän liittyvä juttu tai kuva. Kaikki joulukalenteri-päivitykset löydät tämän linkin takaa.

Posted in Joulukalenteri, Uncategorized | Tagged , , , | Leave a comment

Glaukoniitti – vihreistä kuulista väriaineeksi

http://www.earth.ox.ac.uk/~oesis/micro/medium/greensand_pm13-30.jpg

Geologin vihreät kuulat ovat glaukoniittia. Tässä ne ovat kuvattu mikroskoopin kautta ohuthieestä. Kuva: OESIS, Oxford Earth Sciences Image Store*

Maanantaimineraalina on tänään glaukoniitti -mineraali, joka etäisesti voi joskus muistuttaa ulkomuodoltaan vihreitä kuulia. Glaukoniitti on mineraali, jota syntyy vain matalissa merellisissä ympäristöissä kerrostuviin hiekkoihin. Glaukoniittirakeita syntyy sedimentissa olevan orgaanisen aineen hajotessa, suoraan merivedestä saostumalla ja muiden mineraalien muuttumistuloksena. Paljon glaukoniittia sisältäviä sedimenttikiviä kutsutaan vihreiksi hiekoiksi (engl. greensand).

Glaukoniitin seurana olevat värittömät mineraalit ovat kvartsia. Mineraalirakeiden välissä näkyvä ruskehtava, hienorakeisempi aines on karbonaattia ja savimineraaleja. Yllä oleva kuva on otettu kivettyneestä sedimentistä tehdystä ohuthieestä. Kuvan pitkä sivu on pituudeltaan 3,5 mm.

Glaukoniittia on hyödynnetty esimerkiksi pigmenttiaineena maalauksissa. Pigmentti nimeltä “Green earth” saa värinsä glaukoniitista ja toisesta samansävyisestä mineraalista nimeltä seladoniitti. Green earth -pigmenttiä on käytetty esimerkiksi Johannes Vermeerin noin vuonna 1659 maalaamassa taulussa “A Lady Reading a Letter“.

Glaukoniitin kemiallinen kaava on (K,Na)(Mg,Fe2+,Fe3+)(Fe3+,Al)(Si,Al)4O10(OH)2

Jouluaattoon asti blogissa julkaistaan jokaisena päivänä geologiaan enemmän tai vähemmän liittyvä juttu tai kuva. Kaikki joulukalenteri-päivitykset löydät tämän linkin takaa.

Kuva: OESIS, Oxford Earth Sciences Image Store

Posted in Joulukalenteri, Uncategorized | Tagged , , , , | Leave a comment