Kivibongausta Uutelassa, Helsingissä

Uutelan Skatanniemi on hyvä paikka kiviretkelle. Skatanniemen kärjestä löytyy mielenkiintoisia kalliopaljastumia ja niemen itäpuolen rannalta löytyy useita erilaisia kivilajilohkareita.

kärki

Lähes 1,9 miljardin vuoden takaiseen tulivuoritoimintaan liittyy Skatanniemen tummanharmaa kivi.

Skatanniemen kärki koostuu pääosin tummasta kivestä, jota halkoo vaaleanpunaiset raidat. Tumma kivi on syntynyt alunperin noin 1,9 miljardia vuotta sitten saarikaarityypin tulivuoritoimintaan liittyen. Kallioperäkartan mukaan kivi on luokiteltu vulkaniitiksi, mutta itse kivessä ei kuitenkaan ole näkyvissä selkeästi vulkaniiteille ominaisia piirteitä. Tämä niemenkärkeä muodostava tumma kivi ei välttämättä ole päässyt purkautumaan aivan maanpinnalle asti, vaan kiteytynyt niin kutsuksi puolipinnalliseksi kiveksi maankuoren sisään. Joka tapauksessa ylläolevan tumman kiven syntytarina liittyy muinaiseen tulivuoritoimintaan.

Tulivuoritoimintaan liittyvän kiven synnyn jälkeen siihen on tunkeutunut graniittisia juonia, jotka ovat paikoitellen katkeilleet linssimäisiksi osueiksi kallioperän puristuksessa. Juonet liittyvät todennäköisesti Svekofenniseen poimuvuoriston syntyyn noin 1,9-1,8 miljardia vuotta sitten. Tällöin vulkaaniset saarikaaret törmäilivät toisiinsa ja vanhempaan mantereeseen, muodostaen hiljalleen nykyistä Himalajaa muistuttavan poimuvuoriston. Maankuoren paksuuntuessa poimuvuoriston juuriosia muodostavat kivet lämpenivät, uudelleen muokkaantuivat ja alkoivat osittain sulaa.

 

Kaksi graniittia, kaksi eri syntytarinaa

kiviserkut

Skatanniemen itäpuolen rannoilta voi löytää myös kiviserkukset vierekkäin, Ikäeroa näillä tyypeillä on noin 200 miljoonaa vuotta. Graniiteista nuorempi, vasemmalla oleva isompi rapakivigraniittilohkare on kiteytynyt muinaisen supertulivuoren uumenissa noin 1,6 miljardia vuotta sitten, paljastunut vuoren uumenista eroosion myötä ja kuljetettu nykyiselle paikalle jääkauden toimesta. Oikealla puolella oleva graniittinen kivi on syntynyt aiemmin mainitun Svekofennisen vuorijononmuodostuksen aikana.

Rapakivigraniitin wiborgiittimuoto on helposti tunnistettavissa ja erotettavissa muista graniiteista sille ominaisten maasälpäovoidien perusteella. Rapakivigraniitti on seikkaillut blogissa useasti: Sipoosta löytyy erikoisesti rapautunut rapakivilohkare, Roihuvuoresta iso siirtolohkare ja kannattaa myös lukea siitä millaista rapakivien tutkimus Brasilian sademetsissä on. Espoosta löytyy varsin valtava rapakivilohkare.

moroutuminen

Rapakivigraniitin rapautumispintaa.

ovoidit_uutela

Rapakivigraniitin wiborgiittimuodolle ominaisia pyöreitä maasälpäovoideja.

 

Muistoja muinaisista tulivuorista

Samaiselta rannalta graniittiserkkujen seurasta löytyy useita mustia lohkareita, joissa on havaittavissa yksittäisiä isompia kiteitä, jotka kimmeltävät auringossa. Tämä kivi on syntynyt kun magmasäiliön kivisulasta kiteytyneet raskaammat kiteet ovat laskeutuneet magmasäiliön pohjalle. Tällaisia kiviä kutsutaan kumulaateiksi. Kivi liittyy todennäköisesti samaan tulivuoritoimintaan kuin aiemmin mainittu Skatanniemen kärjen tumma kallioalue, sekä Vuosaaren vulkaaniset kerrostumat ja tyynylaavat.

kumulaatti

Kumulaatti.

Skatanniemestä löytyy myös tulivuoren purkauksen kerrostamaa materiaalia. Itäpuolen kalliopaljastumassa on selkeästi näkyvissä erilaisia kerroksia. Kallion keskivaiheilla kulkee kidetuffikerros, joka on syntynyt tulivuoren räjähdyspurkauksessa materiaalin kerrostuessa tulivuoren rinteelle. Kun kerrosta seuraa kalliopaljastuman halki huomaa sen taipuvan poimulle, joka viittaa taas tulivuoritoiminnan jälkeiseen vuorijonon rytinään.

kidetuffi-uutela-poimutus

Poimuttunutta tulivuorisyntyistä kiveä, eli vulkaniittia. Keltaisilla katkoviivoilla on rajattu kidetuffikerros. Vaaleat kohdat oikeassa yläkulmassa ovat samankaltaista graniittista sulaa kuin Skatanniemen kärjen kallioissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lähikuva kidetuffikerroksesta. Huomaa kerroksen poimuttuminen.

Oletko vieraillut Uutelan tai Vuosaaren geologisilla kohteilla? Löysitkö näitä kiviä?

Blogissa on jo aikaisemmin seikkailtu Vuosaaren tulivuorten jäljillä, lue kirjoitus täältä. Maisemakuvien perässä kannattaa suunnata Vaellusjutut-blogiin, jossa myös juttuja Vuosaareen liittyen. Blogin Metromatka menneisyyteen –sarja esittelee geologiaan liittyviä pääkaupunkiseudun retkikohteita metrolinjan varrelta ja hieman sen ulkopuolelta. Suosittelen myös käymään Geologia.fi -sivuilla, jossa on julkaistu videon Etelä-Suomen kallioperän kehityksestä (kesto noin puoli tuntia).

Muokattu 11.9.: tarkennettu Svekofennisen orogenian ikää.

Advertisements
Posted in Metromatka menneisyyteen, Uncategorized | Tagged , , , , , , , , , ,

Rautamalmia ja pronssikautisia hautoja – Hanikan luontopolku, Espoo

luontopolkukyltti

Hanikan luontopolku löytyy Soukasta, Espoosta. Noin viiden kilometrin pituisella polulla kuljetaan niin kallioisessa maastossa kuin merenrannassa. Luontopolku on maisemien ja polun varrella olevien kohteiden puolesta ilahduttavan vaihteleva!

muinaisranta

Mikäli polulle poikkeaa alkupisteeksi merkitystä kohdasta, on ensimmäisenä kohteena luvassa Litorinameren aikaista rantakivikkoa, joka muodostui paikalleen noin 3 500 vuotta sitten. Litorinameri-vaihe on viimeisin vaihe Itämeren kehityksessä ennen nykyistä vaihetta. Hanikan muinaisranta on siis tuhansia vuosia nuorempi kuin esimerkiksi Jakomäen huipulta löytyvä, yli 10 000 vuotta sitten muodostunut, Yoldiameri-vaiheen ranta.

Muinaisrannan jälkeen polku viettää alamäkeen kohti Mätäjärveä. Nimestään huolimatta järven paikalla on nykyään suo. Paikalla on kuitenkin mielenkiintoinen historia. Muinaisen järven pohjamudissa syntyi rautapitoista järvimalmia. Järven umpeen kasvaessa järvimalmi nousi suon pintaan ja sitä hyödynnettiin vielä 1800-luvulla rautaruukeissa.

siirtolohkare

Siirtolohkare. Geologi mittakaavana.

Polun muihin geologisiin kohteisiin kuuluu muun muassa valtava rapakivigraniittilohkare. Infotaulun perusteella tällä siirtolohkareella on painoa yli 200 000 kiloa ja se on yksi isoimmista siirtolohkareista Espoossa1. Lisää tarinointia jääkauden jättämistä jäljistä ja rapakivilohkareeseen liittyvästä supertulivuoresta löydät aikaisemmin kirjoitetusta julkaisusta.

plagioklaasikehä

Opastaulu kehottaa tunnustelemaan lohkareen pintaa – samaa suosittelen minäkin!

pronssi_hauta

Toinen pronssikautisista haudoista.

Pronssikautiset hautaröykkiöt löytyvät Sundsbergetin laelta. Silloisille saarille pinotut röykkiöt sijaitsevat nykyään noin 40 metriä merenpinnan yläpuolella. Nämä röykkiöt tehtiin opastaulun mukaan noin 3 000 vuotta sitten.

Polun monimuotoisuus oli niin maisemien kuin polun kohteiden puolesta iloinen yllätys. Pitkospuita riittää niistä pitäville ja ne kulkevat vaihtelevissa maisemissa – välillä polku sivuaa meren rannalle, kivuten hetken päästä taas korkealle kalliolle.

hanikka_ranta

lintutorni

Lintutornin näkymät.

Polun varrelta löytyy myös lintutorni. Lintubongauksien sijasta pääsimme tällä kertaa seuraamaan ukkosrintaman etenemistä taivaanrannassa.

luontopolkumerkki

Polku on pääasiassa hyvin merkitty keltaisilla merkeillä muun muassa kiviin, kallioihin ja puihin. Paikoin löytyy myös Luontopolku-kylttejä ja käpymerkkejä. Ennen rapakivilohkaretta polun poikkeaminen kerrostaloalueelle voi herättää hämmennystä mihin suuntaan pitäisi jatkaa. Kannattaa lähteä kävelemään tietä pitkin, joka johtaa pihan läpi. Siirtolohkare löytyy lähes tien vierestä ja siitä on helppo jatkaa polun kiertämistä.

polku

Polulle kannattaa suunnata tukevat kengät jalassa, sillä viiden kilometrin pituisella luontopolulla on paikoin myös kivikkoisia ja oksaisia osia, sekä jyrkempiä osuuksia. Reippaalla kävelyvauhdilla ja maisemanihailu pysähdyksillä polkun läpikävelemiseen meni lähes kaksi tuntia. Lisätietoa Hanikan luontopolusta löytyy Espoon kaupungin -sivuilta, josta voi ladata myös luontopolun esitteen. Hanikan luontopolku on merkitty myös Espoon karttapalveluun. Polun varrelta löytyy yhteensä 14 opastaulua. Blogiteksti perustuu suurelti niiden tarjoamaan informaatioon.

Kurkkaa esimerkiksi täältä muita blogin retkikohteita. Seuraa blogia myös Facebookissa!

1Petrel, L.: Espoon arvokkaat luontokohteet 2006 -selvitys. Espoon ympäristökeskus. Monistesarja 2/2006.

Posted in Metromatka menneisyyteen, Uncategorized | Tagged , , , , , , , , , , | 3 Comments

Taide kohtaa geologian // Art meets geology

IMG_3645

Peltokangas: Merkillinen sade viime yönä (Strange rain last night) 2007

(English summary at the end)

Didrichsenin taidemuseon patsaspuistosta löytyy tällä hetkellä kuvanveistäjä Matti Peltokankaan “Merkillinen sade viime yönä” -teos. Teoksesta voi löytää useamman geologisen yksityiskohdan, joista otteita alla.

IMG_3654

Graniittia // Granite

Etualan kaksi punertavaa kivipisaraa on tehty graniitista, tarkemmin sanottuna rapakivigraniitin pyterliittimuodosta. Pyterliittimuodon rapakivigraniitissa esiintyy maasälpäovoideja kuten viborgiitissa, mutta viborgiittimuodolle ominaiset vaaleat ulkokehät puuttuvat. Esimerkkikuvan viborgiitista löydät esimerkiksi tästä julkaisusta.

IMG_3648_A

Labradoriittia // Labradorite

Veistoksen iso levy on tehty labradoriittipitoisesta kivestä. Kuvassa näkyy kuinka yhden labradoriittikiteen pinta hehkuu eri sinisen ja keltaisen väreissä. Tämä johtuu valon taittumisesta mineraalin rakenteesta. Tällaista iridisoivaa labradoriittia kutsutaan myös spektroliitiksi. Nimi on ollut alunperin Ylämaan labradoriitin kaupallinen nimi.

IMG_3651_A

Jaspista // Jasper

Ison kivilevyn takapuolelta löytyy vielä punainen kivipisara joka koostuu pääasiassa jaspiksesta, eli piilokiteisestä kvartsista. Hienona yksityiskohtana kannattaa huomata pisaran yläpuolen omamuotoisista kiteistä koostuva kvartsikiderykelmä.

IMG_3652_B

Omamuotoisia kvartsikiteitä // Euhedral quartz grains

Oletko nähnyt Peltokankaan taideteoksen? Bongasitko siitä samat yksityiskohdat kuin minä vai löysitkö jotain muuta mielenkiintoista?

Didrichsenin taidemuseo sijaitsee Helsingin Kuusisaaressa. Museon pihalla oleva veistospuisto on julkinen ja voit vierailla puistossa maksutta. Veistospuiston pdf-muodossa olevan esitteen löydät täältä. Jos haluat kokeilla omien kiteiden kasvatusta, löydät ohjeet blogista. Seuraa blogia myös Facebookissa!

–In English:

Didrichsen Art Museum is located at Helsinki, Finland. Rock sculpture “Strange rain last night”, made by Matti Peltonen is currently situated in the garden of the museum. In this sculpture art meets geology, which is shown in the use of different rock types and minerals. Nice details are pyterlite drops, colour play of labradorite and euhedral quartz grains on the top of jaspis drop. Pyterlite is form of rapakivi granite, where feldspar ovoids lacks the light outer rim.

Sculpture park is public and can be visited for free. More information about the sculptures can be read from here.

Posted in Uncategorized | Tagged , , , , , , , , , , , , , , | Leave a comment

Menovinkki: Museo Gustavianum Uppsalassa, Ruotsissa

gust8

Gustavianumin museo sijaitsee yhdessä Uppsalan yliopisto vanhoista päärakennuksista. Itse rakennuksen rakentaminen aloitettiin vuonna 1622 ja se toimi valmistuttuaan yliopiston päärakennuksena vuoteen 1887 asti. Museo on avattu 1997. Sen näyttelyissä on esillä niin egyptiläisiä muumioita, viikinkien hautalöytöjen aarteita, kuin välähdyksiä Uppsalan yliopiston historiasta.

gust1

Klassisen antiikin ja egyptologian huone.

Klassisen antiikin ja egyptologian aineistoa esittelevässä huoneessa viihdyin etenkin korujen ja eläinten muotoon tehtyjen helmien parissa tovin (alakuva). Myös muumioiden näkeminen oli asteen verran mielenkiintoisempaa keväällä lukemani artikkelin jälkeen. Tiesitkö, että jauhettuja muumioita käytettiin niin lääkkkeenä, kuin pigmenttiaineena maaleissa? Muumiojauheesta valmistettua “Muumion ruskeaa” käytettiin maalaustaiteessa 1700-luvulta lähtien. Sen käyttö kohtasi runsaasti kritiikkiä, mutta värin myynti lopetettiin vasta 1964, kun värin valmistajan muumiovarannot ehtyivät.

gust3

gust2

Myös pohjoismaisen arkeologian löytöjä esittelevä huone oli mielenkiintoinen. Esillä oli esimerkiksi rekonstruktio Valsgärden venehautalöydöstä, sieltä löydetyistä eläinten jäännöksistä ja varusteista, sekä polttohaudoista löytyneistä sulaneista helmistä.

gust6

Hevosten ja koirien varusteita Valsgärden venehaudasta 900-luvulta.

gust7

Polttohaudoista löytyneitä sulaneita helmiä 900-luvulta.

Muita poimintoja museon näyttelystä ovat esimerkiksi Augsburgh-taidekabinetti, joka sisältää lukemattoman määrän pieniä yksityiskohtia ja esineitä, jotka kuvastavat 1600-luvun käsitystä taiteesta, koulutuksesta ja kiinnostuksen kohteista. Omat lähikuvani taidekabinetista jäivät valitettavasti huonolaatuisiksi, mutta onneksi taidekabinettiin voi tutustua myös virtuaalisesti.

gust9

Taidekabinetti (keskellä) löytyy huoneesta, joka esittelee Uppsalan yliopiston historiaa ja tutkijoita.

Lisäksi Uppsalan historiallisia rakennuksia esittelevä eri puulajeista tehty malli on mielestäni tutustumisen arvoinen.

gust5

Kannattaa ehdottomasti piipahtaa myös kupolissa sijaitsevassa anatomisessa teatterissa. Uppsalan anatominen teatteri rakennettiin 1600-luvun puolivälissä ja sitä käytettiin vuoteen 1776 asti ruumiinavausten tekoon lääketieteen opiskelijoiden ja yleisön edessä. Anatomiseen teatteriin voi tutustua tarkemmin linkin takaa löytyvän lyhytvideon kautta.

IMG_3569

Anatominen teatteri.

gust4

Museon käytävän lattioista voi bongata myös oikosarvifossiileita.

Gustavianum on suositeltava kohde, josta löytyy paljon mielenkiintoista nähtävää. Vaikka esillä olevat kokoelmat kattavat monenlaisia aihepiirejä, ei näyttelyiden laajuus ole kuitenkaan liian uuvuttava.

Lisätietoa aukioloajoista ja näyttelyistä museon kotisivuilta.

 

Posted in Uncategorized | Tagged , , , , , | Leave a comment

Keidassuo Helsingin reunalla

slm1

Tupasvilla, suopursu ja lakka reunustavat pitkospuita. Mättäitä värittävät pyöreälehtikihokin tahmaiset lehdet ja kukkiva karpalo. Näkymän perusteella olisi vaikea arvata missä ollaan. Jakomäessä sijaitseva Slåttmossen on Helsingissä ainutlaatuinen keidassuo. Suojeltu suoalue ja pitkospuut sijaitsevat Helsingin puolella, mutta suo jatkuu myös Vantaan alueelle.

slm2

Suomen suot alkoivat kehittyä heti jääkauden lopulla mannerjään sulaessa. Suomen vanhimmat suot ovat yli 10 000 vuotta vanhoja ja soiden keskimääräinen ikä on 4880 vuotta. Tarkkaa ikää en Slåttmossenille löytänyt, mutta se on lähes lopullisen kehitysasteen saavuttanut suo. Suon vetisempiä alueita kutsutaan kuljuiksi ja kuivempia kohoumia kermeiksi.

slm5

Retken eläinbongauksena sisilisko. Wikipedian mukaan suolla on vieraillut jopa hirviä.

Ainoa moitittava asia on liikenteen melu joka kantautuu suolle asti. Onneksi kihokeiden ja karpalonkukkien bongailu on omiaan viemään ajatukset pois melusta ja kaupungista.

slm4

Pyöreälehtikihokin ruusukkeita löytyy suolta todella paljon.

slm3

Slåttmossenin saavuttaa parhaiten Somerikkotieltä käsin jonne pääsee monilla busseilla. Suoalue on monin tavoin arvokas, joten pysyttelethän suolla vieraillessasi pitkospuilla. Alueelta ei löydy opastetauluja, mutta Helsingin kaupungin suunnitelman mukaan Slåttmossenin aluetta on tarkoitus kehittää esimerkiksi tämän suhteen. Kannattaa vierailla myös lähellä sijaitsevalla muinaisrannalla.

This slideshow requires JavaScript.

Metromatka menneisyyteen –sarja esittelee geologiaan liittyviä retkikohteita pääkaupunkiseudulta. Jos pidit tästä, lue myös jääkauden jättämistä jäljistä Roihuvuoressa.

Lisätietoa:

Slåttmossenin suojelualueen kartta (Helsingin kaupunki).

Geologian tutkimuskeskuksen julkaisema raportti Suomen soiden kehityksestä ja ikätuloksista.

Geologia.fi -sivuston artikkeli soiden muodostumisesta.

Posted in Metromatka menneisyyteen, Uncategorized | Tagged , , , , , , | Leave a comment

Menovinkki: Geologiset kokoelmat, kesä 2016 // Travel tip: Geological collections, summer 2016

ametisti

Viime kesänä yleisösuosiota saavuttaneet Kumpulan kartanossa sijaitsevat geologiset kokoelmat ovat auki yleisölle taas kesällä 2016 seuraavasti:

pe-la 3.-4.6., klo 13-16 (pääsymaksu puutarhaan ja kokoelmiin 6/3 euroa)
pe-la 1.-2.7., klo 13-16 (pääsymaksu puutarhaan ja kokoelmiin 6/3 euroa)

Kokoelmat ovat auki myös Suomen luonnon päivänä lauantaina 27.8., klo 13-16, jolloin kaikkiin Luomuksen yleisökohteisiin on vapaa pääsy.

Kumpulan kartano ja geologiset kokoelmat sijaitsevat Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan yhteydessä, Helsingissä. Lisätietoa puutarhan aukioloista, sijainnista ja muista käytännön asioista Luomuksen kotisivuilta.

Vierailua ennen kokoelmien näytteisiin voi tutustua virtuaalisesti aikaisemmin kirjoittamieni juttujen kautta:

Kvartsin monet kasvot
Viisi (+1) mielenkiintoista näytettä
Salmiakkihuumaa
Brusiitti – magnesiumhydroksidista apua mahan liikahappoisuuteen
Serpentiiniä vappuun!

The geological collections of Luomus in Kumpula manor will be open during summer 2016 for public as follows: 

Fri-Sat 3.-4.6., 13-16 o’clock (entry fee to the garden and the collections 6/3 euros)
Fri-Sat 1.-2.7., 13-16 o’clock (entry fee to the garden and the collections 6/3 euros)

During “Finnish Nature Day” (Suomen luonnon päivä) on saturday 29.8., 13-16 o’clock geological collections will be also open and entry is free.

Geological collections are located in Kumpula manor, Kumpula botanic garden, Helsinki. For more information about opening hours, location, and other practical things see home page of Luomus.

If you want to take a virtual tour to the collections, take a look at these texts: Kvartsin monet kasvot, Viisi (+1) mielenkiintoista näytettä, and Salmiakkihuumaa. Texts are in Finnish, but they contain several photographs.

Posted in In English, Metromatka menneisyyteen, Uncategorized | Tagged , , , , | 3 Comments

Pyöräretki aurinkokunnan halki // Bike trip across the Solar System

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mallin Aurinko, kuin myös sen jalusta, on halkaisijaltaan 140 cm ja se on sijoitettu 20 metriä korkean pylvään päälle. // Width of the Sun is 140 cm and it is located on top of 20 meter high pole.

(See English summary below)

Pääkaupunkiseudulla on mahdollisuus tutustua aurinkokunnan rakenteeseen ja mittasuhteisiin Espoon ja Helsingin rajan tuntumaan rakennetun aurinkokunnan mallin avulla. Parhaiten aurinkokuntamalliin pääsee käsiksi pyörällä, mutta Pajamäen ympäristössä sijaitseviin Aurinkoon ja neljään kiviplaneettaan on helppo tutustua myös jalkaisin.

kooste

Venus (ylhäällä vasemmalla), Mars (ylhäällä oikealla), Maa ja kuu (alhaalla). Maa ja kuu on toteutettu poikkeuksellisessa tavalla aikaisemmin esiintyneen ilkivallan vuoksi. // Venus (up left), Mars (up right), Earth and the Moon (down). Model of the Earth and the Moon were executed differently compared to other planets because of vandalism.

Planeettojen läheisyydessä löytyy ainakin rippeet infotauluista, joiden pitäisi sisältää enemmän tietoa Auringosta ja planeetoista. Valitettavasti useampi infotaulu on rikottu tai töhritty, joten lisätietoa aurinkokunnan osasista kannattaa lukea Ursan nettisivuilta. Kannattaa huomioida, että Ursan nettisivuilla näkyvässä kartassa Saturnuksen paikka on merkitty hieman liian länteen (tästä näet mallin oikean paikan).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saturnus urbaanissa ympäristössä. // Saturn and urban environment.

Kaikki aurinkokunnan osat ovat hyvin paikoillaan ja melko helposti löydettävissä. Mukaan kannattaa varata kartta jossa näkyvät planeettojen paikat, sekä kiikarit. Reppuun kannattaa tietysti myös varata retkieväät! Uranus löytyy läheltä Villa Elfvikin luontotaloa, jonka yhteydestä löytyy kahvila (käteismaksu).

Tämän sivun alalaidasta löytyy pdf-tiedosto, johon on merkitty kaikkien kohteiden paikat kartalle. Kääpiöplaneetta Pluto ja sen kuu Charon on poikkeuksellisesti merkitty vain nuppineuloilla aikaa nähneen infotaulun oheen. Tämä oli  viimeiseksi jääneenä kohteena hieman pettymys. Tästä syystä suosittelen, että retken viimeiseksi kohteeksi valikoituu esimerkiksi Lehtisaaressa sijaitseva Neptunus. Neptunuksen luota Aurinko löytyy kiikareilla tähystämällä, joka aiheutti omassa retkikunnassani innostusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahdeksas planeetta Auringosta, Neptunus, löytyy Lehtisaaresta noin 4,5 kilometrin päässä Auringon mallista. // Neptune, the eight planet from the Sun, can be found from Lehtisaari. Distance to the Sun is ca. 4.5 km.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neptunuksen luota Auringon malli näkyy kiikareiden kanssa. // The Sun can be seen from the Neptune with binoculars.

Aurinkokuntamalli on kokonaisuudessaan suositeltava kohde, joka havainnollistaa hyvin planeettojen kokoeroja, kuin niiden sijaintia aurinkokunnassa. Testireittimme kerrytti matkaa Auringolta Plutolle lähes 20 kilometriä, mutta reittivalinnat vaikuttavat ja Aurinkokunnan läpi pääsee kulkemaan kyllä lyhyemminkin.

Lisäys: Pyöräretki on planeettojen bongauksen lisäksi erinomainen retkikohde jo Laajalahden ympäristön kauniiden maisemien takia.

Metromatka menneisyyteen –sarja esittelee geologiaan liittyviä retkikohteita metrolinjan varrelta (ja hieman sen ulkopuolelta). Muita pyöräretken arvoisia kohteita ovat esimerkiksi Roihuvuoresta löytyvät jääkauden jättämät jäljet ja pala supertulivuoren magmasäiliötä. Jos taas haluat nähdä erikoisesti rapautuneen siirtolohkareen, suosittelen retkeä Sipoonkorpeen!

Lisätietoa aurinkokunnasta löytyy myös Geologia.fi-sivustolta.

–In English:

A model of the Solar System can be found along the border of Espoo and Helsinki. The model illustrates the sizes of the planets and their locations in 1:1 000 000 000 km scale. The model is easiest to reach by bicycle, but the Sun and four closest planets at Pajamäki area can be reached quite easily also by foot. Uranus is located near nature house Villa Elfvik that have a cafeteria (only cash accepted, see opening times from the home page).

The dwarf planet Pluto and its moon Charon are illustrated only with pins at the info board. The info board is slightly in poor condition, so I suggest that for example Neptune is left for final stop for the trip. From Neptune you are able to see the Sun with binoculars. 

The Solar System model is worth of visiting and all the parts can be found quite easily. Just make sure that you have a map with you that show the locations of the Sun and the planets. All the locations are marked into this map. However, the exact location of the Saturn is a little bit further to east along the same road. In the below of this web page you can find pfd-file that contains all the locations marked in the map, see “Ursan aurinkokuntamalli”.  The lenght of our test trip from the Sun to the Pluto was almost 20 kilometers, but the lenght vary depending on the route choices. 

Edit: In addition to searching planets, this trip is worth of doing because of the beautiful surroundings of Laajalahti bay.

 

Posted in Metromatka menneisyyteen, Uncategorized | Tagged , , , , , , , , , | Leave a comment

Tiederunokynä sauhuamaan

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(See English summary below)

Kuinka taivuttaa tiede runoksi? Sitä on pohdittu tällä viikolla käynnissä olevan Euroopan Geotieteiden Yhdistyksen (European Geosciences Union, EGU) vuosikokouksen yhteydessä. Keväisin järjestettävä vuosikokous kerää vuosittain tuhansia geotieteilijöitä Wieniin. Osanottajien ja esitelmien kirjo on laaja. Viime vuonna kokoukseen osallistui 11 837 tutkijaa yli sadasta eri maasta. Tänä vuonna EGU:n vuosikokouksessa on sivuttu tieteen ja taiteen rajapintaa ainakin kolmessa eri sessiossa: 1) Rhyme your research I: Composition, 2) Rhyme your research II: Performance, ja 3) Earth Sciences and Art: a fruitful co-operation for the benefit of the planet and its inhabitants.

En ole itse osallistujana EGU:ssa, vaan olen joutunut tyytymään Twitter-virran antiin kokouksen seuraamisen suhteen. (Jos twiitin kuva ei näy, klikkaa pic.twitter.com -linkkiä)

Tieteen yhdistäminen runouteen ja taiteeseen ei ole uusi keksintö. Esimerkiksi tiederunouden juuret ulottuvat 1700-luvulle. Nykyaikaisia esimerkkejä tieteen ja taiteen rajapinnasta ja sen  käytöstä yleisön saavuttamiseen löytyy useita. Mirjam Glessmer kirjoittaa EGU:n sivuilla julkaistussa blogikirjoituksessaan taiteen olevan yksi keino opettaa tiedettä ja vangita yleisön mielenkiinto, sekä katsoa omaa aihettaan uudesta näkökulmasta. SciFest Poetry Jam ja Event Horizon ovat muutama maailman monista tiederunokilpailuista. Oman taideteoksensa sai alkuvuodesta lähettää NASA:n kampanjaan, jossa etsittiin teoksia avaruuteen lähetettäväksi tulevaisuudessa laukaistavan OSIRIS-REx-luotaimen mukana. Gregory C. Johnson tiivisti IPCC:n tuhansia sivuja paksun ilmastoraportin yhdeksääntoista kuvitettuun haiku-runoon.

Suomenkielisiä tiederunoja varmasti löytyy, vaikka nettihakuna “tiederuno” tuottaa harmillisen niukan tuloksen. Tästä syystä blogitekstiä kuvittaa kaksi kirjoittamaani geologiaa sivuavaa runoa. Kuvat on napsittu vihkon taustasivuilta, johon kirjoitin runojen lisäksi muistiinpanoja lukiessani magmapetrologian tenttiin keväällä 2011. Ne ovat raakaversioista, joten pienistä kirjoitustöppäyksistä ei kannata välittää. Näitä runoja ei ole alunperin myöskään kirjoitettu tiedeviestintää ajatellen.

Tiederuno on englanninkielisten esimerkkien perusteella erinomainen tapa kiteyttää omaa tutkimustaan ja tieteenalaa laajalle yleisölle. Monien hienojen esimerkkien lukemisen jälkeen yritän runoilla jotain myös väitöstutkimukseeni liittyen, pysykää kuulolla! Sillä välin geologisista runoista kiinnostuneiden kannattaa kurkata tämän linkin taakse. GeoSphere-blogista löytyy useita eri kirjoittajien geologisia runoja englanniksi.

Plutonien tilaongelmia – ajatuksia sohvakalustoista ja riittämättömistä neliöistä
plut tilaongelma

Löytyykö sinun pöytälaatikostasi tiederuno? Jos ei, niin kannattaa kokeilla taipuisiko tutkimuksesi tai mielenkiinnon kohteesi sellaiseksi. Mikäli tiedät, että suomenkielistä tiederunoutta on jossakin julkaistu, otan mielelläni vinkit vastaan.

I was following twitter feed from science poetry session at EGU2016. Science poetry seems a great way to tell about your science and field of study to other people. I noticed that google does not give any hits for science poems written by scientists in Finnish. Therefore I decided to publish two science poems that I wrote in 2011 when I was studying to igneous petrology exam. The first one is “Love poem: diapire” and the other is related to the space problems of plutonic intrusions. There are a lot of great and inspirational examples of science poems in English, so I really want to try write something about my thesis research in the future! Thanks for Hazel Gibson for tweeting! 

 

Posted in Oma tutkimus, Uncategorized | Tagged , , , , , , | Leave a comment

Yhteisörahoituksella kohti tuntematonta – suuri Kuolan retki

Vuosi 1879 oli merkityksellinen suomalaisen (ja pohjoismaisen) tutkimusmatkailun kannalta. Tuolloin suomalaissyntyinen geologi ja mineralogi Nils Adolf Erik Nordenskiöld lähetti Japanista sähkeen, jossa ilmoitettiin että Koillisväylän (eli Pohjoisen meritien) läpi oli onnistuneesti purjehdittu. Nordenskiöldin johtama matka osoitti pienenkin maan pystyvän järjestämään merkittävän tieteellisen tutkimusmatkan.

Koillisväylän onnistunut läpipurjehdus antoi kipinän tutkimusmatkan suunnitteluun silloin melko tuntemattomalle Kuolan niemimaalle. Tämän tutkimusmatkan pääsuunnittelija ja johtaja oli eläintieteilijä Johan Axel Palmén. Tutkimusretken tarkoituksena oli niemimaan sisäosien kartoittaminen ja havaintojen tekeminen alueen eläimistä, kasveista ja geologiasta. Retkeä varten kerättiin monitieteinen joukko tutkijoita. Mukaan pääsi myös juuri väitellyt geologi Wilhelm Ramsay, joka oli 22-vuotiaana tutkimusmatkan nuorin osanottaja.

Mediarummutusta ja yhteisörahoitusta

Matkan ja tutkimuksen rahoittaminen ei 1800-luvun lopullakaan ollut helppoa. Tutkimusmatkaa esiteltiin lehdistössä tunnettavuuden lisäämiseksi ja rahoituksen saamisen helpottamiseksi. Matkan alkuperäinen arvioitu budjetti oli 10 000 markkaa. Yhteensä puolet summasta rahoitti Helsingin yliopisto ja Societas pro Fauna et Flora Fennica -seura. Loput rahoista saatiin lahjoituksena yksityishenkilöiltä. Myös tutkimusmatkan johtaja Palmén sijoitti matkaan 1500 markkaa. (tutun kuuloinen rahoitusmalli näin nykypäivän tutkijankin näkökulmasta?)

Retki alkoi huhtikuussa 1887, kun tutkimusryhmän etujoukon muodostavat kasvitieteilijä Alfred Oswald Kihlman, eläintieteilijä Reinhold Envald ja Gustaf Nyberg nousivat Helsingissä Ouluun suuntaavaan junaan. Oulusta matkaa jatkettiin hevos- ja porokyydein. Etujoukon tehtävänä oli muun muassa kuljettaa suurin osa tutkimusryhmän matkatavaroista Kuolan kaupunkiin. Määränpäähän etujoukko saapui reilun kahden viikon matkustamisen jälkeen. Jo ennen varsinaisen tutkimusmatkan alkua ryhmä kohtasi hankaluuksia: Kilhmania puri matkan varrella koira ja tutkimusryhmän mieliala oli muutenkin maassa.

SKR_Rikkinen1

Kuva rajattu Rikkisen kirjasta Suuri Kuolan retki 1887 (1980).

Tutkimusryhmän pääjoukko lähti Helsingistä matkaan kahdessa eri ryhmässä touko-kesäkuussa. Joukot kulkivat vesiteitse ja kaikki tutkimusryhmäläiset saapuivat Kuolan kaupunkiin kesäkuun loppuun mennessä. Seuraavan kolmen kuukauden ajan tutkijat tekivät erillisissä pienemmissä ryhmissä vaelluksia Kuolan sisäosiin ja matkasivat laivalla Jäämeren rantaviivaa pitkin.

SKR_Rikkinen2

Paikoin tutkimusryhmä joutui ylittämään vesistöjä koottavalla veneellä. Tavaroiden ja ihmisten siirtämisen jälkeen veneen avulla uitettiin myös kuormajuhtina oleva porot (kuvassa). Kuva on rajattu Rikkisen kirjasta Suuri Kuolan retki 1887 (1980). Alkuperäisen kuvan otti J.A. Palmén.

Onnistunut kotiinpaluu

Ongelmatonta tutkimusmatkaa tuskin on olemassa, eikä Kuolan matkakaan sujunut ilman haasteita. Tutkimusryhmän kohtaamiin ongelmiin kuului muun muassa tavaravarastoon kohdistunut varkaus kesken matkan. Varkaudessa hävinneistä tarpeista tutkijoita harmitti eniten kaiken teen ja Kilhmanin varajalkineiden menetys.

Tutkimusryhmän kotimatka Kuolasta kohti Helsinkiä alkoi syyskuun lopussa. Varsinainen kotiinpaluu tapahtui 7.10.1887. Matkan ensimmäisiä tuloksia esiteltiin pari päivää Suomeen paluun jälkeen Societas pro Fauna et Flora Fennica -seuran kokouksessa. Vuosien mittaan tulokset julkaistiin tarkemmin tieteellisissä julkaisuissa. Kohdatuista haasteista huolimatta tutkimusryhmäläiset olivat tyytyväisiä tutkimusmatkaan. Sen ansiosta alueen eläin-, kasvi- ja kivilajistoa, sekä asutusta koskevat tiedot olivat täydentyneet. Puoli vuotta kestänyt seikkailu innoitti tulevia tutkimusmatkailijoita ja poiki useamman uuden tutkimusmatkan myös Kuolan alueelle.

Suuri Kuolan matka oli antoisa geologisen tutkimuksen kannalta. Ramsay kuvasi matkan aikana aikaisemmin tuntemattomia alkalikiviesiintymiä. Hänen havainnot siirtolohkareiden levinneisyydestä ja silokallioiden piirteistä osoittivat, että jääkauden merkit näkyivät myös Kuolan niemimaalla. Ramsay suuntasi niemimaalle oppilaineen vielä kuusi kertaa ensimmäisen matkan jälkeen. Hänen tutkimukset osoittivat yhtäläisyyksiä Suomen ja Venäjän kallioperän välillä ja Ramsay otti ensimmäisenä käyttöön käsitteen “Fennoskandia”. Ramsay saavutti maailmanlaajuista kuuluisuutta tutkijana ja hänet nimitettiin Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian professoriksi vuonna 1916.

Kirjoitus perustuu Kalevi Rikkisen kirjoittamaan kirjaan Suuri Kuolan retki (1980, Otava). Valokuvia ja tarkempi selostus tutkimusmatkan vaiheista löytyy Oulun yliopiston kirjaston kotisivuilta.

Toivottavasti pidit kirjoituksesta! Kannattaa tutustua myös blogin vanhoihin teksteihin. Aloita vaikka lukemalla nykypäivän tutkimusmatkailijoiden seikkailuista! Niissä on kohdattu lumimyrskyjä, liftattu suokairan ja näytteiden kanssa, kuljettu sademetsässä kalliopaljastumien toivossa, sekä kaivattu kadonnutta, näytteet sisältävää, rinkkaa.

Posted in Uncategorized | Tagged , , | Leave a comment

Kiviset ystävänpäiväterveiset! // Have a rockin’ Valentine’s Day!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sydämenmuotoinen dioriittinen sulkeuma (enklaavi) Ross of Mull -graniitissa Skotlannissa. Sulkeuma on syntynyt kahden erilaisen magman sekoittuessa toisiinsa syvällä maankuoren magmasäiliössä.

Heart-shaped dioritic enclave in the Ross of Mull granite, in Scotland. This enclave formed when two magmas with different compositions were mingled together.

Posted in In English, Kuukauden kuva, Uncategorized | Tagged , , , , , | Leave a comment