Erikoisesti rapautunut siirtolohkare, Sipoonkorpi

rapakiviSipoonkorven kansallispuistosta löytyy erikoisesti rapautunut siirtolohkare, joka muistuttaa ulkomuodoltaan hieman kahdeksikkoa. Lohkare on koostumukseltaan rapakivigraniittia, noin 1,6 miljardia vuotta sitten puhisseen tulivuoren magmasäiliötä (rapakivigraniittia ja sen syntyä on aikaisemmin sivuttu tarkemmin täällä). Lohkare on päätynyt Sipoonkorpeen jääkauden kuljettamana.

Rapakiven murenevaa pintaa
Rapakiven murenevaa pintaa

Sipoonkorven rapakivilohkareesta ja sen ympäristöstä saa hyvän käsityksen siitä, mistä tämä kivilaji on saanut alkujaan nimensä. Rapakivigraniitti rapautuu rakenteensa vuoksi helposti karkearakaiseksi soraksi, eli moroksi. Moroa löytyy runsaasti myös tämän lohkareen ympäriltä, kuin sen ympäristöstä jossa alkuperäisistä siirtolohkareista on jäljellä enää morokasat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Morokasa rapakivilohkareen vieressä.

Rapakivilohkare on reilun puolen kilometrin kävelymatkan päässä Bisan ulkoilumajalta. Metsässä kulkee useampia pieniä polkuja ristiin rastiin ja löytäminen vaatii hieman suunnistustaitoa. Mukaan kannattaa varata kartta (katso alla oleva linkki)! Koska tämä rapakivilohkare on pinnaltaan aika hauras, kannattaa välttää turhaa kiipeilyä ja rapautumisen edistämistä jotta erikoinen muoto pysyy ihailtavana mahdollisimman pitkään.

Tarkemmat kartat ja lisää tietoa Sipoonkorven alueen geologisista kohteista:

Salla, A. 2013. Sipoonkorven kansallispuiston geologiset luontokohteet. Metsähallitus. Pdf julkaisuun löytyy täältä. Erikoisesti rapautunut rapakivilohkare esiintyy julkaisussa koodilla SK-22-31.

Advertisements

Pirunpelto Jakomäessä – muinaista aaltojen kohinaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Jakomäestä löytyy hieno muisto Itämeren varhaisesta historiasta. Laaja alue pyöristyneitä lohkareita kertoo, että tällä paikalla laineet löivät menneisyydessä rantaan. Jakomäen lohkareikko sijaitsee noin 60 metriä nykyistä merenpintaa korkeammalla. Tällaisia muinaisrantoja kutsutaan myös nimellä pirunpelto.

Jääkauden jälkeen syntyneen Itämeren historia jaetaan viiteen vaiheeseen1:
1) Baltian jääjärvi (n. 13 000–11 590 vuotta sitten);
2) Yoldiameri, (n. 11 590–10 800 vuotta sitten);
3) Ancylusjärvi (n. 10 800–9 000 vuotta sitten);
4) Litorinameri, (n. 8 000–3 000 vuotta sitten);
5) nykyinen Itämeri (alkaen n. 3 000–2 000 vuotta sitten).

Eri vaiheet johtuvat vesialueen laajuuden, valtameriyhteyden ja näin ollen suolaisuuden vaihtelusta. Näihin ovat vaikuttaneet jäätikön sulaminen, kallioperän kohoaminen jäätikön vetäytyessä ja valtameren pinnan nousu. Jakomäessä sijaitseva muinaisranta on muodostunut Yoldiamerivaiheessa yli 10 000 vuotta sitten. Yoldiameri oli suolainen, sillä se oli yhteydessä valtamereen. Vaihe on saanut nimensä suolaisessa vedessä elävän Yoldia arctica -simpukan mukaan.  Jäätikön sulamisen ja maankohoamisen myötä Yoldiameri vaihettui makeaksi Ancylusjärveksi kun vesiyhteys valtamereen katkesi.
JK_ran4
Miten löytää muinaisranta? Muinaisranta sijaitsee Jakomäen kallioalueen länsi- ja luodesivulla hiekkatien varrella lähellä purettavia kerrostaloja. Hiekkatie näkyy Reittiopaassa nimellä “Kallionvieri”.  Lähimmät metroasemat ovat Kontula ja Mellunmäki, joista molemmista on noin reilu 3 kilometrin kävely/pyöräilymatka muinaisrannalle. Mellunmäen asemalta pääsee myös bussilla Jakomäenkallion itäpuolelle Louhikkotielle, josta on n. 500 m kävely alueelle.

Huomioitavaa: Muinasmerenranta on arvokas luontokohde joten kulje sen alueella varovaisesti. Rannan ympäristö on paikoin roskainen ja koiranulkoiluttajien suosiossa, joten suosittelen askeleissa varovaisuutta myös sen ulkopuolella!

Metromatka menneisyyteen –sarja esittelee geologiaan liittyviä retkikohteita metrolinjan varrelta (ja hieman sen ulkopuolelta). Kohteet täydentyvät kevään ja kesän edetessä! Jos pidit tästä, lue myös jääkauden jättämistä jäljistä Roihuvuoressa.

Oliko ongelmia löytää perille? Laita viestiä elina.lehtonen (at) helsinki.fi, niin yritän parhaani selkeyttää ohjeita.

Viitteet:
1Jantunen, T. 2004. Muinais-Itämeri. Kirjassa: Koivisto, M (toim.): Jääkaudet, s. 63-68. WSOY.

Muokattu 18.4.2015: lisätty linkki Kansalaisen karttapaikkaan jossa muinaisranta merkittynä.