Keidassuo Helsingin reunalla

slm1

Tupasvilla, suopursu ja lakka reunustavat pitkospuita. Mättäitä värittävät pyöreälehtikihokin tahmaiset lehdet ja kukkiva karpalo. Näkymän perusteella olisi vaikea arvata missä ollaan. Jakomäessä sijaitseva Slåttmossen on Helsingissä ainutlaatuinen keidassuo. Suojeltu suoalue ja pitkospuut sijaitsevat Helsingin puolella, mutta suo jatkuu myös Vantaan alueelle.

slm2

Suomen suot alkoivat kehittyä heti jääkauden lopulla mannerjään sulaessa. Suomen vanhimmat suot ovat yli 10 000 vuotta vanhoja ja soiden keskimääräinen ikä on 4880 vuotta. Tarkkaa ikää en Slåttmossenille löytänyt, mutta se on lähes lopullisen kehitysasteen saavuttanut suo. Suon vetisempiä alueita kutsutaan kuljuiksi ja kuivempia kohoumia kermeiksi.

slm5
Retken eläinbongauksena sisilisko. Wikipedian mukaan suolla on vieraillut jopa hirviä.

Ainoa moitittava asia on liikenteen melu joka kantautuu suolle asti. Onneksi kihokeiden ja karpalonkukkien bongailu on omiaan viemään ajatukset pois melusta ja kaupungista.

slm4
Pyöreälehtikihokin ruusukkeita löytyy suolta todella paljon.

slm3

Slåttmossenin saavuttaa parhaiten Somerikkotieltä käsin jonne pääsee monilla busseilla. Suoalue on monin tavoin arvokas, joten pysyttelethän suolla vieraillessasi pitkospuilla. Alueelta ei löydy opastetauluja, mutta Helsingin kaupungin suunnitelman mukaan Slåttmossenin aluetta on tarkoitus kehittää esimerkiksi tämän suhteen. Kannattaa vierailla myös lähellä sijaitsevalla muinaisrannalla.

This slideshow requires JavaScript.

Metromatka menneisyyteen –sarja esittelee geologiaan liittyviä retkikohteita pääkaupunkiseudulta. Jos pidit tästä, lue myös jääkauden jättämistä jäljistä Roihuvuoressa.

Lisätietoa:

Slåttmossenin suojelualueen kartta (Helsingin kaupunki).

Geologian tutkimuskeskuksen julkaisema raportti Suomen soiden kehityksestä ja ikätuloksista.

Geologia.fi -sivuston artikkeli soiden muodostumisesta.

Advertisements

Pirunpelto Jakomäessä – muinaista aaltojen kohinaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Jakomäestä löytyy hieno muisto Itämeren varhaisesta historiasta. Laaja alue pyöristyneitä lohkareita kertoo, että tällä paikalla laineet löivät menneisyydessä rantaan. Jakomäen lohkareikko sijaitsee noin 60 metriä nykyistä merenpintaa korkeammalla. Tällaisia muinaisrantoja kutsutaan myös nimellä pirunpelto.

Jääkauden jälkeen syntyneen Itämeren historia jaetaan viiteen vaiheeseen1:
1) Baltian jääjärvi (n. 13 000–11 590 vuotta sitten);
2) Yoldiameri, (n. 11 590–10 800 vuotta sitten);
3) Ancylusjärvi (n. 10 800–9 000 vuotta sitten);
4) Litorinameri, (n. 8 000–3 000 vuotta sitten);
5) nykyinen Itämeri (alkaen n. 3 000–2 000 vuotta sitten).

Eri vaiheet johtuvat vesialueen laajuuden, valtameriyhteyden ja näin ollen suolaisuuden vaihtelusta. Näihin ovat vaikuttaneet jäätikön sulaminen, kallioperän kohoaminen jäätikön vetäytyessä ja valtameren pinnan nousu. Jakomäessä sijaitseva muinaisranta on muodostunut Yoldiamerivaiheessa yli 10 000 vuotta sitten. Yoldiameri oli suolainen, sillä se oli yhteydessä valtamereen. Vaihe on saanut nimensä suolaisessa vedessä elävän Yoldia arctica -simpukan mukaan.  Jäätikön sulamisen ja maankohoamisen myötä Yoldiameri vaihettui makeaksi Ancylusjärveksi kun vesiyhteys valtamereen katkesi.
JK_ran4
Miten löytää muinaisranta? Muinaisranta sijaitsee Jakomäen kallioalueen länsi- ja luodesivulla hiekkatien varrella lähellä purettavia kerrostaloja. Hiekkatie näkyy Reittiopaassa nimellä “Kallionvieri”.  Lähimmät metroasemat ovat Kontula ja Mellunmäki, joista molemmista on noin reilu 3 kilometrin kävely/pyöräilymatka muinaisrannalle. Mellunmäen asemalta pääsee myös bussilla Jakomäenkallion itäpuolelle Louhikkotielle, josta on n. 500 m kävely alueelle.

Huomioitavaa: Muinasmerenranta on arvokas luontokohde joten kulje sen alueella varovaisesti. Rannan ympäristö on paikoin roskainen ja koiranulkoiluttajien suosiossa, joten suosittelen askeleissa varovaisuutta myös sen ulkopuolella!

Metromatka menneisyyteen –sarja esittelee geologiaan liittyviä retkikohteita metrolinjan varrelta (ja hieman sen ulkopuolelta). Kohteet täydentyvät kevään ja kesän edetessä! Jos pidit tästä, lue myös jääkauden jättämistä jäljistä Roihuvuoressa.

Oliko ongelmia löytää perille? Laita viestiä elina.lehtonen (at) helsinki.fi, niin yritän parhaani selkeyttää ohjeita.

Viitteet:
1Jantunen, T. 2004. Muinais-Itämeri. Kirjassa: Koivisto, M (toim.): Jääkaudet, s. 63-68. WSOY.

Muokattu 18.4.2015: lisätty linkki Kansalaisen karttapaikkaan jossa muinaisranta merkittynä.