Kupka geologin silmin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuva rajattu teoksesta Kupka: Kosminen kevät II (1911-1920)

Avaruuden mystiikkaa ja abstraktiota – tällä hetkellä Ateneumin taidemuseossa Helsingissä esillä oleva tsekkiläisen taiteilijan František Kupkan (1871–1957) näyttely on kaikinpuolin tutustumisen arvoinen. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Kupkan teoksia on laajasti esillä Helsingissä. Osasta näyttelyn “modernien värien runoudeksi” kuvatuista teoksista saattaa (ainakin geologin silmin) löytää yhtymäpintoja myös geologiaan. Eikä se ole aivan sattumaa! Taiteilija itse oli erittäin kiinnostunut myös tieteestä ja opiskeli laaja-alaisesti luonnontieteitä1. Hän kannusti myös oppilaitaan laaja-alaiseen ajatteluun. Näyttelyjulkaisun1 mukaan: “Kupka halusi välittää tietoa kiinnostuksesta tieteisiin. Hänen näkemyksensä mukaan moderni taiteilija ei voinut edistyä osoittamatta, että hän oli valmis ‘esimerkiksi opiskelemaan polyteknisessä oppilaitoksessa ja lääketieteellisessä tiedekunnassa – siinä on peruskoulutus, jota voi suositella kaikille nykytaiteilijoille.‘” Tässä teksissä on muutama poiminta näyttelystä geologin silmin.

Vismutin väripintoja?

Kupkan teos Väripintoja (Talven muistoja) koostuu värikkäistä, kolmiulotteisen kokonaisuuden muodostavista, toistensa kanssa limittyvistä pylväistä ja kuutiomaisista pinnoista. Teos on maalattu aikana, jolloin Kupka aloitti uran opettajana Pariisissa. Ensimmäisen luennon nimi oli “Taiteilijan sielunelämä ja tieto luonnon elintärkeästä dynamiikasta”1. Kupkan mukaan taide ei saanut ilmentää luonnonmuotoja ja niiden kunnioittamista naturalismin muodossa, eikä objektiivisen todellisesti (vaan spekulatiivisesti ihaillen). Tästä huolimatta hänen mielestään kaukoputken ja mikroskoopin käyttö olivat välttämättömiä taitoja myös modernille taiteilijalle1.

Kupka_vismutti.jpg
Vasemmalla yksityikohta Kupkan teoksesta Väripintoja (Talven muistoja). Oikealla synteettisesti kasvatettu vismutti, kuva: Alchemist-hp (www.pse-mendelejew.de) + Richard Bartz with focus stack. [Wikimedia commons, CC BY-SA 3.0]
Ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni Väripintoja-teoksesta oli vismutti-mineraalin (kuvan tapauksessa synteettisesti kasvatetun mineraalin) hapettuneet, sateenkaaren värissä säteilevät pinnat. Vismutti (kemiallinen kaava Bi) on metallinen alkuaine, jota käytetään esimerkiksi kalastuskoukuissa, ripulilääkkeissä ja kynsilakoissa. Kauniiden vismuttikiteiden kasvattaminen kotioloissa pitäisi onnistua helposti. (Vismutin kasvattamista en ole kokeillut, mutta tutustu ihmeessä suolakiteiden kasvattamiseen)

 

Mineraalianimaatiossa kasvaa rikkikiisu ja ruusukvartsi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kupka: Energiset (1925-1926)

Väripintoja -teoksen jälkeen Kupka maalasi taideteoksen nimeltä “Energiset”. Näyttelystä tai näyttelyjulkaisusta tarkempia tietoja tämän teoksen taustasta ei löytynyt, mutta se on maalattu samana aikakautena Väripintoja-teoksen kanssa, jolloin Kupka toimi nuorten taiteilijoiden opettajana Pariisissa1.

Geologisen taideanalyysini perusteella teoksen alareunan kellertävät kiteet ovat ilmiselvästi rikkikiisua. Yläosan punertavat alueet muistuttavat kvartsin akaattimuotoa tai ruusukvartsia (lue lisää kvartsin monista muodoista). Kokonaisuudessaan teoksen asettelusta tulee mieleen animaatiovihko, jonka sivuja selaamalla saadaan sivuille piirreetty kuva liikkumaan. Kevyeksi lopputulkinnaksi sopinee mineraalien kasvua havainnollistava, hetkeen pysäytetty animaatio.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Yksityiskohta Kupkan teoksesta: Energiset I

 

Alkuräjähdyksen kaikuja

Kupkan abstrakteissa teoksissa toistuu kahdenlaiset muodot: voimakkaan pyörteiset ja rytmikkäästi toistuvat pystyt asetelmat. Näyttelytekstien mukaan pystymuoto ilmaisee pysähtyneisyyttä, pyörre liikettä. Näyttelyssä olevaa tekstiä lainaten: ”Kupkan kiinnostus orgaanisiin muotoihin ja elämän prosesseihin ulottui mikroskooppisen pienistä havainnoista kosmisiin kokonaisuuksiin ja avaruuteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kupka: Alkukantainen (1911-1913)

Onko Kupkan maalauksessa Alkukantainen kuvattuna alkuräjähdys, vierekkäin kiteytyneet turmaliinikiteet vai aivan jotain muuta? Muotojen tulkinnan perusteella ainakin kuvan ulkoreunat edustavat pysähtynyttä, staattista tilaa – ehkäpä siis mineraalia. Alla olevan kuvan perusteella voi arvioida teoksen samankaltaisuutta turmaliinikiteiden kanssa.

Elbaite-Lepidolite-Quartz-gem7-x1a.jpg
Turmaliinikiteitä (vihertävänpunaiset), kvartsia ja lepidoliittia. Kuva: Rob Lavinsky, iRocks.com – CC-BY-SA-3.0, Linkki (wikimedia commons).

Kupkan näyttely on esillä Helsingissä Ateneumin taidemuseossa 19.5.2019 asti. Viimeisenä viikonloppuna (la–su 18.–19.5.) Ateneumissa on pidennetyt aukioloajat: klo 10–19.

Tämä blogiteksti (tulkintoja lukuunottamatta) pohjautuu näyttelyn yhteydessä olevaan tietoon sekä näyttelystä tehtyyn kirjaan: 1Pennonen, Selkokari ja Wahlsten (toim.), 2018, František Kupka (julkaisija Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, Helsinki; Ateneumin julkaisut 112; 147 s.). Valokuvat Kupkan taideteoksista on kirjoittajan ottamia.

Oletko käynyt Kupkan taidenäyttelyssä? Mitä ajatuksia sinulla heräsi taideteoksista? Luen mielelläni kommentteja myös siitä, mitä mieltä tämän blogitekstin tulkinnat herättivät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kupka: Vuori (1922-1923)

Löllingiitistä eskolaiittiin – mineraalien nimien alkulähteillä

tsaoriitti

Kvartsi, väyryneniitti, rodoniitti, muskoviitti, plagioklaasi, minnesotaiitti, fuksiitti, aragoniitti… Nykyään maapallolta ja maapallon ulkopuolisilta kappaleilta tunnettu mineraalilista on pitkä ja monimuotoinen.  Erilaisia mineraaleja on tuhansia.  Mineraalien määrittelystä ja uusien mineraalien hyväksymisestä vastaavan Kansainvälisen mineralogisen seuran (engl. International Mineralogical Association, IMA) maaliskuun tiedotteen mukaan tunnistettuja mineraaleja on nyt tarkalleen 5467 kappaletta.

 

Mineraalit ovat kivikunnan lajeja

Mineraalin tarkan määritelmän mukaisesti mineraali on Tieteen termipankista lainattuna: ”luonnossa esiintyvä, epäorgaanisesti ja geologisten prosessien kautta syntynyt kiteinen aine, jolla on tietty (määrätty, mutta ei vakio) kemiallinen koostumus ja kiderakenne”. Kivilajit ovat mineraalien seoksia koostuen yleensä useasta eri mineraalista. Mineraalit ovat kivikunnan lajeja, samalla tavalla kuin esimerkiksi koirat ja kissat ovat eläinkunnan lajeja.

Uusien mineraalien tunnistamiseen ja nimeämiseen on nykyään yksityiskohtaiset ohjeet ja virallisen nimen uudelle mineraalille myöntää IMA, joka perustettiin vuonna 1958.  Vuotta myöhemmin seura perusti erikseen työryhmän (The Commission on New Minerals and Mineral Names) uusille mineraaleille ja mineraalien nimille, joiden kautta kaikki uudet mineraaliehdotukset menevät nykyään ennen niiden julkaisemista. Tätä ennen mineraalien nimeäminen oli melko vapaamuotoista ja sama mineraali saattoi saada myös usean eri nimen, jos se esimerkiksi kuvattiin eri tutkijoiden toimesta tai mineraalista löytyi hieman eri näköinen muoto.

Mineraaleja (ja kiviä) on nimetty jo antiikin aikana ja usein mineraalien ja kivien nimen päätteenä oleva -liitti tai -iitti tulee kreikan sanasta lithos, joka tarkoittaa kiveä.

 

Kuka saa nimetä mineraalin ja kenen mukaan?

Uuden mineraalinimen ehdotus on alkuperäisen mineraalin kuvauksen tehneen tutkijan/tutkijoiden vastuulla, mutta uudet nimet hyväksytään IMA:n alla toimivan työryhmän puolesta.

Mineraalin nimi annetaan usein mineraalin löytöpaikan, tieteen kannalta merkittävän henkilön tai mineraalille erityisen piirteen mukaan. Lisäksi mineraali voi saada nimen löytäjänsä mukaan siinä tapauksessa, että löytäjä ei ole mineraalin kuvauksen tehnyt henkilö (mineraalia ei voi siis nimetä itsensä mukaan). Mineraaleja voi nimetä elävän henkilön mukaan, jos kyseinen henkilö antaa tähän suostumuksensa. Tiettävästi ensimmäinen henkilön mukaan nimetty mineraali, on vuonna 1788 nimensä saanut prehniitti.

Otsikossa vilahtava löllingiitti (FeAs2) on saanut nimensä itävaltalaisen Löllingen kaupungin mukaan, josta mineraali on ensimmäisen kerran kuvattu vuonna 1845. Alkujaan Outokummusta kuvattu eskolaiitti (Cr2O3) on saanut nimensä suomalaisen geologin Pentti Eskolan mukaan. Väyryneniitti on saanut nimensä geologian ja mineralogian prosessorin Heikki Väyrysen (1888–1956) mukaan.

Mineraaleja on nimetty myös taru- ja jumalolentojen mukaan. Suomalainen muinainen metsänjumala Tapio, on jättänyt nimensä mineraalien maailmaan, kun ensimmäisenä Suomesta kuvattu Fe-Mn-Ta-Nb-oksidi sai nimekseen tapioliitti vuonna 1863. (Vastausta siihen kuinka A.E. Nordenshiöld päätyi juuri tähän nimeen en vielä löytänyt, jos tiedät vastaukset niin ota yhteyttä!)

 

Maapallon yleisin mineraali sai nimensä vasta vuonna 2014

Osa maapallon kuorta muodostavista mineraaleista ovat hyvin yleisiä (esimerkiksi kvartsi) tai hyvin harvinaisia löytyen ainoastaan yhdestä tai muutamasta paikkaa maapalloa. Esimerkiksi tšaoriitti-mineraalia on löydetty vain yhdestä paikkaa maapallolta.

Mineraali voi olla myös koko maapallon mittakaavassa yleinen, mutta hankalasti saavutettavissa. Vuoden 2014 lopulla uutisointiin maapallon yleisimmän mineraalin, bridgmaniitin, saaneen vihdoin nimen. Tätä mineraalia esiintyy maapallon vaipan sisuksissa yli 660 kilometrin syvyydellä ja se muodostaa 38 prosenttia maapallon koko tilavuudesta. Mineraalin nimeen johtava määritys tehtiin meteoriitista peräisin olevasta näytteestä. Bridgmaniitti on nimetty fyysikko Percy Bridgmanin mukaan.

kvartsikiteet
Omamuotoisia kvartsikiteitä. Kvartsi-nimen historia ulottuu keskiaikaan, mahdollisesti vielä kauemmaksi. Lue lisää kvartsin eri muodoista toisesta blogikirjoituksesta.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, suosittelen lukemaan Martti Lehtisen kirjoituksen: Mistä mineraalien nimet ovat peräisin. Ylen julkaisemassa ”Jokaisen kiven nimeen liittyy tarina” artikkelissa keskustellaan myös mineraalien lisäksi kivilajien nimistä. Kivilajien nimeämisestä kiinnostuneille: aiemmin blogissa on julkaistu kirjoitus “Charnockiitti – kivilaji, joka kuvattiin hautakivestä“.

Artikkelin yhteydessä olevat kuvat ovat blogin aiemmissa julkaisuissa esiintyneitä ottamiani kuvia ja ne on otettu Luonnontieteellisen keskusmuseon geologisissa kokoelmissa. Otsikkokuvan violetti mineraali on tšaoriittia, joka on nimetty Tšara-joen mukaan.

 

Lähteet ja lisätietoa:

Hytönen, K. 1999. Suomen mineraalit. Geologian tutkimuskeskus. Erillisjulkaisu. 399 s.

Lehtinen, M. 2012. Mistä mineraalien nimet ovat peräisin. LUMA-keskus Suomi. Sivu tarkistettu 9.4.2019.

Nickel, E.H. & Grice, J. 1998. The IMA Commission on new minerals and mineral names: Procesdures and guidelines on mineral nomenclature, 1998. The Canadian Mineralogist, vol 36.

Tieteen termipankki 9.4.2019: Geologia:mineraali.

Tschauner, O. ym. 2014. Discovery of bridgmanite, the most abundant mineral in Earth, in a shocked meteorite. Science,vol. 346, 1100–1102.

Suomen korukivet // Gemstones of Finland

Suomen korukivet kansi.jpg

(See English text in the end.)

Kuluvan vuoden maaliskuussa Geologian tutkimuskeskus (GTK) julkaisi kattavan paketin suomalaisista korukivistä. Kirja esittelee aluksi yleisesti korukivien ominaisuudet ja jälkiosa käy läpi maantieteellisesti Suomen korukiviesiintymiä. Kirjaan on sisällytetty myös korukivien historiaa ja lukiessa selviää esimerkiksi se, mitä mineraalia vietiin aikoinaan rubiiniksi luulten Ruotsin hovin koruihin istutettaviksi**. Nimestään huolimatta kirja ei rajoitu kiviin, vaan esiteltynä on myös jokihelmien, hirvenluun ja meripihkan käyttö korumateriaalina. Mikä parasta, kirja on saatavilla myös kaikille avoimena verkkojulkaisuna!

Tässä kolme mielenkiintoista poimintaa kirjan sisällöstä:

1) Ametistia ja akaattia meteoriittikraattereista

Meteoroidin tai asteroidin törmäyksestä ei heti uskoisi syntyvän korukäyttöön sopivia kiviä. Suomen meteoriittikraattereista on löydetty koruihin sopivia kvartsin muotoja, esimerkiksi kalsedonia ja akaattia. Myös hienorakeisia ametistikiteitä on löytynyt Sääksjärven meteoriittikraatterista peräisin olevista lohkareista.

Korukivenä käytetyt kvartsin eri muodot ovat kiteytyneet törmäyksessä syntyneiden kivien kaasurakkuloihin ja muihin onteloihin törmäyksen jälkeen. Lappajärven meteoriittikraatterista on hyödynnetty korukäyttöön myös itse törmäyksessä syntynyttä kivilajia, jota kutsutaan kärnäiitiksi.

2) Poimuvuoristo paistoi merenpohjan saostumat rodoniitiksi

Punertava rodoniitti on mangaanipitoinen mineraali (kemiallinen kaava MnSiO3). Etelä-Pohjanmaan kallioperästä löytyneet rodoniittirikkaat kerrostumat ovat tunnetuin Suomesta löytyvä mangaanimuodostuma. Aikoinaan mangaanioksidimineraalit ja mangaanikarbonaatit saostuivat merivedestä kerrostuen muinaisen meren pohjaan. Rodoniitiksi nämä saostumat muuttuivat seuraavalla reseptillä:

  • Otetaan kappale mangaanimuodostumaa ja työnnetään se syvemmälle kallioperään, esimerkiksi vuorijononpoimutuksen yhteydessä.
  • Lisätään ympäristöstä hieman kvartsia (kemiallinen kaava SiO2).
  • Annetaan kasvaneen lämmön ja paineen paistaa merenpohjan sedimenteistä punertavaa rodoniittikiveä.

3) Ensimmäiset tunnistetut timantit tippuivat taivaalta

Suomen kallioperästä löytyy yli 40 kimberliittiesiintymää, jotka ovat syntyneet kolmessa eri vaiheessa, noin 600–1200 miljoonaa vuotta sitten. Kimberliitit ovat syntyneet geologisessa historiassa harvinaisten tulivuorten purkausten kautta. Kimberliittipurkaukset saavat alkunsa tavallista syvemmältä, jopa 400 kilometrin syvyydestä maapallon vaipasta. Purkaukset ovat geologisesti nopeita ja repivät maanpintaa kohti tullessaan mukaansa ainesta syvemmältä vaipasta. Näiden purkausten kautta myös 150–200 km syvyydessä syntyneet timantit ovat päätyneet Maan pinnalle.

Suomen kimberliittiesiintymistä yli puolesta on löydetty timantteja. Suurin tähän mennessä löydetty timantti oli läpimitaltaan 5,3 mm, mutta suurin osa timanteista on alle 0,8 mm kokoisia mikrotimantteja.

Historian kirjoissa on useampia mainintoja timanteista ja ensimmäinen kirjallinen viite Suomen timantteihin löytyy S. A. Forsiuksen kirjoittamasta Minerografia -kirjasta vuodelta 1643. Myöhemmät tutkimukset eivät ole löytäneet todisteita vanhoille timanttihavainnoille ja kimberliittiesiintymistä timantteja tunnistettiin varmasti ensimmäisen kerran vuonna 1983. Ensimmäiset Suomesta tunnistetut timantit eivät kuitenkaan olleet peräisin tulivuorisyntyisistä kivistä. Vuonna 1976 tunnistettiin ensimmäistä kertaa Suomen todelliset timantit  – tutkimuksen kohteena oli Haverön saaren venevajan katon läpi aikoinaan pudonnut kivimeteoriitti!

Kirjan tiedot:

Suomen korukivet – Gemstones of Finland. Kirjoittajat: Kinnunen, Kari A.; Vartiainen, Risto; Hietala, Satu, Lahti; Seppo I.; Lehtonen, Marja; Heikkilä, Pasi; Valkama, Jorma & Huhta, Pekka 2017. GTK Erikoisjulkaisut – Special Publications 98.

Painettua kirjaa voi tilata GTK:n verkkokaupasta ja kirjan verkkojulkaisu on vapaasti luettavissa. GTK:n erikoistutkijaa Kari A. Kinnusta haastateltiin kirjan julkaisun jälkeen myös Ylen Ajantasa -ohjelmaan. Haastattelu alkaa lähetyksen lopusta, kohdasta 44:30. Lisäksi GTK:n tiedote kirjan julkaisusta.

**Vastaus: granaattia!

—In English:

In the beginning of this year a new book about gemstones of Finland was published by the Geological Survey of Finland. The book was written also in English and the electronical copy of the book is freely available. Here are three interesting things from the book that I wanted to share with you.

1) Amethyst and agate from the meteorite craters

From the Finnish meteorite craters several quartz varieties have been found and used as gemstones. For example chalcedony and agate have been collected from the impact craters of Sääksjärvi and Lappajärvi. Also some fine grained amethyst crystals have been found from the boulders originated from Sääksjärvi meteorite crater. From Lappajärvi meteorite crater also the kärnäite rock, formed during the impact, has been used as a gemstone.

2) Rhodonite was cooked from the manganese deposits

Reddish rhodonite is a mineral containing manganese (chemical formula MnSiO3). The most famous rhodonite rich rocks of Finland have been found from South Ostrobothnia. Millions of years ago manganese oxide minerals and manganese carbonates were deposited on a seabed. These deposits were converted to rhodonite when the original deposits were thrusted deeper in the crust and cooked in the higher temperature and pressure with some silica.

3) First actual identified diamonds came from the sky

Kimberlites are rare, volcanic rocks, which in Finland formed in three phases ca. 600–1200 millions of years ago. Kimberlite eruptions can originate even from a depth of 400 kilometers. These (geologically) fast and violent eruptions can bring also diamonds on to the surface of the Earth.

From Finland over 40 kimberlites have been found and over half of these contains diamonds. So far the largest diamond crystal found was 5.3 millimeters accross, but most of the diamonds are 0.8 mm across or smaller.

 

From the Finnish kimberlites diamonds were identified for the first time in 1983. However, our first actual diamonds were found in 1972 when a stone meteorite that had been crashed throught the roof of a boathouse was studied!

Book details:

Suomen korukivet – Gemstones of Finland. Kirjoittajat: Kinnunen, Kari A.; Vartiainen, Risto; Hietala, Satu, Lahti; Seppo I.; Lehtonen, Marja; Heikkilä, Pasi; Valkama, Jorma & Huhta, Pekka 2017. GTK Erikoisjulkaisut – Special Publications 98.

Printed book is sold in the webstore of the Geological Survey of Finland. The electronic copy of the book is available for free.

Taide kohtaa geologian // Art meets geology

IMG_3645
Peltokangas: Merkillinen sade viime yönä (Strange rain last night) 2007

(English summary at the end)

Didrichsenin taidemuseon patsaspuistosta löytyy tällä hetkellä kuvanveistäjä Matti Peltokankaan “Merkillinen sade viime yönä” -teos. Teoksesta voi löytää useamman geologisen yksityiskohdan, joista otteita alla.

IMG_3654
Graniittia // Granite

Etualan kaksi punertavaa kivipisaraa on tehty graniitista, tarkemmin sanottuna rapakivigraniitin pyterliittimuodosta. Pyterliittimuodon rapakivigraniitissa esiintyy maasälpäovoideja kuten viborgiitissa, mutta viborgiittimuodolle ominaiset vaaleat ulkokehät puuttuvat. Esimerkkikuvan viborgiitista löydät esimerkiksi tästä julkaisusta.

IMG_3648_A
Labradoriittia // Labradorite

Veistoksen iso levy on tehty labradoriittipitoisesta kivestä. Kuvassa näkyy kuinka yhden labradoriittikiteen pinta hehkuu eri sinisen ja keltaisen väreissä. Tämä johtuu valon taittumisesta mineraalin rakenteesta. Tällaista iridisoivaa labradoriittia kutsutaan myös spektroliitiksi. Nimi on ollut alunperin Ylämaan labradoriitin kaupallinen nimi.

IMG_3651_A
Jaspista // Jasper

Ison kivilevyn takapuolelta löytyy vielä punainen kivipisara joka koostuu pääasiassa jaspiksesta, eli piilokiteisestä kvartsista. Hienona yksityiskohtana kannattaa huomata pisaran yläpuolen omamuotoisista kiteistä koostuva kvartsikiderykelmä.

IMG_3652_B
Omamuotoisia kvartsikiteitä // Euhedral quartz grains

Oletko nähnyt Peltokankaan taideteoksen? Bongasitko siitä samat yksityiskohdat kuin minä vai löysitkö jotain muuta mielenkiintoista?

Didrichsenin taidemuseo sijaitsee Helsingin Kuusisaaressa. Museon pihalla oleva veistospuisto on julkinen ja voit vierailla puistossa maksutta. Veistospuiston pdf-muodossa olevan esitteen löydät täältä. Jos haluat kokeilla omien kiteiden kasvatusta, löydät ohjeet blogista. Seuraa blogia myös Facebookissa!

–In English:

Didrichsen Art Museum is located at Helsinki, Finland. Rock sculpture “Strange rain last night”, made by Matti Peltonen is currently situated in the garden of the museum. In this sculpture art meets geology, which is shown in the use of different rock types and minerals. Nice details are pyterlite drops, colour play of labradorite and euhedral quartz grains on the top of jaspis drop. Pyterlite is form of rapakivi granite, where feldspar ovoids lacks the light outer rim.

Sculpture park is public and can be visited for free. More information about the sculptures can be read from here.

Kvartsin monet kasvot

Viime kuussa kirjoitin jutun ”Viisi (+1) mielenkiintoista näytettä!”, jossa  esittelin Luonnontieteellisen keskusmuseon geologisista kokoelmista viisi näytettä jotka kohoavat omien suosikkieni joukkoon. Kokoelmista on esillä kuitenkin yli 600 mineraali- ja kivilajinäytettä, ja näin ollen mielenkiintoisia, kauniita ja mieleenpainuvia näytteitä löytyy sieltä enemmän kuin viisi! Nyt haluan nostaa esiin yhden mineraalin joka yllättää monimuotoisuudellaan ja saman vitriinin äärellä voi käyttää hetken jos toisenkin!

Kvartsi on mineraali joka koostuu kahdesta alkuaineesta: piistä (Si) ja hapesta (O). Pienet määrät muita alkuaineita kvartsin kiderakenteessa saavat aikaan mineraalin laajan värikirjon. Kvartsi on yksi maapallon kuoren yleisimmistä mineraaleista. Se on luonteeltaan kovaa ja kestävää ja sitä hyödynnetään esimerkiksi koruissa, sekä lasin ja keramiikan raaka-aineena.

Sopivissa olosuhteissa kvartsi kiteytyy omuotoisiksi kiteiksi, joiden pää on pyramidin muotoinen. Värittömiä, läpinäkyviä kvartsikiteitä kutsutaan usein vuorikiteiksi. Mikäli kvartsin väri on rusehtava, tai jopa musta, kutsutaan kvartsia silloin savukvartsiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Omamuotoisia savukvartsikiteitä

Piilokiteistä kvartsia kutsutaan kalsedoniksi, etenkin jos se on väriltään sinertävää. Piilokiteiden kiderakenne tarkoittaa, että mineraalin kiderakenne on havaittavissa vain mikroskoopilla ja paljain silmin tai suurennuslasilla mineraali näyttää massamaisilta. Akaatti on raidallista kalsedonia. Sitä syntyy usein vulkaanisten kivien onteloihin, kun kuumat liuokset kiertävät kivessä. Liuoksista kiteytyy kvartsimassaa kerroksittain onkaloon ja tuloksena on hieman puun vuosirenkaita muistuttava rakenne.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Akaatti

Krysopraasi on myös rakenteeltaan piilokiteistä. Se on kvartsin yksi vihreän värisistä muodoista ja on saanut värinsä sisältämästään pienestä määrästä hapettunutta nikkeliä. Krysopraasia syntyy nikkelimalmien rapautumisen kautta kivien raontäytteiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Krysopraasi

Hehkuvan punainen karneoli saa värinsä raudan oksideista, ja kuten krysopraasi ja akaatti, se on rakenteeltaan piilokiteistä.  Karneoli on pitkään tunnettu kvartsin muoto ja sitä käytetään korukivenä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Karneoli

Ametisti on kvartsia, joka on tunnettu jo antiikin ajoista lähtien. Ametistille ominaista on violetti väri, joka johtuu mineraalin rakenteessa olevasta raudasta, mangaanista ja titaanista. Ametisti on suosittu korukivi. Ametistia löytyy näyttelystä useammasta kohtaa, kannattaa kurkata myös vitriinan takana olevalle ikkunalaudalle, sekä vitriinin päädyn alahyllylle!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Omamuotoisia ametistikiteitä

Kaikki nämä kvartsinäytteet (+ monta muuta) löytyvät mineraalihuoneen silikaattiryhmän vitriinistä. Mikä näistä oli sinun lempinäytteesi? Lue lisää myös muista esillä olevista näytteistä: Viisi (+1) mielenkiintoista näytettä!

Päivitys (26.6.2017): Luonnontieteellisen keskusmuseon geologiset kokoelmat avautuvat myös kesän 2017 mittaan useampana ajankohtana yleisölle, lisätietoa täällä.

Tekstin lähde: Kvartsi, Geologia.fi-sivusto.