Menovinkki: Geologiset kokoelmat, kesä 2016 // Travel tip: Geological collections, summer 2016

ametisti

Viime kesänä yleisösuosiota saavuttaneet Kumpulan kartanossa sijaitsevat geologiset kokoelmat ovat auki yleisölle taas kesällä 2016 seuraavasti:

pe-la 3.-4.6., klo 13-16 (pääsymaksu puutarhaan ja kokoelmiin 6/3 euroa)
pe-la 1.-2.7., klo 13-16 (pääsymaksu puutarhaan ja kokoelmiin 6/3 euroa)

Kokoelmat ovat auki myös Suomen luonnon päivänä lauantaina 27.8., klo 13-16, jolloin kaikkiin Luomuksen yleisökohteisiin on vapaa pääsy.

Kumpulan kartano ja geologiset kokoelmat sijaitsevat Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan yhteydessä, Helsingissä. Lisätietoa puutarhan aukioloista, sijainnista ja muista käytännön asioista Luomuksen kotisivuilta.

Vierailua ennen kokoelmien näytteisiin voi tutustua virtuaalisesti aikaisemmin kirjoittamieni juttujen kautta:

Kvartsin monet kasvot
Viisi (+1) mielenkiintoista näytettä
Salmiakkihuumaa
Brusiitti – magnesiumhydroksidista apua mahan liikahappoisuuteen
Serpentiiniä vappuun!

The geological collections of Luomus in Kumpula manor will be open during summer 2016 for public as follows: 

Fri-Sat 3.-4.6., 13-16 o’clock (entry fee to the garden and the collections 6/3 euros)
Fri-Sat 1.-2.7., 13-16 o’clock (entry fee to the garden and the collections 6/3 euros)

During “Finnish Nature Day” (Suomen luonnon päivä) on saturday 29.8., 13-16 o’clock geological collections will be also open and entry is free.

Geological collections are located in Kumpula manor, Kumpula botanic garden, Helsinki. For more information about opening hours, location, and other practical things see home page of Luomus.

If you want to take a virtual tour to the collections, take a look at these texts: Kvartsin monet kasvot, Viisi (+1) mielenkiintoista näytettä, and Salmiakkihuumaa. Texts are in Finnish, but they contain several photographs.

Nyt lähti hampaat!

hampaat.jpg

Luonnontieteellisen keskusmuseoon kuuluva ajoituslaboratorio tekee uraa uurtavaa työtä geologisten ja arkeologisten näytteiden tutkimuksen parissa. Tällä hetkellä laboratorion henkilökunta kehittää menetelmää, jonka avulla muinoin eläneiden ihmisten ja eläinten jäänteistä voitaisiin tulevaisuudessa yhä pienemmällä näytemäärällä kerätä tietoa ja tällä tavalla säästää arvokkaita näytteitä. Arkeologisista löydöksistä päästään käsiksi mahdollisesti esimerkiksi siihen, minkä tyyppistä ruokaa muinoin eläneet ihmiset söivät ja mistä he olivat kotoisin.

Nyt ajoituslaboratorio etsii menetelmän kehittämisen avuksi materiaalia aina maitohampaista viisaudenhampaisiin!

Omista varastoistani löytyi kaksi viisaudenhammasta, joita olen tähän mennessä säästänyt ilman sen suurempaa tarkoitusta. Nyt hampaat lähtevät kohti uusia seikkailuja! Jos haluat lahjoittaa omista kätköistäsi löytyvän hampaan tieteelle, hammaskeiju ottaa lahjoituksia vastaan osoitteeseen:

Heli Etu-Sihvola
Ajoituslaboratorio, PL 64 (Gustaf Hällströmin katu 2)
00014 Helsingin yliopisto

EDIT (4.2.2016): Ilman tietojakin lähetetyt hammaslähetykset ovat tutkimustyön kehityksen kannalta arvokkaita laboratoriolle. Ajoituslaboratorio pystyy kuitenkin hyödyntämään lahjoitushampaat paremmin tutkimustarkoituksiin, jos hammaslähetyksen mukaan liitetään seuraavia tietoja:

-Jos lähetät maitohampaita, voit liittää mukaan tiedon siitä, missä asuitte kun lapsi oli 0-1,5 -vuotias.
-Jos lähetät viisaudenhampaita, voit liittää mukaan tiedon hampaan haltijan asuinpaikasta 9-22 vuoden iässä.

Jos et halua kertoa tarkkaa paikkaa tai kaupunkia, voit kirjoittaa paikaksi esimerkiksi “Lahden seutu”.

-Voit liittää mukaan myös tiedon hampaan irtoamisajankohdasta, esimerkiksi summittainen vuosikymmen.

Lisätietoa ”Elämänhistoriat Hampaissa” Facebook-sivulta.

Top 3 näytettä Luonnontieteellisessä museossa

Oletko suuntaamassa joululomalla Luonnontieteelliseen museoon? Tässä kolme näytettä, joihin minun mielestäni siellä kannattaa ainakin tutustua!

1. Suomen vanhin kivi – Siuruan gneissi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varsin vaatimattomalta näyttävä kivenlohkare seisoo puisen laatikon päällä Suomen luonto -näyttelyosiossa. Ikää tällä kivivanhuksella on 3 500 miljoonaa vuotta. Se on Suomen ja koko Fennoskandian vanhin kivi. Kiven emäkallio sijaitsee Pudasjärven kunnassa. Siuruan gneissin vieressä nököttää muuten palanen Suomen muinaisen tulivuoren laavakiveä!

 

2. Kalliosta kiukaalle – diabaasi

Lähellä Siuruan gneissiä sijaitsee diabaasi-lohkare. Se nököttää yhdessä hiekkakiven ja rapakivigraniittilohkareen kanssa lähellä karhuja. Diabaasi on niin kutsuttu puolipinnallinen kivilaji, eli juonikivi. Diabaasijuonet ovat muinaisten tulivuorten syöttökanavia, joihin kiteytyvä kivisula ei päässyt purkautumaan aivan maanpinnalle asti. Diabaasille ominaista on ofiittinen rakenne, jossa vaaleat ja levymäiset maasälpäkiteet sulkevat sisäänsä lomittain tummempia mineraaleja. Tämä rakenne tekee diabaasista kestävän ja sitkeän. Rakenteensa vuoksi se on suosittu kiuaskivi!

 

3. Stromatoliittit – elämän ensihetket

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yllä olevassa kuvassa näkyy poikkileikkaus muinaisen stromatoliittiyhdyskunnan jälkeen jättämästä muodostumasta. Noin 2000 miljoonaa vuotta sitten Tervolan kohdalla liplatti meri, jonka vuorovesialtaissa eli nykyisten sinilevien sukulaisia syanobakteereita. Tämä kerroksellinen stromatoliittimuodostuma löytyy Elämän historia -näyttelyosiosta. Vanhimmat säilyneet ja tunnistetut elämänmerkit maapallolla ovat samankaltaisia stromatoliittirakenteita ja ne ovat noin 3 500 miljoonaa vuotta vanhoja. Näissä yhdyskunnissa eläneiden syanobakteerien ansiosta maapallolle syntyi aikoinaan hapellinen ilmakehä! Tervolan stromatoliitteja voit bongata myös Kaisaniemessä, Porthanian aulassa.

Jouluaattoon asti blogissa julkaistaan jokaisena päivänä geologiaan enemmän tai vähemmän liittyvä juttu tai kuva. Kaikki joulukalenteri-päivitykset löydät tämän linkin takaa. Lue myös Muutosta ilmassa -näyttelykatsaus.

Muutosta ilmassa -näyttelykatsaus

Luonnontieteellisessä museossa on avattu uusi Muutosta ilmassa -näyttely. Aikaisemmin laitoin blogiin muutaman kuvan näyttelyn avajaisista ja näyttelystä, mutta tässä hieman lisätunnelmia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maapallon 4,5 miljardin vuoden historian aikana ilmasto on kokenut nopeita ja hitaita muutoksia. Niin kutsutun lumipallomaan aikana maapalloamme on peittänyt miltei kauttaaltaan jäätiköityneet alueet ja välillä vallalla ovat olleet aavikoituneet alueet. Viimeisin laaja lumipallomaavaihe on ollut ennen monisoluisen elämän kehittymistä.  Punainen täplä osoittaa Suomen paikan maapallomalleissa ja jokaisen pallon alta löytyy malliin liittyvä kivinäyte, joita kannattaa paikan päällä tutkia tarkemmin. Huomaatko eroja laavakiven ja hiekkakiven välillä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Villasarvikuono.

Näyttelyssä pääsee tutustumaan moneen sukupuuttoon kuolleeseen eläinlajiin kuten villamammuttiin ja -sarvikuonoon. Tiesitkö, että villasarvikuonon (kuin myös nykyisten sarvikuonojen) komea sarvi ei ole luuta, vaan yhteensulautunutta karvaa? Näyttelyn loppupuolella vilahtavan luolaleijonan yhteydessä taas selviää, että kalliomaalausten perusteella luolaleijonauroksilla ei ollut muhkeaa harjaa. Tämä video esittelee tarkemmin miten näyttelyn luolaleijona on tehty. Kyseisellä luolaleijonalla Luonnontieteellisen keskusmuseon ylikonservaattori Ari Puolakoski nappasi ykkössijan eläintentäytön erikoissarjassa Euroopan mestaruuskilpailussa aikaisemmin tänä vuonna.

mammutinkarva
Mammutin karvaa.

Näyttelyn villamammutit ovat kaikessa jylhäisyydessään hankalaa ikuistettavaa valokuvaan ja niitä kannattaa käydä ehdottomasti ihastelemassa paikan päällä! Mammuttihuoneesta löytyy myös useampi vetolaatikko joihin kannattaa muistaa kurkata. Ne kätkevät sisäänsä esimerkiksi aitoa mammutin karvaa! Mammuttien matka museoon oli vuoden alussa muuten varsinainen seikkailu:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näyttelystä löytyy myös kurkistusikkuna museon tutkijoiden huoneeseen. Löytämisen ilon vuoksi jätän tarkan paikan tässä paljastamatta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tulevaisuuden bussipysäkki? Näyttelyssä keskitytään menneiden ilmastonmuutosten lisäksi pohtimaan sitä, millaisia muutoksia tällä hetkellä on planeetallamme käynnissä ja kuinka jokainen meistä voi ilmasto- ja ympäristöystävällisempiä valintoja. Kansainvälisesti kaupunkikuvassa yleistyvät viherkatot ovat yksi keino hallita ja vähentää esimerkiksi kaupungistumisen aiheuttamia ympäristöhaittoja ja meluisuutta.

Näiden kuvien myötä toivotan tervemenoa näyttelyyn! Tarkemmat tiedot aukioloajoista ja yhteystiedoista löytyvät Luonnontieteellisen museon kotisivuilta. Lisää mammuteista voit lukea esimerkiksi täältä ja täältä. Jouluaattoon asti blogissa julkaistaan jokaisena päivänä geologiaan enemmän tai vähemmän liittyvä juttu tai kuva. Kaikki joulukalenteri-päivitykset löydät tämän linkin takaa.

Muutosta ilmassa, pöhinää avajaisissa

Kuva: Luomus

Eilen juhlittiin Luonnontieteellisessä museossa tänään yleisölle avautuvaa  uutta näyttelyä “Muutosta ilmassa”. Näyttelyn kautta pääsee tutustumaan mm. Luomuksessa ja Helsingin yliopistossa tehtävään ilmastonmuutostutkimukseen ja maapallon ilmastohistoriaan. Tässä muutama tuokiokuva avajaisista ja näyttelystä. Toivottavasti innostut vierailulle, vaikka jo tänään! Ja pysy kuulolla, yksityiskohtaisempi juttu näyttelyyn liittyen on tulossa tänne blogiin lähitulevaisuudessa.  Lue lisää näyttelystä Luomuksen sivuilta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vieraita, lämpöä ja avajaisjuhlapöhinää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aarteita kannatteleva pihlajapuu löytyy jurtan vierestä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luolakarhu ja sen varjo.

Kvartsin monet kasvot

Viime kuussa kirjoitin jutun ”Viisi (+1) mielenkiintoista näytettä!”, jossa  esittelin Luonnontieteellisen keskusmuseon geologisista kokoelmista viisi näytettä jotka kohoavat omien suosikkieni joukkoon. Kokoelmista on esillä kuitenkin yli 600 mineraali- ja kivilajinäytettä, ja näin ollen mielenkiintoisia, kauniita ja mieleenpainuvia näytteitä löytyy sieltä enemmän kuin viisi! Nyt haluan nostaa esiin yhden mineraalin joka yllättää monimuotoisuudellaan ja saman vitriinin äärellä voi käyttää hetken jos toisenkin!

Kvartsi on mineraali joka koostuu kahdesta alkuaineesta: piistä (Si) ja hapesta (O). Pienet määrät muita alkuaineita kvartsin kiderakenteessa saavat aikaan mineraalin laajan värikirjon. Kvartsi on yksi maapallon kuoren yleisimmistä mineraaleista. Se on luonteeltaan kovaa ja kestävää ja sitä hyödynnetään esimerkiksi koruissa, sekä lasin ja keramiikan raaka-aineena.

Sopivissa olosuhteissa kvartsi kiteytyy omuotoisiksi kiteiksi, joiden pää on pyramidin muotoinen. Värittömiä, läpinäkyviä kvartsikiteitä kutsutaan usein vuorikiteiksi. Mikäli kvartsin väri on rusehtava, tai jopa musta, kutsutaan kvartsia silloin savukvartsiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Omamuotoisia savukvartsikiteitä

Piilokiteistä kvartsia kutsutaan kalsedoniksi, etenkin jos se on väriltään sinertävää. Piilokiteiden kiderakenne tarkoittaa, että mineraalin kiderakenne on havaittavissa vain mikroskoopilla ja paljain silmin tai suurennuslasilla mineraali näyttää massamaisilta. Akaatti on raidallista kalsedonia. Sitä syntyy usein vulkaanisten kivien onteloihin, kun kuumat liuokset kiertävät kivessä. Liuoksista kiteytyy kvartsimassaa kerroksittain onkaloon ja tuloksena on hieman puun vuosirenkaita muistuttava rakenne.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Akaatti

Krysopraasi on myös rakenteeltaan piilokiteistä. Se on kvartsin yksi vihreän värisistä muodoista ja on saanut värinsä sisältämästään pienestä määrästä hapettunutta nikkeliä. Krysopraasia syntyy nikkelimalmien rapautumisen kautta kivien raontäytteiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Krysopraasi

Hehkuvan punainen karneoli saa värinsä raudan oksideista, ja kuten krysopraasi ja akaatti, se on rakenteeltaan piilokiteistä.  Karneoli on pitkään tunnettu kvartsin muoto ja sitä käytetään korukivenä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Karneoli

Ametisti on kvartsia, joka on tunnettu jo antiikin ajoista lähtien. Ametistille ominaista on violetti väri, joka johtuu mineraalin rakenteessa olevasta raudasta, mangaanista ja titaanista. Ametisti on suosittu korukivi. Ametistia löytyy näyttelystä useammasta kohtaa, kannattaa kurkata myös vitriinan takana olevalle ikkunalaudalle, sekä vitriinin päädyn alahyllylle!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Omamuotoisia ametistikiteitä

Kaikki nämä kvartsinäytteet (+ monta muuta) löytyvät mineraalihuoneen silikaattiryhmän vitriinistä. Mikä näistä oli sinun lempinäytteesi? Lue lisää myös muista esillä olevista näytteistä: Viisi (+1) mielenkiintoista näytettä!

Päivitys (26.6.2017): Luonnontieteellisen keskusmuseon geologiset kokoelmat avautuvat myös kesän 2017 mittaan useampana ajankohtana yleisölle, lisätietoa täällä.

Tekstin lähde: Kvartsi, Geologia.fi-sivusto.

Viisi (+1) mielenkiintoista näytettä!

Päivitys (26.6.2017): Luonnontieteellisen keskusmuseon geologiset kokoelmat avautuvat myös kesän 2017 mittaan useampana ajankohtana yleisölle, lisätietoa täällä.

Olen kerännyt tähän omista suosikkinäytteistäni viisi (+1) joihin kannattaa näyttelyssä tutustua! Tekstin terminologiasta lyhyesti: mineraali on alkuaineista koostuva kiteinen aine ja kivilajien rakennusosa. Kivilajit koostuvat yleensä 3–5 eri mineraalista.

1) Tsaroiitti – kivimaailman liitukautinen punakaali

Tsaroiitti on harvinainen mineraali, sillä sitä on löydetty vain yhdestä paikkaa maapallolta. Esiintymä sijaitsee Venäjällä. Tsaroiitti on syntynyt kalkkikiven kemiallisen muuttumisen kautta, kun kalkkikiveen on tunkeutunut kuumaa kivisulaa. Mineraaliesiintymä on syntynyt liitukaudella, noin 134–131 miljoonaa vuotta sitten1. Geologisissa kokoelmiessa olevan näytteen hauska ulkoasu johtuu mineraalin kuitumaisesta rakenteesta ja tuo mieleeni punakaalin! Näytteessä olevat oranssit alueet ovat toista harvinaista mineraalia, tinaksiittia. Tsaroiittinäytteen löydät mineraalihuoneesta silikaattimineraalien hyllystä. Tsaroiitin kemiallinen kaava on K5Ca8Si18O46•H2O ja tinaksiitin K2Na(Ca,Mn2+)2Ti[OSi7O18(OH)].

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tsaroiitti (violetti) ja tinaksiitti (oranssi).

2) Zirkoni – mineraali joka kertoo kivien iän

Zirkoni kuuluu silikaattimineraalien ryhmään. Tutustumisen arvoinen se on siksi, että geologisessa tutkimuksessa ja erityisesti kivien iän määrittämisessä se on hyvin tärkeä mineraali. Ominaisuuksiltaan se on kestävä eikä pelästy sitä, jos kiveä myöhemmissä kallioperän kehitysvaiheissa kuumennetaan tai muokataan uudelleen. Zirkoni kestää hyvin myös mekaanista kulutusta esimerkiksi rapautuessaan sedimentin kiertokulkuun. Zirkoneja voit löytää näyttelystä useammasta paikasta. Mineraali on esillä niin kidemallien yhteydessä kidehuoneessa, kuin mineraalivitriineissä. Näyttelyssä olevat zirkonit ovat kooltaan melko isoja kiteitä, omassa tutkimuksessani käyttämäni kiteet ovat juuri ja juuri paljain silmin nähtäviä. Tästäkin syystä zirkonikiteiden etsintä näyttelystä kannattaa! Lisää zirkonin käytöstä kivien iänmäärityksessä voit lukea täältä ja täältä. Zirkonin kemiallinen kaava on ZrSiO4.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Zirkonikiteitä (kolme rusehtavaa kidettä) Siilinjärveltä.

3) Eklogiitti – vieras maapallon syvyyksistä

Eklogiitti on kivilaji, jota syntyy korkeassa paineessa ja lämpötilassa maapallon vaipassa yli 100 kilometrin syvyydessä. Se koostuu punaisesta granaatista ja vihreästä amfibolimineraalista. Syntymisolosuhteidensa vuoksi eklogiitti on harvinainen kivilaji maapallon kuoressa, mutta sitä voidaan löytää kimberliittipiippujen yhteydestä. Kimperliittipiiput ovat syntyneet nopeissa vulkaanisissa purkauksissa. Sinkoutuessaan syvyyksistä kohti maankamaraa, kimberliittipurkaukset voivat napata mukaansa kiviainesta niin eklogiiteista aina timantteihin. Viimeisimmät kimberliittipurkaukset tapahtuivat Suomessa noin 600 miljoonaa vuotta sitten. Eklogiitin löydät Fennoskandia-huoneesta jossa on esillä Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja länsi-Venäjältä löytyviä kivilajeja. Kokoelman eklogiitti on peräisin Norjasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Eklogiitti

4) Konglomeraatti – geologinen arkisto

Konglomeraatti on sedimenttikivilaji, joka koostuu pyöristyneistä kivilajikappaleista ja hienorakeisesta välimassasta. Konglomeraattien ulkonäkö vaihtelee paljon riippuen siinä olevien kivilajikappaleiden koosta, muodosta ja koostumuksesta, sekä välimassan koostumuksesta. Konglomeraatteja syntyy monissa ympäristöissä, esimerkiksi jokisoran tai mannerjalustojen turbidiittivyöryjen kivettyessä. Fennoskandia-huoneessa esillä oleva konglomeraatti on peräisin Itä-Suomesta, ja se on kerrostunut yli 2000 miljoonaa vuotta sitten. Siinä olevat pyöristyneet kivilajikappaleet ovat vaaleita kvartsi- ja maasälpärikkaita kohtia. Sedimenttikiviä käytetään geologisessa tutkimuksessa eräänlaisina arkistoina joiden avulla voidaan tutkia sedimenttien muinaisia kerrostumisympäristöjä, sekä sedimenttiaineksen lähtöalueiden koostumusta ja ikää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Konglomeraattia Kontiolahdelta, Itä-Suomesta

5) Haliitti – keittiöstäkin tuttu

Haliitti eli natriumkloridi (NaCl) on mineraali joka muodostaa yleensä kuutiollisia kiteitä. Tutummalla nimellä haliitti tunnetaan keittiöstäkin tuttuna suolana. Haliitti esiintyy usein värittömänä tai valkoisena, mutta pienet määrät epäpuhtauksia tai virheet kiderakenteessa voivat saada aikaan myös muun värisiä haliittikiteitä joista näyttelyssä on esillä muutama esimerkki. Haliitti on vesiliukoinen mineraali ja sitä muodostuu esimerkiksi meriveden haihtuessa. Omien suolakiteiden kasvattamiseen löydät ohjeet täältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuutiollinen haliittikide Saksasta.

Bonusnäyte: Ammoniumkloridi – tulivuoren oma salmiakki

Kun olet löytänyt haliitin, kannattaa samasta vitriinistä etsiä luontaisen salmiakin, eli ammoniumkloridin, kiteitä. Salmiakkikarkin suolainen maku tulee teollisesti valmistetusta ammoniumkloridista (NH4Cl). Se on luonnostaan väriltään valkoista ja salmiakit ovat yleensä värjätty mustiksi esimerkiksi lääkehiilen avulla. Luontaisesti salmiakkia muodostuu muun muassa Vesuvius-tulivuorella Italiassa. Salmiakin löydät mineraalihuoneesta, halogenidi/haliittiryhmän hyllyn yläriviltä. Salmiakki on esiintynyt aikaisemmin blogissa täällä josta löydät myös näytteen kuvan.

Kerro kommenttikenttään mitkä olivat sinun vierailusi kohokohtia?

Viite:
1Wang Y., He H., Ivanov a.V., Zhu R., Lo C. (2014): Age and origin of charoitite, Malyy Murun massif, Siberia, Russia. International Geology Review 56, 1007-1019.

Editoitu 4.6., klo 15.15: lisätty tsaroiitin, tinaksiitin ja zirkonin kemialliset kaavat.