Kupka geologin silmin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuva rajattu teoksesta Kupka: Kosminen kevät II (1911-1920)

Avaruuden mystiikkaa ja abstraktiota – tällä hetkellä Ateneumin taidemuseossa Helsingissä esillä oleva tsekkiläisen taiteilijan František Kupkan (1871–1957) näyttely on kaikinpuolin tutustumisen arvoinen. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Kupkan teoksia on laajasti esillä Helsingissä. Osasta näyttelyn “modernien värien runoudeksi” kuvatuista teoksista saattaa (ainakin geologin silmin) löytää yhtymäpintoja myös geologiaan. Eikä se ole aivan sattumaa! Taiteilija itse oli erittäin kiinnostunut myös tieteestä ja opiskeli laaja-alaisesti luonnontieteitä1. Hän kannusti myös oppilaitaan laaja-alaiseen ajatteluun. Näyttelyjulkaisun1 mukaan: “Kupka halusi välittää tietoa kiinnostuksesta tieteisiin. Hänen näkemyksensä mukaan moderni taiteilija ei voinut edistyä osoittamatta, että hän oli valmis ‘esimerkiksi opiskelemaan polyteknisessä oppilaitoksessa ja lääketieteellisessä tiedekunnassa – siinä on peruskoulutus, jota voi suositella kaikille nykytaiteilijoille.‘” Tässä teksissä on muutama poiminta näyttelystä geologin silmin.

Vismutin väripintoja?

Kupkan teos Väripintoja (Talven muistoja) koostuu värikkäistä, kolmiulotteisen kokonaisuuden muodostavista, toistensa kanssa limittyvistä pylväistä ja kuutiomaisista pinnoista. Teos on maalattu aikana, jolloin Kupka aloitti uran opettajana Pariisissa. Ensimmäisen luennon nimi oli “Taiteilijan sielunelämä ja tieto luonnon elintärkeästä dynamiikasta”1. Kupkan mukaan taide ei saanut ilmentää luonnonmuotoja ja niiden kunnioittamista naturalismin muodossa, eikä objektiivisen todellisesti (vaan spekulatiivisesti ihaillen). Tästä huolimatta hänen mielestään kaukoputken ja mikroskoopin käyttö olivat välttämättömiä taitoja myös modernille taiteilijalle1.

Kupka_vismutti.jpg
Vasemmalla yksityikohta Kupkan teoksesta Väripintoja (Talven muistoja). Oikealla synteettisesti kasvatettu vismutti, kuva: Alchemist-hp (www.pse-mendelejew.de) + Richard Bartz with focus stack. [Wikimedia commons, CC BY-SA 3.0]
Ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni Väripintoja-teoksesta oli vismutti-mineraalin (kuvan tapauksessa synteettisesti kasvatetun mineraalin) hapettuneet, sateenkaaren värissä säteilevät pinnat. Vismutti (kemiallinen kaava Bi) on metallinen alkuaine, jota käytetään esimerkiksi kalastuskoukuissa, ripulilääkkeissä ja kynsilakoissa. Kauniiden vismuttikiteiden kasvattaminen kotioloissa pitäisi onnistua helposti. (Vismutin kasvattamista en ole kokeillut, mutta tutustu ihmeessä suolakiteiden kasvattamiseen)

 

Mineraalianimaatiossa kasvaa rikkikiisu ja ruusukvartsi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kupka: Energiset (1925-1926)

Väripintoja -teoksen jälkeen Kupka maalasi taideteoksen nimeltä “Energiset”. Näyttelystä tai näyttelyjulkaisusta tarkempia tietoja tämän teoksen taustasta ei löytynyt, mutta se on maalattu samana aikakautena Väripintoja-teoksen kanssa, jolloin Kupka toimi nuorten taiteilijoiden opettajana Pariisissa1.

Geologisen taideanalyysini perusteella teoksen alareunan kellertävät kiteet ovat ilmiselvästi rikkikiisua. Yläosan punertavat alueet muistuttavat kvartsin akaattimuotoa tai ruusukvartsia (lue lisää kvartsin monista muodoista). Kokonaisuudessaan teoksen asettelusta tulee mieleen animaatiovihko, jonka sivuja selaamalla saadaan sivuille piirreetty kuva liikkumaan. Kevyeksi lopputulkinnaksi sopinee mineraalien kasvua havainnollistava, hetkeen pysäytetty animaatio.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Yksityiskohta Kupkan teoksesta: Energiset I

 

Alkuräjähdyksen kaikuja

Kupkan abstrakteissa teoksissa toistuu kahdenlaiset muodot: voimakkaan pyörteiset ja rytmikkäästi toistuvat pystyt asetelmat. Näyttelytekstien mukaan pystymuoto ilmaisee pysähtyneisyyttä, pyörre liikettä. Näyttelyssä olevaa tekstiä lainaten: ”Kupkan kiinnostus orgaanisiin muotoihin ja elämän prosesseihin ulottui mikroskooppisen pienistä havainnoista kosmisiin kokonaisuuksiin ja avaruuteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kupka: Alkukantainen (1911-1913)

Onko Kupkan maalauksessa Alkukantainen kuvattuna alkuräjähdys, vierekkäin kiteytyneet turmaliinikiteet vai aivan jotain muuta? Muotojen tulkinnan perusteella ainakin kuvan ulkoreunat edustavat pysähtynyttä, staattista tilaa – ehkäpä siis mineraalia. Alla olevan kuvan perusteella voi arvioida teoksen samankaltaisuutta turmaliinikiteiden kanssa.

Elbaite-Lepidolite-Quartz-gem7-x1a.jpg
Turmaliinikiteitä (vihertävänpunaiset), kvartsia ja lepidoliittia. Kuva: Rob Lavinsky, iRocks.com – CC-BY-SA-3.0, Linkki (wikimedia commons).

Kupkan näyttely on esillä Helsingissä Ateneumin taidemuseossa 19.5.2019 asti. Viimeisenä viikonloppuna (la–su 18.–19.5.) Ateneumissa on pidennetyt aukioloajat: klo 10–19.

Tämä blogiteksti (tulkintoja lukuunottamatta) pohjautuu näyttelyn yhteydessä olevaan tietoon sekä näyttelystä tehtyyn kirjaan: 1Pennonen, Selkokari ja Wahlsten (toim.), 2018, František Kupka (julkaisija Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, Helsinki; Ateneumin julkaisut 112; 147 s.). Valokuvat Kupkan taideteoksista on kirjoittajan ottamia.

Oletko käynyt Kupkan taidenäyttelyssä? Mitä ajatuksia sinulla heräsi taideteoksista? Luen mielelläni kommentteja myös siitä, mitä mieltä tämän blogitekstin tulkinnat herättivät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kupka: Vuori (1922-1923)

Löllingiitistä eskolaiittiin – mineraalien nimien alkulähteillä

tsaoriitti

Kvartsi, väyryneniitti, rodoniitti, muskoviitti, plagioklaasi, minnesotaiitti, fuksiitti, aragoniitti… Nykyään maapallolta ja maapallon ulkopuolisilta kappaleilta tunnettu mineraalilista on pitkä ja monimuotoinen.  Erilaisia mineraaleja on tuhansia.  Mineraalien määrittelystä ja uusien mineraalien hyväksymisestä vastaavan Kansainvälisen mineralogisen seuran (engl. International Mineralogical Association, IMA) maaliskuun tiedotteen mukaan tunnistettuja mineraaleja on nyt tarkalleen 5467 kappaletta.

 

Mineraalit ovat kivikunnan lajeja

Mineraalin tarkan määritelmän mukaisesti mineraali on Tieteen termipankista lainattuna: ”luonnossa esiintyvä, epäorgaanisesti ja geologisten prosessien kautta syntynyt kiteinen aine, jolla on tietty (määrätty, mutta ei vakio) kemiallinen koostumus ja kiderakenne”. Kivilajit ovat mineraalien seoksia koostuen yleensä useasta eri mineraalista. Mineraalit ovat kivikunnan lajeja, samalla tavalla kuin esimerkiksi koirat ja kissat ovat eläinkunnan lajeja.

Uusien mineraalien tunnistamiseen ja nimeämiseen on nykyään yksityiskohtaiset ohjeet ja virallisen nimen uudelle mineraalille myöntää IMA, joka perustettiin vuonna 1958.  Vuotta myöhemmin seura perusti erikseen työryhmän (The Commission on New Minerals and Mineral Names) uusille mineraaleille ja mineraalien nimille, joiden kautta kaikki uudet mineraaliehdotukset menevät nykyään ennen niiden julkaisemista. Tätä ennen mineraalien nimeäminen oli melko vapaamuotoista ja sama mineraali saattoi saada myös usean eri nimen, jos se esimerkiksi kuvattiin eri tutkijoiden toimesta tai mineraalista löytyi hieman eri näköinen muoto.

Mineraaleja (ja kiviä) on nimetty jo antiikin aikana ja usein mineraalien ja kivien nimen päätteenä oleva -liitti tai -iitti tulee kreikan sanasta lithos, joka tarkoittaa kiveä.

 

Kuka saa nimetä mineraalin ja kenen mukaan?

Uuden mineraalinimen ehdotus on alkuperäisen mineraalin kuvauksen tehneen tutkijan/tutkijoiden vastuulla, mutta uudet nimet hyväksytään IMA:n alla toimivan työryhmän puolesta.

Mineraalin nimi annetaan usein mineraalin löytöpaikan, tieteen kannalta merkittävän henkilön tai mineraalille erityisen piirteen mukaan. Lisäksi mineraali voi saada nimen löytäjänsä mukaan siinä tapauksessa, että löytäjä ei ole mineraalin kuvauksen tehnyt henkilö (mineraalia ei voi siis nimetä itsensä mukaan). Mineraaleja voi nimetä elävän henkilön mukaan, jos kyseinen henkilö antaa tähän suostumuksensa. Tiettävästi ensimmäinen henkilön mukaan nimetty mineraali, on vuonna 1788 nimensä saanut prehniitti.

Otsikossa vilahtava löllingiitti (FeAs2) on saanut nimensä itävaltalaisen Löllingen kaupungin mukaan, josta mineraali on ensimmäisen kerran kuvattu vuonna 1845. Alkujaan Outokummusta kuvattu eskolaiitti (Cr2O3) on saanut nimensä suomalaisen geologin Pentti Eskolan mukaan. Väyryneniitti on saanut nimensä geologian ja mineralogian prosessorin Heikki Väyrysen (1888–1956) mukaan.

Mineraaleja on nimetty myös taru- ja jumalolentojen mukaan. Suomalainen muinainen metsänjumala Tapio, on jättänyt nimensä mineraalien maailmaan, kun ensimmäisenä Suomesta kuvattu Fe-Mn-Ta-Nb-oksidi sai nimekseen tapioliitti vuonna 1863. (Vastausta siihen kuinka A.E. Nordenshiöld päätyi juuri tähän nimeen en vielä löytänyt, jos tiedät vastaukset niin ota yhteyttä!)

 

Maapallon yleisin mineraali sai nimensä vasta vuonna 2014

Osa maapallon kuorta muodostavista mineraaleista ovat hyvin yleisiä (esimerkiksi kvartsi) tai hyvin harvinaisia löytyen ainoastaan yhdestä tai muutamasta paikkaa maapalloa. Esimerkiksi tšaoriitti-mineraalia on löydetty vain yhdestä paikkaa maapallolta.

Mineraali voi olla myös koko maapallon mittakaavassa yleinen, mutta hankalasti saavutettavissa. Vuoden 2014 lopulla uutisointiin maapallon yleisimmän mineraalin, bridgmaniitin, saaneen vihdoin nimen. Tätä mineraalia esiintyy maapallon vaipan sisuksissa yli 660 kilometrin syvyydellä ja se muodostaa 38 prosenttia maapallon koko tilavuudesta. Mineraalin nimeen johtava määritys tehtiin meteoriitista peräisin olevasta näytteestä. Bridgmaniitti on nimetty fyysikko Percy Bridgmanin mukaan.

kvartsikiteet
Omamuotoisia kvartsikiteitä. Kvartsi-nimen historia ulottuu keskiaikaan, mahdollisesti vielä kauemmaksi. Lue lisää kvartsin eri muodoista toisesta blogikirjoituksesta.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, suosittelen lukemaan Martti Lehtisen kirjoituksen: Mistä mineraalien nimet ovat peräisin. Ylen julkaisemassa ”Jokaisen kiven nimeen liittyy tarina” artikkelissa keskustellaan myös mineraalien lisäksi kivilajien nimistä. Kivilajien nimeämisestä kiinnostuneille: aiemmin blogissa on julkaistu kirjoitus “Charnockiitti – kivilaji, joka kuvattiin hautakivestä“.

Artikkelin yhteydessä olevat kuvat ovat blogin aiemmissa julkaisuissa esiintyneitä ottamiani kuvia ja ne on otettu Luonnontieteellisen keskusmuseon geologisissa kokoelmissa. Otsikkokuvan violetti mineraali on tšaoriittia, joka on nimetty Tšara-joen mukaan.

 

Lähteet ja lisätietoa:

Hytönen, K. 1999. Suomen mineraalit. Geologian tutkimuskeskus. Erillisjulkaisu. 399 s.

Lehtinen, M. 2012. Mistä mineraalien nimet ovat peräisin. LUMA-keskus Suomi. Sivu tarkistettu 9.4.2019.

Nickel, E.H. & Grice, J. 1998. The IMA Commission on new minerals and mineral names: Procesdures and guidelines on mineral nomenclature, 1998. The Canadian Mineralogist, vol 36.

Tieteen termipankki 9.4.2019: Geologia:mineraali.

Tschauner, O. ym. 2014. Discovery of bridgmanite, the most abundant mineral in Earth, in a shocked meteorite. Science,vol. 346, 1100–1102.