Kaikkien aikojen luetuimmat jutut

kakku_PixabayLaura21de.jpg

Viisi vuotta sitten Vihreäkiven arvoitus -blogissa julkaistiin ensimmäinen blogiteksti. Jouluvalot syttyivät mikroskooppiin -artikkelissa säihkyivät kirkkaan väriset oliviinikiteet.

Tässä blogin kaikkien aikojen viisi luetuinta artikkelia. Neljän aiheena on ollut pääkaupunkiseudun retkikohteet ja yksi antaa eväät kokeelliseen keittiögeologiaan. Liekö suosituimpien juttujen menestyksen salaisuutena toiminnallisuus?

geoidi 5

5. Kasvata oma kideontelo!

Jos olet aina halunnut kokeilla suolakiteiden kasvattamista, lue tämä juttu! Alun perin teksti julkaistiin pääsiäisen aikaan, mutta suolakiteiden kasvattaminen on oivallista puuhaa vaikkapa joululomalle. Kasvata lumihankien kanssa kilpaa säihkyviä kiteitä! Tieteen termipankista voit lukea siitä, mikä on kiteen määritelmä.

roihuvuorikirnut.jpg

4. Roihuvuoressa hiidenkirnujen ja muinaisen supertulivuoren jäljillä!

Hiidenkirnujen luokse johdattava neulegraffitia ei taida enää olla olemassa, mutta Roihuvuoren kohteet ovat lähigeologiaa parhaimmillaan! Hiidenkirnut ja rapakivinen siirtolohkare ovat toisistaan melko helppokulkuisen kävelymatkan päässä.

JK_ran4

3. Pirunpelto Jakomäessä – muinaista aaltojen kohinaa

Jakomäen huipulla sijaitseva pirunpelto, eli noin 10 000 vuotta sitten syntynyt muinaisranta, on upea!

painolastikivimustikkamaa.jpg

2. Mustikkamaalta löytyy palasia vieraista maista

Mustikkamaan rannoilta, Korkeasaaren kupeesta, löytyy muistoja 1600- ja 1700-luvuilta, jolloin Suomeen purjehtivat laivat vaihtoivat painolastimaan tervaan ja puuhun.

Uutela3

1. Tulivuoriseikkailulla Vuosaaressa

Ensimmäinen Vuosaaren geologisia kohteita käsittelevä julkaisu on blogin kaikkien aikojen luetuin juttu! Toivottavasti tämä artikkeli on antanut lukijoilleen uudenlaista vinkkiä kivien ja kallioiden tutkimiseen Vuosaaressa ja myös muualla.

 

Oletko lukenut nämä artikkelit, mitä pidit? Mikä on suosikkijuttusi näistä tai muista blogissa julkaistuista?

 

Otsikkokuva: Pixabay/Laura21de

 

 

Granaatintäyteinen kallio

Roihuvuori granaatti Auringossa kimmeltävä tummanharmaa pieniä pahkuja täynnä oleva seinämä muistuttaa tarujen lohikäärmeen suomuista kylkeä. Lähempi tarkastelu osoittaa, että Roihuvuoressa sijaitseva kallioleikkaus koostuu hyvin granaattipitoisesta kiilleliuskeesta.

Tämän kiven alkuperä ulottuu noin 1 900 miljoonan vuoden taakse, jolloin merenpohjaan kerrostui hienojakoista savimaista sedimenttiainesta. Svekofennisen vuorijonopoimutuksen yhteydessä, noin 1 880 miljoonaa vuotta sitten, tämä sedimentti joutui syvemmälle maankuoreen, jossa se mukautui korkeampiin lämpötila- ja paineolosuhteisiin kiteytymällä uudelleen. Alunperin hienojakoisesta saviaineksesta kiteytyi kiilteitä ja granaatteja. Takaisin maanpinnalle kiilleliuske on syntynsä jälkeen paljastunut vuosimiljoonien aikana tapahtuneen eroosion, eli kiven kulumisen, kautta.

Roihuvuori granaatti
Tämä on lopputulos kun savea paistetaan vähän korkeammassa lämpötilassa ja paineessa! Punertavat pahkut ovat granaattia ja tummat levymäiset mineraalit kiillettä.

Punertavat granaattikiteet ovat ominaisuuksiltaan kestävämpiä kuin niitä ympäröivät kiilteet ja tästä syystä ne ovat kiven kuluessa jääneet ympäristöstään koholleen. Kiilteet taas ovat rakenteeltaan levymäisiä ja siksi näyttää siltä että kallio kimmeltelee auringossa kun auringonvalo heijastuu kiteiden pinnoista.

Jos olet aina halunnut nähdä granaatin on Roihuvuoren kallioseinämä erinomainen kohde, sillä tämän seinämän kiteitä on vaikea olla huomaamatta! Osa granaattikiteitä pilkistää seinämästä vielä kokonaisina kiteinä paljastaen omamuotoiset sileät kidepintansa – löydätkö näitä aarteita kallion pinnasta?

Loppuun vielä aiheeseen sopiva lainaus elokuvasta Muumipeikko ja pyrstötähti:

Nipsu: “Ovatko granaatit sinun?” Nuuskamuikkunen: “Ovat kun katselen niitä. Minä omistan kaiken kauniin mitä katselen ja kaiken mistä iloitsen.”

Miten löytää granaattikallio? Kallioleikkaus sijaitsee Roihuvuoressa, Kreijarinkuja -nimisten pysäkeiden välissä, aivan kävely- ja pyörätien vieressä.

Metromatka menneisyyteen –sarja esittelee geologiaan liittyviä retkikohteita metrolinjan varrelta (ja hieman sen ulkopuolelta). Kohteet täydentyvät kevään ja kesän edetessä! Tämän kohteen lähellä on myös jääkauden jättämiä jälkiä ja pala supertulivuoren magmasäiliötä. Jos taas haluat nähdä erikoisesti rapautuneen siirtolohkareen, suosittelen retkeä Sipoonkorpeen!

Oliko ongelmia löytää perille? Laita viestiä elina.lehtonen (at) helsinki.fi, niin yritän parhaani selkeyttää ohjeita.

Lähde: Lehtinen, M., Nurmi, P. ja Rämö, T. (toim.) 1998. Suomen kallioperä: 3000 vuosimiljoonaa. Helsinki, Suomen Geologinen Seura ry., 375 s.

Roihuvuoressa hiidenkirnujen ja muinaisen supertulivuoren jäljillä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Roihuvuoresta löytyy useampikin jääkauden jälkeen jättämä asia jotka kannattaa käydä bongaamassa. Roihuvuoren palvelukeskuksen takaa löytyy kaksi pientä hiidenkirnua. Hiidenkirnut ovat kallioon syntyneitä pyöreitä kuoppia ja niiden läpimitta ja syvyys vaihtelevat yleensä noin 10 cm ja 15 m välillä. Hiidenkirnujen keskikoko, niin syvyyden kuin halkaisijan puolesta, on noin 0,5–1 m.

Hiidenkirnut syntyvät, kun vesi pyörittää kivilohkareita kallion päällä. Ajan kuluessa lohkareet kuluttavat alla olevaa kalliota kuopalle. Usein hiidenkirnujen pohjalta on löytynyt niiden synnyntakana olevat sorvinkivetkin. Hiidenkirnuja on Suomessa runsaasti, jopa yli 5000 kappaletta1. Suurin osa hiidenkirnuista on syntynyt viimeisimmän jääkauden jälkeen jäätikön sulaessa noin 10 000 vuotta sitten. Rannikkoalueilta voi löytyä jääkautta nuorempia rantakirnuja, jotka ovat syntyneet aaltojen ja tyrskyjen kivenlohkareita pyörittävien voimien avulla. Roihuvuoren hiidenkirnut eivät mahtaile koollaan sillä ne ovat halkaisijaltaan alle puoli metriä, mutta niitä löytyy paikalta vieretysten kaksi melko pyöreää tapausta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKivenheiton päässä hiidenkirnuista löytyy iso irtolohkare aivan hiekkatien vierestä. Irtolohkareeksi kutsutaan kiveä, jonka jäätikkö on kuljettanut mukanaan pois syntypaikaltaan. Mutta mistä tietää että juuri tämä lohkare on jäätikön kuljettama, eikä vain esimerkiksi alapuolella olevasta kalliosta rapautunut iso palanen? Kyseinen lohkare on kivilajiltaan rapakivigraniittia. Rapakivigraniittia esiintyy Suomen kallioperässä vain muutamissa paikoissa ja Helsingin alueen kallioperästä se puuttuu. Tämän lohkareen on siis täytynyt kulkeutua jostakin muualta! Suomen rapakivigraniitit ovat syntyneet noin 1,65–1,54 miljardia vuotta sitten2.

Rapakivelle tyypillisiä maasälpäovoideja.
Rapakivigraniitin viborgiittimuodon tyypillisiä pyöreitä maasälpäovoideja. Muista, tämä ei ole vain kivi vaan kappale noin 1,6 miljardi vuotta sitten pöhissyttä muinaista supertulivuoren magmasäiliötä!

Rapakivigraniitti on maankuoren sisällä kiteytynyt kivi. Sen yhdelle muodolle, viborgiitille, on hyvin tyypillistä pyöreiden, kehärakenteisten maasälpäovoidejen esiintyminen kivessä. Tämä rapakivigraniitin muoto muodostaa ison alueen Kaakkois-Suomessa ja sitä kutsutaan Viipurin batoliitiksi. Se edustaa tulivuoren jäähtynyttä ja kivettynyttä magmasäiliötä. Siihen liittyviä, maan pinnalle purkautuneita, tulivuoriperäisiä kiviä on myös löydetty paikoittain.

Viipurin rapakivigraniittialuetta kutsutaan usein “supertulivuoren” magmasäiliöksi, sillä se on kooltaan jopa suurempi verrattaessa Yellowstoneen alueen tulivuoreen joka yleensä mielletään supertulivuoreksi.

Kauniin ulkoasunsa ja kestävyytensä ansiosta rapakivigraniitit ovat suosittua rakennuskivimateriaalia ja etenkin viborgiitti-muoto on helppo tunnistaa myös kaupungilla portaista, hautakivistä ja rakennusten seinistä. Esimerkiksi Oulunkylän juna-aseman portaat on tehty viborgiitista ja olen päässyt myös syömään Japanissa sushia kivestä valmistettujen pöytien äärellä! Löydätkö rakennuskivenä käytettyä viborgiittiä työmatkasi varrelta tai kotisi läheltä?

Tiesitkö? Rapakivigraniitti on kuvattu ensimmäisen kerran suomalaisen geologin J.J. Sederholmin toimesta. Rapakivi on termi, joka on kaikilla kielillä sama. Esimerkiksi englanniksi rapakivigraniitti on rapakivi granite ja ranskaksi le granite rapakivi.

Miten löytää hiidenkirnut? Hiidenkirnut sijaitsevat Roihuvuoren palvelukeskuksen takana. Hiekkatie joka kulkee hiidenkirnujen rinteen alapuolella on nimeltään Hiidenkirnujenrinne. Parhaiten itse löysin kirnut kääntymällä Tulisuontieltä hiekkatielle ennen Marjaniemen puutarhaa. Hiekkatietä jatkettaessa tulee vastaan valopylväs jossa on raidallinen neulegraffiti (paikalla käyty 14.3.2015). Kun tältä paikalta katsoo tien toiselle puolen ylärinteeseen, pitäisi näkyä hiidenkirnuille johtava pieni polku ja myös hiidenkirnuja ympäröivät suojakaiteet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neulegraffiti johdattaa kirnuille!

Miten löytää siirtolohkare? Siirtolohkare löytyy hiekkatien vierestä. Mikäli lähestyt kirnuja Tulisuontieltä päin tulee siirtolohkare vastaan ennen kirnuja. Kivi on suurimmaksi osaksi jäkälöitynyt, mutta ovoideja näkyy hyvin niin kivenlohkareen alapuolelta, että sivulta joka on hiekkatieltä katsottuna oikealla puolella (punaiset nuolet). Sekä Siilitien, että Itäkeskuksen metroasemalta on paikalle matkaa alle 2 km (kartta alla).

irtolohkare roihuvuori

Metromatka menneisyyteen –sarja esittelee geologiaan liittyviä retkikohteita metrolinjan varrelta (ja hieman sen ulkopuolelta). Kohteet täydentyvät kevään ja kesän edetessä!

Oliko ongelmia löytää perille? Laita viestiä elina.lehtonen (at) helsinki.fi, niin yritän parhaani selkeyttää ohjeita.

Lisätietoa ja viitteet:

Luonnontieteellinen keskusmuseo: Jääkauden jälkeen. Mitä muita merkkejä jääkausi on jättänyt jälkeensä? Tai tiesitkö mitkä kasvit levisivät ensimmäisenä mannerjään alta paljastuneelle maalle?
Geologian tutkimuskeskus: Hiidenkirnut ja siirtolohkareet.
Yle: Totta vai tarua jääkaudesta? Testaa tietosi pienessä visassa.
1Koivisto, M. 2004. Jääkaudet. WSOY.
2Rämö, T., Haapala, I. ja Laitakari, I. Rapakivigraniitit – peruskallio repeää ja sen juuret sulavat. Kirjassa: Suomen kallioperä: 3000 vuosimiljoonaa. Helsinki, Suomen Geologinen Seura ry.