Erikoisesti rapautunut siirtolohkare, Sipoonkorpi

rapakiviSipoonkorven kansallispuistosta löytyy erikoisesti rapautunut siirtolohkare, joka muistuttaa ulkomuodoltaan hieman kahdeksikkoa. Lohkare on koostumukseltaan rapakivigraniittia, noin 1,6 miljardia vuotta sitten puhisseen tulivuoren magmasäiliötä (rapakivigraniittia ja sen syntyä on aikaisemmin sivuttu tarkemmin täällä). Lohkare on päätynyt Sipoonkorpeen jääkauden kuljettamana.

Rapakiven murenevaa pintaa
Rapakiven murenevaa pintaa

Sipoonkorven rapakivilohkareesta ja sen ympäristöstä saa hyvän käsityksen siitä, mistä tämä kivilaji on saanut alkujaan nimensä. Rapakivigraniitti rapautuu rakenteensa vuoksi helposti karkearakaiseksi soraksi, eli moroksi. Moroa löytyy runsaasti myös tämän lohkareen ympäriltä, kuin sen ympäristöstä jossa alkuperäisistä siirtolohkareista on jäljellä enää morokasat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Morokasa rapakivilohkareen vieressä.

Rapakivilohkare on reilun puolen kilometrin kävelymatkan päässä Bisan ulkoilumajalta. Metsässä kulkee useampia pieniä polkuja ristiin rastiin ja löytäminen vaatii hieman suunnistustaitoa. Mukaan kannattaa varata kartta (katso alla oleva linkki)! Koska tämä rapakivilohkare on pinnaltaan aika hauras, kannattaa välttää turhaa kiipeilyä ja rapautumisen edistämistä jotta erikoinen muoto pysyy ihailtavana mahdollisimman pitkään.

Tarkemmat kartat ja lisää tietoa Sipoonkorven alueen geologisista kohteista:

Salla, A. 2013. Sipoonkorven kansallispuiston geologiset luontokohteet. Metsähallitus. Pdf julkaisuun löytyy täältä. Erikoisesti rapautunut rapakivilohkare esiintyy julkaisussa koodilla SK-22-31.

Advertisements

Roihuvuoressa hiidenkirnujen ja muinaisen supertulivuoren jäljillä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Roihuvuoresta löytyy useampikin jääkauden jälkeen jättämä asia jotka kannattaa käydä bongaamassa. Roihuvuoren palvelukeskuksen takaa löytyy kaksi pientä hiidenkirnua. Hiidenkirnut ovat kallioon syntyneitä pyöreitä kuoppia ja niiden läpimitta ja syvyys vaihtelevat yleensä noin 10 cm ja 15 m välillä. Hiidenkirnujen keskikoko, niin syvyyden kuin halkaisijan puolesta, on noin 0,5–1 m.

Hiidenkirnut syntyvät, kun vesi pyörittää kivilohkareita kallion päällä. Ajan kuluessa lohkareet kuluttavat alla olevaa kalliota kuopalle. Usein hiidenkirnujen pohjalta on löytynyt niiden synnyntakana olevat sorvinkivetkin. Hiidenkirnuja on Suomessa runsaasti, jopa yli 5000 kappaletta1. Suurin osa hiidenkirnuista on syntynyt viimeisimmän jääkauden jälkeen jäätikön sulaessa noin 10 000 vuotta sitten. Rannikkoalueilta voi löytyä jääkautta nuorempia rantakirnuja, jotka ovat syntyneet aaltojen ja tyrskyjen kivenlohkareita pyörittävien voimien avulla. Roihuvuoren hiidenkirnut eivät mahtaile koollaan sillä ne ovat halkaisijaltaan alle puoli metriä, mutta niitä löytyy paikalta vieretysten kaksi melko pyöreää tapausta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKivenheiton päässä hiidenkirnuista löytyy iso irtolohkare aivan hiekkatien vierestä. Irtolohkareeksi kutsutaan kiveä, jonka jäätikkö on kuljettanut mukanaan pois syntypaikaltaan. Mutta mistä tietää että juuri tämä lohkare on jäätikön kuljettama, eikä vain esimerkiksi alapuolella olevasta kalliosta rapautunut iso palanen? Kyseinen lohkare on kivilajiltaan rapakivigraniittia. Rapakivigraniittia esiintyy Suomen kallioperässä vain muutamissa paikoissa ja Helsingin alueen kallioperästä se puuttuu. Tämän lohkareen on siis täytynyt kulkeutua jostakin muualta! Suomen rapakivigraniitit ovat syntyneet noin 1,65–1,54 miljardia vuotta sitten2.

Rapakivelle tyypillisiä maasälpäovoideja.
Rapakivigraniitin viborgiittimuodon tyypillisiä pyöreitä maasälpäovoideja. Muista, tämä ei ole vain kivi vaan kappale noin 1,6 miljardi vuotta sitten pöhissyttä muinaista supertulivuoren magmasäiliötä!

Rapakivigraniitti on maankuoren sisällä kiteytynyt kivi. Sen yhdelle muodolle, viborgiitille, on hyvin tyypillistä pyöreiden, kehärakenteisten maasälpäovoidejen esiintyminen kivessä. Tämä rapakivigraniitin muoto muodostaa ison alueen Kaakkois-Suomessa ja sitä kutsutaan Viipurin batoliitiksi. Se edustaa tulivuoren jäähtynyttä ja kivettynyttä magmasäiliötä. Siihen liittyviä, maan pinnalle purkautuneita, tulivuoriperäisiä kiviä on myös löydetty paikoittain.

Viipurin rapakivigraniittialuetta kutsutaan usein “supertulivuoren” magmasäiliöksi, sillä se on kooltaan jopa suurempi verrattaessa Yellowstoneen alueen tulivuoreen joka yleensä mielletään supertulivuoreksi.

Kauniin ulkoasunsa ja kestävyytensä ansiosta rapakivigraniitit ovat suosittua rakennuskivimateriaalia ja etenkin viborgiitti-muoto on helppo tunnistaa myös kaupungilla portaista, hautakivistä ja rakennusten seinistä. Esimerkiksi Oulunkylän juna-aseman portaat on tehty viborgiitista ja olen päässyt myös syömään Japanissa sushia kivestä valmistettujen pöytien äärellä! Löydätkö rakennuskivenä käytettyä viborgiittiä työmatkasi varrelta tai kotisi läheltä?

Tiesitkö? Rapakivigraniitti on kuvattu ensimmäisen kerran suomalaisen geologin J.J. Sederholmin toimesta. Rapakivi on termi, joka on kaikilla kielillä sama. Esimerkiksi englanniksi rapakivigraniitti on rapakivi granite ja ranskaksi le granite rapakivi.

Miten löytää hiidenkirnut? Hiidenkirnut sijaitsevat Roihuvuoren palvelukeskuksen takana. Hiekkatie joka kulkee hiidenkirnujen rinteen alapuolella on nimeltään Hiidenkirnujenrinne. Parhaiten itse löysin kirnut kääntymällä Tulisuontieltä hiekkatielle ennen Marjaniemen puutarhaa. Hiekkatietä jatkettaessa tulee vastaan valopylväs jossa on raidallinen neulegraffiti (paikalla käyty 14.3.2015). Kun tältä paikalta katsoo tien toiselle puolen ylärinteeseen, pitäisi näkyä hiidenkirnuille johtava pieni polku ja myös hiidenkirnuja ympäröivät suojakaiteet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neulegraffiti johdattaa kirnuille!

Miten löytää siirtolohkare? Siirtolohkare löytyy hiekkatien vierestä. Mikäli lähestyt kirnuja Tulisuontieltä päin tulee siirtolohkare vastaan ennen kirnuja. Kivi on suurimmaksi osaksi jäkälöitynyt, mutta ovoideja näkyy hyvin niin kivenlohkareen alapuolelta, että sivulta joka on hiekkatieltä katsottuna oikealla puolella (punaiset nuolet). Sekä Siilitien, että Itäkeskuksen metroasemalta on paikalle matkaa alle 2 km (kartta alla).

irtolohkare roihuvuori

Metromatka menneisyyteen –sarja esittelee geologiaan liittyviä retkikohteita metrolinjan varrelta (ja hieman sen ulkopuolelta). Kohteet täydentyvät kevään ja kesän edetessä!

Oliko ongelmia löytää perille? Laita viestiä elina.lehtonen (at) helsinki.fi, niin yritän parhaani selkeyttää ohjeita.

Lisätietoa ja viitteet:

Luonnontieteellinen keskusmuseo: Jääkauden jälkeen. Mitä muita merkkejä jääkausi on jättänyt jälkeensä? Tai tiesitkö mitkä kasvit levisivät ensimmäisenä mannerjään alta paljastuneelle maalle?
Geologian tutkimuskeskus: Hiidenkirnut ja siirtolohkareet.
Yle: Totta vai tarua jääkaudesta? Testaa tietosi pienessä visassa.
1Koivisto, M. 2004. Jääkaudet. WSOY.
2Rämö, T., Haapala, I. ja Laitakari, I. Rapakivigraniitit – peruskallio repeää ja sen juuret sulavat. Kirjassa: Suomen kallioperä: 3000 vuosimiljoonaa. Helsinki, Suomen Geologinen Seura ry.