Tiederunokynä sauhuamaan

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(See English summary below)

Kuinka taivuttaa tiede runoksi? Sitä on pohdittu tällä viikolla käynnissä olevan Euroopan Geotieteiden Yhdistyksen (European Geosciences Union, EGU) vuosikokouksen yhteydessä. Keväisin järjestettävä vuosikokous kerää vuosittain tuhansia geotieteilijöitä Wieniin. Osanottajien ja esitelmien kirjo on laaja. Viime vuonna kokoukseen osallistui 11 837 tutkijaa yli sadasta eri maasta. Tänä vuonna EGU:n vuosikokouksessa on sivuttu tieteen ja taiteen rajapintaa ainakin kolmessa eri sessiossa: 1) Rhyme your research I: Composition, 2) Rhyme your research II: Performance, ja 3) Earth Sciences and Art: a fruitful co-operation for the benefit of the planet and its inhabitants.

En ole itse osallistujana EGU:ssa, vaan olen joutunut tyytymään Twitter-virran antiin kokouksen seuraamisen suhteen. (Jos twiitin kuva ei näy, klikkaa pic.twitter.com -linkkiä)

Tieteen yhdistäminen runouteen ja taiteeseen ei ole uusi keksintö. Esimerkiksi tiederunouden juuret ulottuvat 1700-luvulle. Nykyaikaisia esimerkkejä tieteen ja taiteen rajapinnasta ja sen  käytöstä yleisön saavuttamiseen löytyy useita. Mirjam Glessmer kirjoittaa EGU:n sivuilla julkaistussa blogikirjoituksessaan taiteen olevan yksi keino opettaa tiedettä ja vangita yleisön mielenkiinto, sekä katsoa omaa aihettaan uudesta näkökulmasta. SciFest Poetry Jam ja Event Horizon ovat muutama maailman monista tiederunokilpailuista. Oman taideteoksensa sai alkuvuodesta lähettää NASA:n kampanjaan, jossa etsittiin teoksia avaruuteen lähetettäväksi tulevaisuudessa laukaistavan OSIRIS-REx-luotaimen mukana. Gregory C. Johnson tiivisti IPCC:n tuhansia sivuja paksun ilmastoraportin yhdeksääntoista kuvitettuun haiku-runoon.

Suomenkielisiä tiederunoja varmasti löytyy, vaikka nettihakuna “tiederuno” tuottaa harmillisen niukan tuloksen. Tästä syystä blogitekstiä kuvittaa kaksi kirjoittamaani geologiaa sivuavaa runoa. Kuvat on napsittu vihkon taustasivuilta, johon kirjoitin runojen lisäksi muistiinpanoja lukiessani magmapetrologian tenttiin keväällä 2011. Ne ovat raakaversioista, joten pienistä kirjoitustöppäyksistä ei kannata välittää. Näitä runoja ei ole alunperin myöskään kirjoitettu tiedeviestintää ajatellen.

Tiederuno on englanninkielisten esimerkkien perusteella erinomainen tapa kiteyttää omaa tutkimustaan ja tieteenalaa laajalle yleisölle. Monien hienojen esimerkkien lukemisen jälkeen yritän runoilla jotain myös väitöstutkimukseeni liittyen, pysykää kuulolla! Sillä välin geologisista runoista kiinnostuneiden kannattaa kurkata tämän linkin taakse. GeoSphere-blogista löytyy useita eri kirjoittajien geologisia runoja englanniksi.

Plutonien tilaongelmia – ajatuksia sohvakalustoista ja riittämättömistä neliöistä
plut tilaongelma

Löytyykö sinun pöytälaatikostasi tiederuno? Jos ei, niin kannattaa kokeilla taipuisiko tutkimuksesi tai mielenkiinnon kohteesi sellaiseksi. Mikäli tiedät, että suomenkielistä tiederunoutta on jossakin julkaistu, otan mielelläni vinkit vastaan.

I was following twitter feed from science poetry session at EGU2016. Science poetry seems a great way to tell about your science and field of study to other people. I noticed that google does not give any hits for science poems written by scientists in Finnish. Therefore I decided to publish two science poems that I wrote in 2011 when I was studying to igneous petrology exam. The first one is “Love poem: diapire” and the other is related to the space problems of plutonic intrusions. There are a lot of great and inspirational examples of science poems in English, so I really want to try write something about my thesis research in the future! Thanks for Hazel Gibson for tweeting! 

 

Advertisements