Norppapolku ja sen salaisuus

EL_Norppapolku_2
Norppapolun kallioilta avautuu hienot näköalat Saimaalle.

Geologia on kivaa kesälomallakin. Tästä syystä viime kesänä lomakohteekseni valikoitui Saimaa Geopark. Liittyipä kohdevalintaan sekin, että Savonlinnan lörtsyt olivat vain kivenheiton päässä. Jotta jaksaa retkeillä on muistettava myös syödä hyvin!

Geokohteita Saimaa Geoparkissa on huimat 65 kappaletta. Yksi niistä on Puumalan Norppapolku. Vuonna 2018 Norppapolku sijoittui Vuoden retkipaikka -äänestyksessä 3. sijalle.

EL_Norppapolku_1
Norppapolku kulkee pieniä matkoja myös kallioiden ja kangasmaaston ulkopuolella. Yksi suositelluista lähtöpaikoista on Puumalan keskusta, jolloin pääsee ylittämään Puumalansalmen sillan. Puumalansalmi on syntynyt kallion ruhjelaaksoon.

Norppapolku on noin 13 kilometrin pituinen rengasreitti, joka kiemurtelee vaihtelevassa maastossa aina harjuista korkeisiin kallioihin.

Polkua ei tarvitse ahmia kerralla, vaan sen voi kiertää myös lyhyempinä osakierroksina, joita on kolme: Kitulan lenkki, Kaivannon kieppi ja Kotkatsaaren kierros.

Norppapolulla tulee tutuksi niin drumliinit, muinaisrannat, supat kuin alueen kallioperä ja sen kehitys.

EL_Norppapolku_5
Norppapolun kangasmaastoa.

Alueen kallioperä koostuu yleistetysti noin 1 900 miljoonaa vuotta vanhasta kiillegneissistä ja sitä hieman nuoremmista granitoideista. Puumalansalmi on muodostunut kallioperän ruhjelaaksoon.

EL_Norppapolku_3
Granaattipitoista kiillegneissiä lähikuvassa. Punertavat pyöreähköt alueet ovat granaattia, tummat alueet kiillettä.

Yleisin kivilaji Norppapolulla on granaattia ja kordieriittia sisältävä kiillegneissi. Molemmat mineraalit ovat metamorfisia mineraaleja, jotka ovat syntyneet kiveen sen uudelleen kiteytyessä korkeammassa lämpötilassa ja paineessa.

Alkujaan tämä aines on nimittäin ollut merenpohjan savea, joka vajaa 1 900 miljoonaa vuotta sitten paistui alueelle kohonneen vuorijonon uumenissa kiillegneissiksi – samalla tavalla, kuin Roihuvuoressa, Helsingissä, oleva granaatintäyteinen kallio.

EL_Norppapolku_4
Järvimaisemat ovat huikeita! Kannattaa kuitenkin myös katsoa tarkasti jalkoihinsa…

Norppapolun salaisuus liittyy alueen kallioperään ja jatkuvasti planeetallamme käynnissä olevaan kiviaineksen kiertokulkuun.

Kotkatsaaren itäpuolelta löytyy hiekkaranta, jonne kannattaa poiketa (Norppapolku kulkee hyvin lähellä rantaa). Sieltä nimittäin löytyy rantahiekan seasta granaattia – paljon granaattia!

Granaattiranta ei ole listattu polun geologiin kohteisiin ja sen löytäminen oli mukava yllätys.

EL_Norppapolku_8
Näetkö tuossa kuvassa punertavamman alueen hiekkarannalla, lähellä kalliota? Se on granaattia!

Granaatti on päätynyt rantahiekkaan granaattipitoisen kiillegneissin rapautuessa. Rapautuessaan kivi hajoaa pienemmiksi kappaleiksi ja lopulta yksittäisiksi mineraalirakeiksi.

Kallioperän rapautumisen kautta on syntynyt myös Kotkatsaaren rantahiekka.

EL_Norppapolku_7
Kotkatsaaren rantahiekkaa lähikuvassa. Kaikki punertavat rakeet ovat granaatttia.

On hauskaa ajatella, että saviaines, joka aikoinaan möllötti muinaisen meren pohjassa on pitkän geologisen kiertomatkan päätteeksi päässyt granaatiksi muuttuneena takaisin veden liplatuksen äärelle. MiljoTällä kertaa tosin Saimaan aaltojen syleiltäväksi.

Mihinköhän tämä aines vielä vuosimiljoonien aikana päätyy?

EL_Norppapolku_6
Katso tarkasti aallonmerkkien harjanteita, niissä hennosti näkyvät punertavat raidat ovat yhteen kasautuneita granaattirakeita.

Norppapolku on tutustumisen arvoinen – suosittelen! Maisemat ovat upeita, ja geologia on hienolla ja monipuolisella tavalla läsnä.

Oletko retkeillyt Norppapolulla tai aiotko suunnata sinne tänä kesänä? Löysitkö granaattia kallioperästä tai rantahietikosta?

Lue lisää Norppapolusta:

Saimaa Geoparkin sivuilta
Puumalan matkailuneuvonnan sivuilta

Saimaa Geoparkin kohteista Kummakivi on päässyt osaksi aikaisempaa blogissa julkaistua tiederunoa. Jos haluat lukea lisää granaattirantahiekoista, lue Yhdysvalloissa sijaitsevasta “Rubiinirannasta”.

Muista retkeillä vastuullisesti luonto ja muut retkeilijät huomioiden!

Advertisement

Rantahietikko granaattileteillä // Beach sand with garnet braids

Ruby Beach

(For English version please see below.)

Parkkipaikalta lähtevä puskien reunustama kapea polku viettää kohti rantaa. Hetkisen päästä maisemaan paljastuu Tyynenmeren pauhaavien aaltojen rannalle työntämät ajopuut ja terävinä merestä nousevat kalliot.

Olympicin niemimaa sijaitsee Washingtonin osavaltiossa, läntisessä Yhdysvalloissa. Niemimaata kiertävän valtatien 101:n varresta löytyy ranta-alue nimeltään Ruby Beach, ”Rubiiniranta”. Ranta on saanut nimensä hiekkansa väristä. Paikoin hiekassa voi nähdä punertavia, lettimäisiä mutkia ja laajempia laikkuja. Rubiinien sijasta lettien silmukat koostuvat granaattihippusista, tarkemmin almandiinista.

Ruby Beach
Granaattihippuset muodostavat hiekkaan punertavia laikkuja. // Small crystals of garnet forms reddish patches in the sand.

Veden liike lajittelee jatkuvasti rantahiekan mineraalihippusia painon mukaan. Granaatin lisäksi letteihin ja laikkuihin rikastuu myös muita painavampia mineraaleja, kuten magnetiittia, hematiittia ja zirkonia.

Ruby Beach

Ruby Beach
Asteikossa leveämmät palkit ovat senttimetrejä, kapeat millimetrejä. // Wider bars are centimeters, narrower millimeters.

Ruby Beachin vaihtelevia mikromaailmoja tutkimassa voisi viettää vaikka koko päivän. Granaattiraidat löytyivät oman retkeni perusteella kävelemällä rantaa hieman etelämmäksi paikasta, johon parkkipaikalta tuova polku laskeutuu. Muista tarkistaa vuorovesien aikataulut ennen vierailua!

Mikäli pidit tästä, sinua saattaisi myös kiinnostaa aiemmin julkaistu teksti Kaliforniassa sijaitsevista sedimenttikivistä!

PS. Myös Suomen korukiviin liittyen granaatteja on luultu erheellisesti rubiineiksi.

Ruby Beach
Rannalta löytyy granaattien lisäksi muuta mielenkiintoista, kuten rantakallioiden hunajakennorapautumista. // In addition to garnets, Ruby Beach offers other geologically interesting things, such as this honeycomb weathering in the beach rock.

 

— In English:

Green bushes flanks the trail descenting towards beach. After walking a while one can see scenery with piles and piles of driftwood and sharp seastacks rising above the sea.

Ruby Beach is one of the beaches located by the Highway 101, in the Olympic Peninsula, Washington State. The beach has gotten its name because of the reddish minerals in the beach sand. However, red patches and braid-like channels are not composed of rubies, but a variety of garnet, almandite. Movement of water sorts the relatively heavy minerals (for example garnet, zircon, magnetite and hematite) forming distinct patches and braids. For founding the garnet-rich sand, I had to walk some distance along the beach to the south. Remember to check the tide charts before your trip.

If you liked this text, you might also find interesting to read about sedimentary rocks at Point Reyes Peninsula, California

Have you visited Ruby Beach or other beaches along the Highway 101? Did you find any garnet-bearing sands?

Granaatintäyteinen kallio

Roihuvuori granaatti Auringossa kimmeltävä tummanharmaa pieniä pahkuja täynnä oleva seinämä muistuttaa tarujen lohikäärmeen suomuista kylkeä. Lähempi tarkastelu osoittaa, että Roihuvuoressa sijaitseva kallioleikkaus koostuu hyvin granaattipitoisesta kiilleliuskeesta.

Tämän kiven alkuperä ulottuu noin 1 900 miljoonan vuoden taakse, jolloin merenpohjaan kerrostui hienojakoista savimaista sedimenttiainesta. Svekofennisen vuorijonopoimutuksen yhteydessä, noin 1 880 miljoonaa vuotta sitten, tämä sedimentti joutui syvemmälle maankuoreen, jossa se mukautui korkeampiin lämpötila- ja paineolosuhteisiin kiteytymällä uudelleen. Alunperin hienojakoisesta saviaineksesta kiteytyi kiilteitä ja granaatteja. Takaisin maanpinnalle kiilleliuske on syntynsä jälkeen paljastunut vuosimiljoonien aikana tapahtuneen eroosion, eli kiven kulumisen, kautta.

Roihuvuori granaatti
Tämä on lopputulos kun savea paistetaan vähän korkeammassa lämpötilassa ja paineessa! Punertavat pahkut ovat granaattia ja tummat levymäiset mineraalit kiillettä.

Punertavat granaattikiteet ovat ominaisuuksiltaan kestävämpiä kuin niitä ympäröivät kiilteet ja tästä syystä ne ovat kiven kuluessa jääneet ympäristöstään koholleen. Kiilteet taas ovat rakenteeltaan levymäisiä ja siksi näyttää siltä että kallio kimmeltelee auringossa kun auringonvalo heijastuu kiteiden pinnoista.

Jos olet aina halunnut nähdä granaatin on Roihuvuoren kallioseinämä erinomainen kohde, sillä tämän seinämän kiteitä on vaikea olla huomaamatta! Osa granaattikiteitä pilkistää seinämästä vielä kokonaisina kiteinä paljastaen omamuotoiset sileät kidepintansa – löydätkö näitä aarteita kallion pinnasta?

Loppuun vielä aiheeseen sopiva lainaus elokuvasta Muumipeikko ja pyrstötähti:

Nipsu: “Ovatko granaatit sinun?” Nuuskamuikkunen: “Ovat kun katselen niitä. Minä omistan kaiken kauniin mitä katselen ja kaiken mistä iloitsen.”

Miten löytää granaattikallio? Kallioleikkaus sijaitsee Roihuvuoressa, Kreijarinkuja -nimisten pysäkeiden välissä, aivan kävely- ja pyörätien vieressä.

Metromatka menneisyyteen –sarja esittelee geologiaan liittyviä retkikohteita metrolinjan varrelta (ja hieman sen ulkopuolelta). Kohteet täydentyvät kevään ja kesän edetessä! Tämän kohteen lähellä on myös jääkauden jättämiä jälkiä ja pala supertulivuoren magmasäiliötä. Jos taas haluat nähdä erikoisesti rapautuneen siirtolohkareen, suosittelen retkeä Sipoonkorpeen!

Oliko ongelmia löytää perille? Laita viestiä elina.lehtonen (at) helsinki.fi, niin yritän parhaani selkeyttää ohjeita.

Lähde: Lehtinen, M., Nurmi, P. ja Rämö, T. (toim.) 1998. Suomen kallioperä: 3000 vuosimiljoonaa. Helsinki, Suomen Geologinen Seura ry., 375 s.

%d bloggers like this: