Mustavalkoisessa kuvassa noin 12-vuotias, vaaleaan mekkoon pukeutunut tyttö istuu sivuttain kameraan. Hän nojaa kyynärpäillään tuolin käsinojaan ja katsoo suoraan kohti kuvaajaa. Käsissään hänellä on kirja tai lehtiö. Kuva ei ole asetelmaltaan täysin ainutlaatuinen, sillä samankaltaisia kuvia on muutamia. Tytön asento – ja katse kameraan – pysyy samana, mutta kuvien rajaus ja muut kuvassa esiintyvät henkilöt vaihtuvat.
Kuvan tyttö on Ella Tammelander, ja valokuvan on ottanut hänen isänsä Johan Axel Tammelander (1865–1926). Kuva on todennäköisesti otettu vuonna 1909. Tuolloin Axel toimi Tampereen rahatoimikamarin puheenjohtajana. Valokuvaus oli Axelin harrastus ja hänen ottamiaan valokuvia on julkaistu esimerkiksi Kartanon mailla -verkkonäyttelyssä. Ellan äiti oli Florence Armias Campbell von Schoultz.
Ella syntyi elokuun 19. päivänä vuonna 18971. Löytämissäni valokuvissa hän olisi siis ollut noin neljätoistavuotias. Aiemmin samana vuonna Ellan kanssa syntyivät myös Paavo Nurmi ja Amelia Earhart. Vuoden 1897 keväällä oli alkanut myös Klondiken kultaryntäys (lue siitä aiemmin julkaistu teksti tästä linkistä).
Ellan lisäksi Axel ja Florence saivat kuusi lasta: viisi tyttöä ja yhden pojan. Ella oli lapsikatraan esikoinen.1
Mutta miksi kirjoitan Ellasta geologiaa käsittelevään blogiini?
Kansainvälisen geologikongressin ekskursio Suomeen
Geologia on ollut ja on edelleen kansainvälinen tieteenala. Ensimmäinen kansainvälinen geologinen kongressi pidettiin vuonna 1878 Ranskassa. Tähän kokoukseen otti osaa yli 300 henkilöä yhteensä 23 eri maasta. Tämän jälkeen kokoustettiin muutaman vuoden välein, ja vuonna 1897 kokous järjestettiin Venäjällä.2
Tieteellisiin geologisiin kokouksiin liittyen järjestetään usein lyhyitä kenttämatkoja. Geologiset retket kuuluivat kokousten oheistoimintaan jo 1800-luvun lopulla. Vuonna 1897 pidetyn kokouksen yhteydessä järjestettiin retki muun muassa Suomeen. Peräti 118 henkilöä osallistui tälle retkelle!3 Vuonna 1986 kirjoitetussa Geologian tutkimuskeskuksen historiikissa arvellaan, että tämä ekskursio on ollut suurin Suomessa järjestetty geologinen retki.4
Kongressiin liittyen Suomessa kokoonnuttiin myös lyhyesti isommalla joukolla, sillä Uusi Suometar kirjoitti 3.9.1897 noin neljäsadan kongressivieraan saapuneen Imatralle. Tuolloin ohjelmassa oli muun muassa päivällinen ja puheita. Imatran koskeen ja hiidenkirnuihin tutustumista jouduttiin rankkasateen vuoksi lykkäämään tapahtuvaksi vasta päivällisen jälkeen. Syömisen aikana sää ehtikin onneksi muuttua niin, että vieraat pääsivät ihailemaan paikallista geologiaa ennen Pietariin suuntautuvaa paluumatkaa. (Uusi Suometar, 3.9.1897.)
Elokuun lopussa tehty pidempi ekskursio keskittyi Tampereen seudun geologisten kohteiden ihmettelyyn, mutta osanottajat kokoontuivat aluksi Helsinkiin. Ekskursiolla käytiin myös Lahden lähellä Tiirismaalla ja Suursaaressa.4
Kyllikki Helenius kirjoittaa Geologi-lehdessä aiheesta näin: ”Osanottajat kokoontuivat päivää ennen retken alkua, 21. elokuuta, Helsinkiin. Kaivohuoneen juhlapäivällisillä senaattori Leo Mechelin toivotti vieraat tervetulleiksi Suomeen. Puhe oli ranskankielinen. Geologisen komission tiloissa ja myös yliopistolla oli vieraiden kunniaksi järjestetty kivinäyttelyt”3.
Seuraavana aamuna koko porukka hyppäsi Tampereelle menevään junaan.
Kansainvälisten geologien vierailu Suomessa oli iso asia. Geologi-lehden artikkelissaan Helenius kirjoittaa, että vieraita varten junaan oli sisustettu viisi uutta vaunua ja tuhansia kaupunkilaisia saapui tervehtimään tulijoita Tampereen asemalle.
Matkan aikana ryhmä liikkui Tampereen seudulla junalla, höyrylaivoilla ja hevoskyydeillä.3,4
Oppaana toimi Heleniuksen mukaan pääasiassa geologi Jakob Johannes Sederholm (1863–1934), joka esitteli vierailijoille muun muassa Aitolahden kallioiden eloperäisiä muodostumia. Ne tunnetaan myös Corycium enigmaticum -nimellä (”arvoituksellinen pieni pussi”).
Geologisen tutkimuskeskuksen historiikin mukaan retken suuntautuminen juuri Tampereen alueelle oli luontevaa, sillä Sederholm oli julkaissut vuonna 1897 Tampereen kallioperän geologista kehitystä käsittelevän teoksen, jolla oli merkittävä rooli uniformitarianismina tunnetun periaatteen läpimurrossa.4 Uniformitarianismilla (tai aktualismilla) tarkoitetaan sitä, että nykyään maapallolla havaitut geologiset prosessit ovat olleet toiminnassa myös maapallon geologisessa historiassa.
Alun perin tätä teoriaa muotoili 1700-luvulla elänyt James Hutton, jota pidetään modernin geologian isänä.
Juhlapäivällinen Teiskolan kartanossa
Retken toisena päivänä, ilmeisesti siis 23. elokuuta, geologiseurue vieraili geologisten kohteiden lisäksi Teiskolan kartanossa. Siellä asuneet Axel ja Florence Tammelander tarjosivat ryhmälle juhlapäivällisen.3
Axel Tammelanderin ottamaan mustavalkoiseen valokuvaan on ikuistettu U:n muotoon asetetut ruokapöydät, vaaleat pöytäliinat ja kattoon koristeiksi ripustetut kangassuikaleet ja köynnökset. Tampereen museoiden arkistoista löytyvien kuvien perusteella myös Axel on päässyt geologien kenttämatkalle mukaan, sillä yksi hänen ottamistaan kuvista on otsikoitu ”geologit tutustumassa maastoon”. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy juna ja taka-alalla ryhmä geologeja kallioiden äärellä. Kuvatekstin mukaan kuva on otettu, kun ”ylimääräinen juna vei retkeläiset Porin-radalle Nokian ja Siuron maisemiin.” Kuva on otettu lähellä Kuloveden pysäkkiä, missä geologit pääsivät tutkimaan ”rakennustöissä kolme vuotta aikaisemmin paljastunutta kallioperää”.
Toisessa kuvassa (alla) geologit ovat kokoontuneet kallion äärelle, mahdollisesti kuuntelemaan kallion päälle kavunneiden henkilöiden selostusta. Tarkempaa tietoa kuvan henkilöistä ei ole saatavilla, mutta toinen heistä voi olla Sederholm, sillä Uusi Aura kirjoittaa 26.8.1897 seuraavasti: ”Juna pysähtyi Siurossa, Suoniemellä ja Kulowedellä, joissa paikoin tohtori Sederholm nousi jollekin kiwelle selittämään paikan merkillisyyttä geoloogisessa suhteessa.”
Sanomalehdet seurasivat geologien retkeä tarkasti. Uudesta Suomettaresta löytyy syyskuun alussa jopa kolme runoa, jotka professori A. Baltzer Bernistä on matkan aikana kirjoittanut ja lausunut. Geologista retkeä käsittelevät runot on julkaistu lehdessä sekä saksaksi että suomeksi. Runosta ”Päivä Näsijärwellä” löytyy esimerkiksi seuraava kohta: ”Nyt jo kannelta nähdään pyöreitä alkuwuori-leiwoksia; raskaat wasarat heiluwat, anastaakseen niistä kourallisen. Sittemmin isketään ujostelematta liuskakiweenkin.” (Uusi Suometar, 3.9.1897).
Mutta nyt pääsemmekin takaisin Ellaan. Geologien vierailu Tammelanderien luona oli niin merkittävä, että Axelin ja Florencen vastasyntynyt tytär sai myöhemmin nimekseen Ella Geologica.3,4
Mahtoikohan kukaan geologeista päästä pitämään sylissään neljä päivää aiemmin syntynyttä vauvaa?
Oliko Ellan toinen nimi enne?
Varttuessaan Ellasta tuli kirjailija. Verkkoarkistoista löydän lisäksi vuonna 1920 julkaistun ”Smällkaramellen”, joka oli Ellan päätoimittama lehti. Lehti oli suunnattu lapsille. Kirjoittamisen lisäksi Ella pakinoi. Esimerkiksi Hyvinkään Sanomien Radio-ohjelmat-palstan mukaan vuonna 1937 Ellaa olisi voinut kuunnella puhumassa lastenkirjoista.
Kesällä 1922 Ella avioitui Hugo Edvard Pippingin kanssa.5 Hugon sukunimi saattaa geologeille kuulostaa tutulta.
Ella ja Hugo saivat vuonna 1931 lapsen, jolle he antoivat nimeksi Fredrik Axel Hugo. Fredrik Pippingistä tuli sittemmin geologi. Uransa aikana Fredrik teki kallioperäkartoituksia esimerkiksi Viitasaaren, Perhon, Evijärven ja Kuujärven alueella. Fredrik on tutkinut myös Lappajärven törmäyskraatteria.6 Helmikuussa 1994 pidetyssä impakti- ja astrogeologian seminaarissa hän piti esitelmän otsikolla ”Impaktitutkimus: Nykyiset tiedot ja tulevaisuuden haasteet”.7 Fredrik Pipping on ollut myös aktiivinen Suomen Geologisen Seuran ja Suomen mineralogisen seuran toiminnassa.
Kun viestittelen aiheesta geologi Kari Kinnusen kanssa, minulle selviää, että hän on aikanaan tehnyt Fredrikin kanssa yhdessä kenttätöitä. Kari kertoi, että Fredrik oli oppinut englantilaisilta geologeilta taidon kivinäytteiden muotoilemiseksi, jonka hän opetti myös Karille. ”Kivi piti geologivasaran talttapäällä lastuttaa British museumin standardikokoon niin että meni siististi avonaiseen pahvilaatikkoon”, Kari kirjoittaa.
Tekstin pohjana on käytetty tekstiin upotettujen linkkien ja mainittujen lehtiartikkeleiden lisäksi pääosin seuraavia lähteitä:
1 Tammelinsläkter. https://familjenbostrom.se/genealogi/finland/tammelinfin.htm [luettu 10.2.2023]
2 N. A. The International Geological Congress (A Brief History). https://www.iugs.org/_files/ugd/f1fc07_22c46dc8161a4675879a65392edbad8b.pdf?index=true [luettu 10.2.2023]
3 Helenius, K. 1998. Botnialainen vuoristo houkutti maailman geologit Tampereelle elokuussa 1897. Geologi 4–5, 56–59.
4 Virkkala, K. 1986. Geologian tutkimuskeskuksen 100-vuotishistoriikki. Geologian tutkimuskeskus. https://tupa.gtk.fi/julkaisu/erikoisjulkaisu/ej_004.pdf
5 Esimerkiksi Maaseudun sanomista vuodelta 1922 löytyy Kirkollisia ilmoituksia -palstalta tietoa siitä, että Ella ja Hugo kuulutettiin tuona kesänä. Tieto avioitumisvuodesta löytyy myös vuoden 1934 Aikalaiskirjasta (http://runeberg.org/aikalais/1934/0515.html).
6 Laitakari, I. 1981. Fredrik Pipping 50 år. Geologi 1, 8.
7 Geologian tutkimuskeskuksen Hakku-palvelusta löydetyt tiedot (https://hakku.gtk.fi/fi/reports), Fredrik Pippingin julkaisemat artikkelit ja Luku 12 Suomen kallioperä – 3000 vuosimiljoonaa -kirjasta (https://www.geologinenseura.fi/sites/geologinenseura.fi/files/ch12.pdf).
8 Kukkonen, I. & Lehtinen, M. 1994. Impakti- ja astrogeologian seminaari. Helsingin yliopisto. Geologian laitos. Ohjelma ja esitelmien abstraktit. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/q10_2_94_1.pdf
Vihreäkiven arvoitus 