Hautakivet kuhisevat elämää

Kuva: aitoff/Pixabay

Lämpötilan ja kosteuden vaihtelua, vähän ravinteita sekä altistumista UV-säteilylle. Hautakivet eivät äkkiseltään vaikuta elämän tyyssijalta.

Kolmelta mantereelta ja yhdeksältä eri hautausmaalta tutkittujen hautakivien pintojen perusteella hautakivissä vipeltää kuitenkin joukko erilaisia mikrobeja (Brewer & Fierer, 2018).

Brewerin ja Fiererin tutkimuksen mukaan mikrobien esiintymiseen vaikutti eniten hautakivien maantieteellinen sijainti: lauhkean ilmastovyöhykkeen hautakivet erosivat mikrobilajistoltaan selvästi trooppisessa ja subtrooppisessa ilmastovyöhykkeessä sijaitseviin verrattuna.

Samoilta hautausmailta tutkittujen graniitti- ja kalkkikivihautakivien perusteella myös kivilaji vaikutti siihen, millaisia mikrobeja hautakiven pinnalla elää. Tutkijat toteavat artikkelissaan, ettei ole kuitenkaan vielä täysin selvää, vaikuttaako mikrobien mieltymyksiin eniten kiven fysikaaliset ominaisuudet, kuten huokoisuus, vai kemialliset ominaisuudet, kuten koostumus ja pH.

Hautakiven iän, eli koska hautakivi on pystytetty, ei sen sijaan huomattu merkittävästi vaikuttavan siihen, millainen mikrobilajisto hautakiven pinnalla eli.

Kuollut, vai elävämpi kuin uskoisikaan? Kuva: aitoff/Pixabay.

Hautakivien pinnoilla viihtyvät erilaiset eliölajistot voivat vaikuttaa myös siihen, kuinka erilaiset hautakivet rapautuvat (esim. Warscheid & Braams, 2000). Rapautumiseen liittyen kannattaa lukea aikaisemmin kirjoittamani artikkeli aiheesta.

Brewerin ja Fiererin tutkimus ei ole ensimmäinen, joka keskittyy kivimonumenttien pinnan eliöihin: varhaisimmat tutkimukset tästä aiheesta on julkaistu 1990-luvulla. Eliöiden vaikutus kivien rapautumiseen on kuitenkin edelleen huonosti tunnettu asia (Scheerer et al., 2008).

Hautakivien pinnalla elävät mikrobit ovat yksi mainio esimerkki geodiversiteetin ja biodiversiteetin suhteesta. Lisääntynyt käsitys hautakivien, ja muilla kivestä rakennettujen monumenttien, pinnalla elävien eliöiden mieltymyksistä ja lajien vaikutuksesta kivien rapautumiseen voi auttaa tulevaisuudessa suojelemaan arvokkaita monumentteja.

Richard Yuretich, Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön edustaja, on todennut eliöihin liittyvän hautakivitutkimuksen tuovan myös uuden näkökulman kysymykseen: ”Mitä sinä haluat hautakiveesi?”

Lue myös muut hautakivien kertomaa -julkaisut!

Lähteet:

Brewer, T. E. & Fierer, N. 2018. Tales from the tomb: the microbial ecology of exposed rock surfaces. Environmental Biology 20(3), 958–970. https://doi.org/10.1111/1462-2920.14024

Scheerer, S., Morales, O. O. & Gaylarde, C. 2008. Chapter 5, Microbial deterioration of stone monuments – An updated overview. Advances in applied microbiology 66, 97–139. https://doi.org/10.1016/S0065-2164(08)00805-8

Warscheid, Th. & Braams, J. 2000. Biodeteriation of stone: a review. International Biodeteriation & Biodegradation 46(4), 343–368. https://doi.org/10.1016/S0964-8305(00)00109-8