Eikö tavallinen piparkakkutalo innosta? Leivo siinä tapauksessa piparitulivuoria! Tässä inspiraatiota tulivuorisaarikaaren ja tyynylaavan muodossa!
— If you don’t want to make an ordinary gingerbread house, there is always an option to bake gingerbread volcanoes! Here is a gingerbread volcanic island arc and some pillow lava for inspiration!
Jouluaattoon asti blogissa julkaistaan jokaisena päivänä geologiaan enemmän tai vähemmän liittyvä juttu tai kuva. Kaikki joulukalenteri-päivitykset löydät tämän linkin takaa.
(English summary at the end, see also the figure captions!)
Point Reyesin niemimaan kärki sijaitsee noin 90 kilometriä San Fransiscosta pohjoiseen. Alueelle kuljettaessa on mahdollista hypätä mannerlaatalla toiselle, sillä lähellä kulkee San Andreaksen siirrosvyöhyke. Point Reyesin alue kuuluu Tyynenmeren laattaan ja siirroslinjan itäpuoli on osa Pohjois-Amerikan laattaa. Laattojen siirrosraja näkyy kartalla painaumana esimerkiksi Tomales-lahden ja Bolinas-laguunin kohdalla.
Karttapohja: NASA
Point Reyesin kärki on erinomainen paikka tutustua geologiaan ja ihailla maisemia. Niemimaan kärjessä paljastuneena olevat kivet ovat pääosin sedimenttikiviä. Ne syntyivät, kun vanhemmat kivet rapautuivat irralliseksi sedimentiksi. Tämä sedimenttiaines uudelleen kerrostui ja lopulta kivettyi sedimenttikiveksi. Point Reyesin sedimenttikivikerroksista löytyy niin hiekkakiveä, konglomeraattia, kuin hyvin hienorakeisia savikivikerroksia. Konglomeraatti on sedimenttikivi, joka sisältää hienorakeisen väliaineksen, sekä isompia pyöristyneitä kivilajikappaleita. Nämä sedimenttikivet kerrostuivat alunperin merenpohjaan noin 50 miljoonaa vuotta sitten.
Hienoja geologisia yksityiskohtia, jotka kannattaa paikalta bongata ovat kallioseinämästä löytyvät painauma- ja liekkirakenteet, turbidiittivyöryille ominainen raekoon vaihtelu ja tafonirapautuminen.
Painauma- ja liekkirakenteet syntyvät sedimenttiin sen kerrostumisen jälkeen, mutta ennen sedimenttiaineksen kivettymistä. Alla olevassa kuvassa on näkyvissä tumma, hyvin hienorakeinen raita, sekä sen ylä- ja alapuolella vaaleanruskeat hiekkaiset raidat. Tumman kerroksen yläreuna on aaltoileva ja mittakaavan alla on näkyvissä vaalean hiekkakiven ja tumman savikerroksen aaltomainen rajapinta ja se kuinka tumma aines paikoitellen tunkeutuu yläpuoliseen kerrokseen kapeina ulokkeina. Rakenne on syntynyt sedimenttikerroksiin, jotka olivat alunperin vaakasuoria ja suorareunaisia. Tällainen rakenne voi syntyä esimerkiksi maanjäristyksen tai voimakkaiden aaltojen tärisyttäessä vedellä kyllästettyä sedimenttipatjaa. Sedimenttipatjaan kohdistunut tärinä saa raskaamman hiekkaisen aineksen uppoamaan alla olevaan hienojakoiseen saveen.
Painauma- ja liekkirakenteita. // Load cast and flame structures.
Turbidiittivyöryt ovat meressä tapahtuvia sedimenttiaineksen massavyöryjä. Massavyöryissä runsas määrä vaihtelevaa sedimenttiainesta vierii merenalaista rinnettä pitkin alaspäin. Kerrostuessaan sedimenttiaines lajittuu painon mukaan, jolloin isot ja raskaammat kappaleet kerrostuvat ensin ja hienojakoisempi aines laskeutuu tämän jälkeen. Näin syntyy turbidiittivyöryille ominainen raekoon hienoneminen, joka näkyy myös alla olevassa kuvassa. Kuvan alaosassa erottuu runsas määrä isoja, pyöreitä kivilajikappaleita, joiden määrä ja koko pienenee kuvan yläosaan mentäessä ja hienorakeisen aineksen osuus kasvaa.
Raekoonvaihtelua Point Reyesin konglomeraatissa. // Variation in the grains size of the Point Reyes conglomerate.
Tafonirapautuminen, eli hunajakennomainen rakenne, on helppo löytää Point Reyesin kivistä. Tafonirapautumisen lopputuloksena kiveen syntyy jännittävän näköisiä onkaloita. Yhdeksi syyksi erikoisen rapautumisen taustalle on esitetty kivelle pirskoutuneen suolaisen meriveden kuluttava vaikutus.
Tafoni- eli hunajakennorapautumista. // Honeycomb weathering.
Kivien lisäksi kannattaa tutustua myös niemimaan kärjessä olevaan majakkaan. Askelmia riittää, mutta visiitti on askelmien arvoinen! Majakka täytti tämän vuoden joulukuussa 145 vuotta! Point Reyes on yksi sumuisimmista ja tuulisimmista Tyynenmeren alueista ja niemimaan edustalle on haaksirikkoutunut historian saatossa yli 70 laivaa.
Tie majakalle. // Way to the lighthouse.Majakan sisällä. // Inside the lighthouse.
Teksti perustuu pääosin luonnonpuistosta saatuun tietoon. Ajantasaiset tiedot esimerkiksi aukioloajoista ja puiston tiedotuksista kannattaa tarkistaa puiston kotisivuilta! Mikäli haluat matkustaa alueelle virtuaalisesti, suosittelen vierailemaan paikassa Google Maps:n Street View-palvelun kautta.
Jouluaattoon asti blogissa julkaistaan jokaisena päivänä geologiaan enemmän tai vähemmän liittyvä juttu tai kuva. Kaikki joulukalenteri-päivitykset löydät tämän linkin takaa.
—
Point Reyes peninsula is situated ca. 90 km from San Fransisco to the North. The western tip of the peninsula is a magnificent place to see some sedimentary rocks and enjoy the view! During the trip around the peninsula one can also hop from a lithospheric plate to another, because the western tip is part of the Pacific plate and the eastern part of the peninsula belongs to the North American plate. At the tip of the peninsula one can see a variety of sedimentary rocks. The sedimentary material of these rocks deposited ca. 50 millions of years ago into the bottom of the sea. Very nice geological details are load cast and flame structures, grain size variation of the conglomerate rocks, and honeycomb weathering. In addition to the amazing rocks, visiting the lighthouse is worth of all the steps. Lighthouse turned 145 years this December! The detailed and up-to-date information for example about operating hours and park alerts can be checked from the home page of the National park! If you want to take a virtual trip to the place, Google Maps Street View offers quite nice glimpse even to the rocks!
“Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään” -Topelius 1853
Viime viikkoina Etna on purkautunut varsin voimakkaasti. Vuosi sitten syksyllä tulivuori oli rauhallinen ja pääsin vierailemaan aivan sen kraattereiden reunoilla. Tervetuloa mukaan virtuaalimatkalle kohti Euroopan korkeinta ja yhtä aktiivisinta tulivuorta!
During the last few weeks Etna has been erupting quite dramatically. I visited Etna about a year ago. During that time the volcano was quite calm and I was able to hike up to the main craters. Join the virtual tour to the highest and one of the most active volcanoes in Europe!
Etnan huippu ja kuu! // Etna ‘s peak and the Moon.
Matkalla ylöspäin! // On our way to up!
Melkein kuin kuussa. // Almost like on the Moon.
Kurkistus kraatteriin! Huomaa mittakaavaksi käyvät ihmiset kraatterin vastareunalla. // Peak into the crater! Notice the people for scale on the other side of the crater.
Tulivuoren puhinaa! // Huff and puff!
Etna on aikaisemmin puhallellut blogissa savurenkaita ja tulivuorelta löytyy myös salmiakkia. Jos olet kiinnostunut Etnan geologiasta tarkemmin, lue kirjoittamani juttu Geologi-lehteen.
If you are interested more of Etna’s geology, I have written an article about it to the Geologi -magazine.
Jouluaattoon asti blogissa julkaistaan jokaisena päivänä geologiaan enemmän tai vähemmän liittyvä juttu tai kuva. Kaikki joulukalenteri-päivitykset löydät tämän linkin takaa.
(English summary at the end, see also the figure captions!)
Helsingin Observatorio sijaitsee Tähtitorninmäellä. Suuntasin vihdoin ensikäynnille Observatorioon huomatessani tällä hetkellä käynnissä olevan Rosetta-luotaimeen ja komeetta 67P/Churyumov-Gerasimenkoon keskittyvän pienoisnäyttelyn. Observatorion käyntiosoite on Kopernikuksentie 1 ja sisäänkäynti löytyy samalta sisäpihalta, missä sijaitsee myös Observatorion tiedekahvila.
Kooltaan näyttely on pieni, joten siellä ehtii piipahtamaan vaikkapa ohikulkumatkalla, jos sattuu olemaan ylimääräinen puolituntinen käytettävänä. Toisaalta, jos aikaa riittää, saa näyttelytiloissa olevien tietokoneiden tarjoaman tiedon parissa kulumaan aikaa kauemminkin.
Meridiaanisalista löytämäni lempiesine: arabialainen tähtikarttapallo vuodelta 1897. Tässä mallissa maapallo sijaitsee pallon keskustassa. // Star chart ball from the year 1897. In this model the Earth is situated in the core of the ball.
Rosetta-luotaimen ja 67P-komeetan ympärille keskittyvässä pienoisnäyttelyssä pääsee tutustumaan muun muassa Helsingin yliopiston Geotieteiden ja maantieteen laitoksella 3D-tulostetun komeetan ytimeen, luotaimen laskeutujan CDMS-massamuistin varakappaleeseen ja vertailuun eri geologisten näytteiden vesipitoisuuksista. Pidin erityisesti havainnollistavasta tavasta esittää eri kivilajien vesipitoisuuksia pienten vesipullojen kanssa! Alakuvassa esimerkkinä kimpale graniittia ja sen sisältämä vesi! Vesi on sitoutuneena tummana näkyvän kiillemineraali biotiitin kiderakenteeseen. Tiesitkö muuten, että 67P-komeetta on niin huokoinen että se kelluisi vedessä?
Pala graniittia ja pullossa sen sisältämä vesimäärä. // Piece of granite and its water content in a bottle.
Observatorion näyttelyt ovat kotisivujen perusteella suunnattu lapsille ja koululaisille, mutta myös kaksi, ei niin syvällisesti tähtitieteeseen perehtynyttä, aikuistakin viihtyi näyttelyssä oikein hyvin!
Taiteiden yönä torstaina 20.8. observatorioon vapaa pääsy ja ekstraohjelmaa. Lisää tietoa täältä. Observatorio kuuluu myös Museokortin piiriin!
—
Helsinki Observatory locates on Tähtitorninmäki hill. Currently ongoing small exhibition about Rosetta mission and the 67P/Churyumov-Gerasimenko comet was a good motive for me to finally visit the Observatory!
Exhibition as a whole is quite small and you are able to see everything if you have only small amount of time to use. However, the exhibition rooms have computers filled with all kind of information, so you might end up spending there a moment or two.
In the part about Rosetta mission, you are able to see for example the 3D-printed nucleus of the comet, spare piece of CDMS mass storage, and comparison of water content in different geological samples. I really liked about the illustrative way of presenting the water content in the rocks with small water bottles next to the samples! And by the way, did you know that the comet 67P is so porous that it would float on water?
According to their web site, the Observatory is targeted to school childrens, but also two adults, with not that extensive astronomy background, enjoyed the visit to the exhibition!
During the Night of Arts, 20.8, the admission to the Observatory is free of charge. More information from here (in Finnish). If you own the annual joint ticket called “Museokortti” you are able to entry to the Observatory with the card, info (in Finnish).
(English summary at the end, see also the figure captions!)
Pinnaclesin luonnonpuisto (Pinnacles National Park) sijaitsee Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. Se on kohtuullisen ajomatkan päässä esimerkiksi Santa Cruzista ja Montereysta. Puisto koostuu pääosin tulivuoriperäisestä alueesta. Tai, itseasiassa noin puolikkaasta sellaisesta!
Pinnaclesin tarina ulottuu noin 60 miljoonan vuoden päähän, kun silloinen Farallonin litosfäärilaatta alkoi subduktoitumaan, eli alityöntymään, Pohjois-Amerikan litosfäärilaatan alle. Alityöntövyöhykkeen päälle syntyi tulivuoritoimintaa ja nykyinen Pinnacles muodostui n. 23 miljoonaa vuotta sitten.
Pinnacles tarjoaa mahtavia maisemia! // Pinnacles offers great views!
Pinnaclesin tarinan jännin osa sijottuu kuitenkin sen aktiivisuuden jälkeiseen aikaan. Ajan saatossa Farallonin laatan keskiosa työntyi miltei kokonaan Pohjois-Amerikan laatan alle ja laatasta on nykyään jäljellä viisi pientä laattaa: Juan de Fuca, Explorer, Gorda, Cocos ja Nazca. Farallonin laatan takana seurannut Tyynenmeren laatta ajelehti Pohjois-Amerikan laatan kylkeen ja syntyi nykyinen sivuttaissiirros. Syntynyt siirros nappasi osan Pohjois-Amerikan laatasta mukaansa ja halkaisi aikaisempien laattojen törmäysvyöhykkeeseen syntyneen Pinnaclesin vulkaanisen alueen kahtia. Pinnaclesin luonnonpuisto sijaitsee Tyynenmeren laattaan kuuluvalla puoliskolla ja sen toinen puoli, Neenach, sijaitsee tällä hetkellä noin 315 km päässä etelässä lähellä Los Angelesia. Vulkaanisen alueen puolikkaat matkustavat noin 1,5 cm vauhdilla joka vuosi yhä etäämmäksi toisistaan.
Lähikuva ryoliittisesta breksiasta jossa kappale flow-banded ryoliittia. // Close-up of rhyolitic breccia with a piece of flow-banded rhyolite.
Pinnaclesin luonnonpuistossa kulkee useampia vaellusreittejä joiden varrella näkee pääosin hieman vaaleanpunaiseen taittavia tulivuoriperäisiä kiviä. Alkuperäiset vulkaaniset kerrostumat ovat rapautuneet useiksi erillisiksi huipuiksi, joista osa on suosittuja kiipeilijöiden keskuudessa.
Alueelta löytyy myös kaksi talus-luolaa, jotka ovat syntyneet kallioperän halkeamiin tippuvien ja jumiin jääneiden isojen lohkareiden alle. Runsaiden sateiden ja vedellä täyttymisen vuoksi toinen luolista oli oman vierailuni aikaan jouluna 2014 suljettu yleisöltä, mutta Bear Gulch Cave-luolan läpi kävely oli varsin jännittävä kokemus ja lamppu on ehdoton asia pakata mukaan!
Suosittelen kohdetta maisemien ja mielenkiintoisen geologisen historian puolesta lämmöllä! Vaeltamisen kannalta puistossa vierailu on suositeltavaa syksystä kevääseen, sillä kesäaikaan lämpötila saattaa nousta reilusti yli 30 asteen.
Ryoliittinen breksia on vaellusreitin varrella tuttu näky. Tämä oli myös suosittua kiipeilykalliota – omia sormiani kivisti kyllä ajatuskin tulivuoriperäisistä terävistä otteista. // Rhyolitic breccia was familiar sight along the hiking path. This is popular rock to climb, but just the thought of sharp volcanic grips was aching my own finger tips.
Geologisia yksityiskohtia
Pinnaclesin vanhinta osaa on graniittinen, n. 78–100 miljoonaa vuotta vanha, pohja jonka päälle tulivuoriperäiset kivet ovat purkautuneet. Alueen vulkaaniset kivet ovat pääosin koostumukseltaan ryoliittisia, mutta alueelta löytyy myös andesiittisia ja dasiittisia kiviä. Ryoliittisten kivien rakenne vaihtelee massiivisesta ryoliitista breksiaan. Myös nk. “flow-banded” ryoliittia, joka on syntynyt fraktioivan kiteytymisen ja differentiaation kautta kun eri koostumuksen omaavat kerrokset erottuvat toisistaan, löytyy useasta paikkaa. Alueen nuorimpia kivilajeja edustavat tulivuoritoiminnan jälkeen kerrostuneet savikivet ja fanglomeraatit, jotka ovat alluviaaliympäristöön kerrostuneita konglomeraatteja.
Kivien lisäksi löysin puistosta myös ISOJA käpyjä! // In addition to rocks, I found HUGE cones from the park!
Teksti perustuu luonnonpuistosta saatuun tietoon. Ajantasaiset tiedot esimerkiksi vaellusreiteistä ja luolista kannattaa tarkistaa puiston kotisivuilta! Alla olevalla videolla lisää maisemia, eläimiä ja vaellusreittien tunnelmointia!
—
Pinnacles National Park is situated in California, within a driving distance for example from Monterey or Santa Cruz. The story of the Pinnacles volcanic complex stretches all the way to the 60 million years ago, when the Farallon plate of that time were subducting beneath the North American plate. The volcanic activity started on top of the subduction zone and the rocks forming the Pinnacles National Park erupted ca. 22–23 million years ago. After the Farallon plate was almost completely subducted, the Pacific plate drifted next to the North American plate and the plate boundary shifted from collisional to transform. In this occasion, the Pacific plate ground a piece of the North American plate to itself and the Pinnacles volcanic complex was split up in half. The other half, called Neenach, is situated ca. 315 km to the south, near Los Angeles. The halves are drifting more and more apart ca. 1.5 cm per year.
The Pinnacles National Park was certainly worth visiting. The views from the High Peaks over the volcanic complex and beyond were amazing and the geological history of the area is very interesting! During my visit in December the temperature was perfect for hiking.
Geological details
The oldest rocks in the area are the granitic basement rocks with an age of 78–100 million years. The volcanic rocks erupted on top of the basement rocks are composed mainly of rhyolite, but also andesitic and dacitic rocks can be found. The texture of the rhyolite varies from massive to brecciated, and also so called flow-banded rhyolite can be found. It is formed by fractional crystallization and differentiation after the eruption.
The text is based on the information received from the National Park. The detailed and up-to-date information about hiking routes and park alerts can be checked from the home page of the National park!
Tänään aikamatkaamme lähes 3 000 miljoonan vuoden taakse ihailemaan Suomussalmen vihreäkivivyöhykkeeltä löytyvää tyynylaavaa. Tyynylaava on veden pinnan alapuolelle purkautunutta sulaa kiviainesta, jonka pintaosat jäähtyvät nopeasti veden vaikutuksesta ja laava muodostaa pallomaisia rakenteita. Vaikka tällä paikalla tulivuoritoiminta on loppunut tuhansia miljoonia vuosia sitten, on kivessä on edelleen hyvin näkyvissä tyynylaavalle ominainen pallomainen rakenne (1), tyynyjen jäähtymisreunukset (2) ja alkuperäisten kaasurakkuloiden käytävien jäännökset (3). Tekstin alla kuva tuoreesta tyynylaavasta Havaijilta, joissa näkyy hyvin laavan pallomainen rakenne. Suomussalmen tyynylaavat edustavat poikkileikkauksia tällaisista laavamuodostumista.
—
Today we travel almost 3 000 million years back in time with this picture. It is from the Suomussalmi greenstone belt and in it you can see a well-preserved basaltic pillow lava. Pillow lava represents lava that has erupted under water and due to chilling effect of the water the surface of the lava has cooled down very quickly resulting in pillow-shaped structures. Even though the volcanism in the Suomussalmi area ended thousands of millions of years ago you can still see the rounded shape of the pillows (1), chilled rims (2), and remnants of gas vesicles (3). Below this text is a picture from a fresh pillow lava from Hawaii, in which you can see the shape of the lava pillows. The pillow lava from Suomussalmi represent a cross-section of such structures.
Tyynylaavaa Havaijilta. // Pillow lava from Hawaii. Credit: OAR/National Undersea Research Program (NURP)
(English summary at the end, see also the figure captions!)
Sattuuko sinulla olemaan sellainen elämän ”to do”-lista? Eli lista asioista jotka haluat kokea elämäsi aikana?
Minulla on sellainen ja yksi alkuperäisistä, vuosia sitten tehdystä, listan tavoitekohdista oli nähdä tulivuoren purkaus. Tähän tarjoutui vihdoin mahdollisuus 2013 vuoden heinäkuussa, kun matkustin Japaniin (ja tulipa samalla raksittua listasta yli kohta ”Käy Japanissa”). Kohteena oli Kagoshiman kaupunki Kyushun saarella, Japanin saariryhmän eteläosassa. Olin ennen matkaani kuullut, että aivan kaupungin edustalla sijaitsee aktiivinen Sakurajima-tulivuori ja totta kai toivoin että se purkautuisi (sopivan rauhallisesti) vierailuni aikana. Ja kyllä se purkautui. Mutta ei vain yhden kerran, vaan useasti!
Sakurajiman rauhallinen hetki. // Peaceful moment of Sakurajima.
Sakurajiman synnyn ensiaskeleet ulottuvat noin 22 000 vuoden päähän. Tällöin alueella esiintyi valtavia pyroklastisia purkauksia, jotka synnyttivät n. 20 km x 20 km suuruisen Aira-kalderan. Kalderan muoto luo rajan nykyisen Kagoshiman lahden pohjoisreunalle. Noin 13 000 vuotta sitten kalderan eteläpuolelta alkoi purkautua uudestaan vulkaanista materiaalia ja Sakurajiman kerrostulivuoren kohoaminen alkoi. Vuorella on tällä hetkellä korkeutta yli 1100 m merenpinnasta mitattuna. Sakurajima on yksi Japanin, ja maapallon, aktiivisimmista tulivuorista. Historiallisen ajan suurimmat purkaukset ovat tapahtuneet 1471–1476, 1779 ja 1914.
Siellä se purkautuu! // There it erupts!…ja uudestaan! // …and again!
Ennen vuoden 1914 purkausta Sakurajima oli ollut erittäin rauhallinen yli vuosisadan. Vuoden 1914 purkauksessa tulivuoren tuottamat laavavirrat jatkuivat kuukausia ja tällöin saari kuroutui kaakkoisrinteeltään kiinni Kyushun saaren. Saarella on nähtävissä myös Kurokamin pyhäkön portti joka hautautui hohkakiven ja vulkaanisen tuhkan alle yhden päivän aikana. Portin alkuperäinen korkeus oli 3 m, josta enää vain ylin metri on nähtävissä.
Kurokamin pyhäkön portti Sakurajiman saarella. Vuoden 1914 purkauksen jälkeen alkuperäisestä, 3 metriä korkeasta, portista on näkyvissä enää ylin metri. Kuvassa myös geologi Tetsuo Kobayashi, Kagoshiman yliopistosta. // Kurogami buried shrine gate, Sakurajima. After 1914 eruption of the volcano, only the topmost part (1 m) is visible of the gate, originally 3 high. Photograph shows also geologist Tetsuo Kobayashi from the University of Kagoshima.
Vuoden 1914 jälkeen Sakurajima ei ole purkautunut yhtä voimakkaasti. Vuoren aktiivisuus lisääntyi kuitenkin 1950-luvulla, josta lähtien pieniä purkauksia on tapahtunut jatkuvasti. Tällä hetkellä aktiivisesti purkautuu Showa-kraatteri. Sakurajiman aktiivisuuden takia tulivuorelle perustettiin 1960-luvulla tutkimusobservatorio, joka on edelleen toiminnassa. Tästä syystä Sakurajima on yksi tutkituimmista ja parhaiten tunnetuista tulivuorista.
…vielä kerran! // …once more!…no vielä yksi kuva purkauksesta auringonlaskussa! // …just one more, with sunset!
Vierailuni aikana Sakurajiman purkaukset olivat sen verran pieniä, että vuorella pääsi vierailemaan ja purkauskraatteria pääsi ihailemaan Arimuran näköalatasanteelta, joka sijaitsee kraatterista noin kolmen kilometrin päässä. Vaikka vuori vaikutti toistuvista pienistä purkauksista huolimatta melko rauhalliselta, muistuttavat vuoren voimasta vääntyneet lahari-virtojen juoksutuskanavien rakenteet. Laharit koostuvat vulkaanisesta aineksesta ja vedestä, ollen vesipitoisempia kuin pyroklastiset purkaukset. Niitä voi syntyä niin tulivuoren purkauksen aikana tai sen jälkeen, sekä myös ilman tulivuorenpurkausta esimerkiksi rankkasateen aiheuttamana. Lahareiden nopeus ja suuruus vaihtelevat, mutta ne voivat virrata kymmenien kilometrien tuntinopeudella. Sakurajimalle rakennettujen uomien tarkoituksena on ohjata lahareita asutuksen ohi.
Lahari-virtojen juoksutuskanavia, joissa näkyvissä virtojen tuhovoima. Huomaa oikeanpuoleisen kuvan betonipalkin siirtymä toisen suhteen. // The lahar channels and the eruption force of the lahar. Notice the offset of the concrete beams on the right side picture.
Muutama viikko matkani jälkeen, elokuun 18. päivä, Sakurajima oli puhissut vulkaanista ainesta lähes viiden kilometrin korkeuteen ja tämä näyttävä purkaus ylitti uutiskynnyksen myös suomalaisessamediassa. Purkaus vaikutti muun muassa junaliikenteeseen, sekä suuri määrä vulkaanista tuhkaa laskeutui myös Kagoshiman kaupunkiin. Mainittakoon, että myös vierailuni aikana 22.7.2013, Sakurajima pössäytti näyttävästi kiviainesta kolmen kilometrin korkeuteen. Itse olin harmillisesti juuri tuona päivänä pois kaupungista, mutta jälkeenpäin pääsin ikuistamaan purkauksesta kameraani sen, miltä se näytti Sakurajiman vulkanologisen tutkimusaseman maankuoren tärähtelyä mittaavassa seismografin piirtämässä käyrässä.
Vuoden 2013 siihen astisin suurin purkaus seismogrammi-käyrä, 22.7.2013. Saman vuoden elokuun 18. päivänä tapahtunut purkaus oli tätäkin isompi. // So far the biggest eruption of 2013 happened in 22.7.2013 and this is how it looked like in seismogram. The eruption happened in 18.8.2013 was much bigger, though.Katutaidetta Kagoshimassa: Sakurajima ja iso retiisi. // Street art in Kagoshima: Sakurajima and big radish.
Mielenkiintoinen tulivuoreen liittyvä yksityiskohta on se, että Sakurajiman rinteillä kasvatetaan alueelle erityistä retiisilajiketta (Sakurajima daikon), joka on kokonsa puolesta päässyt jopa ennätysten kirjaan. Ennätysten kirjaan päässyt yksilö painoi 31,1 kg ja sen ympärysmitaksi mitattiin 119 cm.
Viime vuoden loppupuolella ja kuluvana kuukautena Sakurajiman on raportoitu olleen tavallista aktiivisempi ja on suositeltu, että turistit eivät vierailisi tulivuorella (Fukushima News, Sakurajimaa koskeva uutinen n. 4:10 alkaen). Onneksi Sakurajiman purkauksista löytyy paljon kuva- ja videomateriaalia, joten tulivuorta pääsee ihailemaan turvallisen välimatkan päästä kotisohvalta. Kannattaa aloittaa vaikka katsomalla tämä, jossa näkyy purkauksen aiheuttama shokkiaalto. Muualta Japanista kuvatut lahar-virrat havainnollistavat virtojen voimakkuutta.
Jos mielii nähdä Sakurajiman luonnossa, suosittelen Kagoshiman kaupunkia matkakohteena. Englantia kaupungissa puhuttiin melko vähän, mutta huolimatta yhteisen kielen puuttumisesta paikalliset olivat avuliaita ja ystävällisiä. Lisäksi Sakurajiman purkaukset olivat vaikuttavaa katsottavaa myös kaupungista käsin.
In a nutshell:
Do you have bucket list about things to do in your life? I do, and one of the things in my original list was to see erupting volcano. Luckily, I was able to strike out this in 2013 when I travelled to Japan. Sakurajima is a volcano near the town Kagoshima, what was one of my travel destinations. I was hoping to see the volcano erupt and it did! Several times!
Sakurajima has formed in an old Aira caldera, exploded ca. 22 000 years ago. The first eruptions that started to build Sakurajima happened ca. 13 000 years ago. Nowadays Sakurajima is one of the most active volcanoes in the world, erupting several times per day. The latest big eruption happened in 1914 when the poured lava connected the east site of the volcano to the Kyushu main island. The same eruption also buried the Kurogami shrine gate almost completely.
Due to the Sakurajima’s activity, the Sakurajima Volcano Observatory was set up in 1960, and the volcano is also one best monitored and studied volcanoes in the world. While I was visiting Kagoshima, and Sakurajima, the volcano was erupting so peacefully that tourists were allowed to visit the island. Peculiar detail related to Sakurajima is that the biggest radish variety in the world, Sakurajima daikon, grows in the volcanic-ash soil provided by the volcano. The one that made in the Guinness World Records weight 31.1 kg.
I can really recommend Kagoshima and Sakurajima for travel destinations. Due to high activity of Sakurajima past few months, it is now recommended that tourists would not approach the volcano. However, the eruptions were really spectacular to watch also from the town. And there are a lot of video material related to the Sakurajima. Here you can see the shock wave of the eruption. And the lahars from the other parts of the Japan shows how destructive they can be.
Mikroskoopista voi välillä mineraalien sijasta tuijottaa takaisin aivan jokin muu kuin mitä ohuthieestä on lähtenyt etsimään (ainakin jos tarpeeksi kauan tuijottaa). Mikä sinulle tulee tästä kuvasta mieleen? Oikeasti kuvassa on kolme turmaliinikidettä (vihertävät), joita pääasiassa ympäröivät tasopolaroidussa valossa värittömät kvartsi– ja muskoviittikiteet. Oman tulkintani torstai-iltapäivän bongauksesta näet alla!
What comes into your mind when looking the picture above? In reality this is a photograph of a thin section, where three tourmaline grains (greenish ones) are surrounded mainly by transparent quartz and muscovite grains. Below you can see my own interpretation!
Vihreäkiven arvoitus 