Maan ajanjaksot haltuun metallin tahtiin, osa 1

Laavakiviä. Kuva: Pixabay

The Ocean (tunnetaan myös The Ocean Collective) on saksalainen metallibändi. Yhtyeeltä on ilmestynyt kuusi studioalbumia, joista yksi on nimeltään Precambrian. Tässä 2007 vuonna julkaistussa albumissa kappaleet ovat nimetty kronologisesti Maan ajanjaksojen, eli eonien, mukaan. Albumi koostuu kahdesta levystä: Hadean/Archaean ja Proterozoic.

Vaikka albumin sanoitukset eivät kirjaimellisesti geologiaan liity, tarjoaa albumi silti erinomaisen syyn tutustua hieman planeettamme geologiseen historiaan. Otetaan ensimmäiseksi käsittelyyn albumin levy Hadean/Archaean.

Hadean

“To reclaim what we are loosing, Every day” – ote Hadean-kappaleen sanoista.

Haadeinen eoni käsittää maapallon ensimmäiset askeleet planeettana ja ajallisesti se sisältää Maan ensimmäiset 600 miljoonaa vuotta (alkaen noin 4 600 miljoonaa vuotta sitten). Haadeinen eoni on saanut nimensä muinaiskreikan taruston tuonelaan ja sitä hallitsevaan jumalaan viittaavan Hades-sanan mukaan.

Haadeisella eonilla Maan kuori oli hyvin epävakaa ja on todennäköistä, että planeetan alkuvaiheina muodostunutta kuorta on kierrätetty takaisin Maan sisuksiin useaan otteeseen. Vanhimmat merkit säilyneestä kuoriaineksesta ovat 4 400 miljoonaa vuotta vanhat zirkonimineraalit, jotka löydettiin huomattavasti nuoremmasta sedimenttikivestä Australiasta. Vanhimmat laajat kallioalueet maapallolla ovat iältään 4 000–3 700 miljoonan vuoden ikäisiä, vanhimpien ulottuen siis juuri ja juuri Haadeisen eonin rajalle.

Eoarchean, Palaeoarchaean, Mesoarchaean, Neoarchaean

”Where does it come from, And how was it made?” – ote Eoarchean-kappaleen sanoista.

Arkeeinen eoni käsittää maapallon historiasta ajanjakson 4 000–2 500 miljoonaa vuotta sitten. Arkeeinen eoni on maapallon historian kannalta erittäin merkittävä, sillä tämän ajanjakson aikana syntyivät ensimmäiset laajat mannerytimet jotka ovat säilyneet nykypäiviin asti. Esimerkiksi suurin osa Itä- ja Pohjois-Suomen kallioperästä on iältään Arkeeista. Suomen (ja koko Euroopan unionin) vanhin kivi, Siuruan gneissi, muodostui noin 3 500 miljoonaa vuotta sitten. Ensimmäiset säilyneet elämänmerkit, stromatoliittimuodostumat, ovat myös Arkeeista alkuperää.

Arkeeisten vihreäkivivyöhykkeiden, eli maapallolla säilyneiden vanhimpien tulivuoriperäisten kivien, tutkiminen tiivistyy hyvin The Oceanin lyriikkaan “Mistä se tuli ja kuinka se tehtiin?”. Näiden kivivyöhykkeiden synnyn ja kehityksen tutkimus on kansainvälisesti aktiivinen tutkimusaihe ja antaa tärkeää tietoa siitä, miten planeettamme kehittyi kohti nykyistä kokonaisuutta. Suomen vanhimmat tulivuoriperäiset kivet ovat noin 2 940 miljoonaa vuotta vanhoja.

—

Yhtyeen muutkin albumit sivuavat geologisia teemoja. Esimerkiksi Heliocentric-albumin teema kansikuvaa myöten käsittelee heliosentrisen, eli aurinkokeskisen, maailmankuvan yleistymistä. Pelagial-levyn kappaleiden nimet taas tulevat meren syvyysvyöhykkeistä.

Jos pidit tästä, kannattaa lukea myös kansitaidegeologiasta. Jos stromatoliitit kiinnostavat, lue täältä mistä niitä voi bongata Helsingissä! Suomen arkeeisten vihreäkivivyöhykkeiden tutkimuksesta voit lukea lisää täältä. Siitä miten kiven ikä voidaan määrittää, olen kirjoittanut useamman julkaisun.

 

Sanoitukset: The Ocean

Päivitys 11.5.2019: Linkki alkuperäiseen Precambrian-levyn kansikuvaan oli mennyt rikki ja päivitin juttuun otsikkokuvaksi laavakiviä. Poistin myös selkeyden vuoksi artikkelin lopusta tiedon vuoden 2015 keikasta.

Kansitaidegeologiaa

Sentenced oli suomalainen metalliyhtye, joka lopetti toimintansa vuonna 2005. Huomenna (10.1.2015)  Helsingissä juhlistetaan yhtyeen hiljattain julkaistua historiikkia ”Täältä Pohjoiseen: Sentencedin tarina”.

Geologisesti mielenkiintoisen yhtyeestä tekee vuonna 2000 julkaistun Crimson-nimeä kantavan levyn kansitaide. Punasävyisessä kannessa komeilee dinosauruksen luuranko jonka seuraksi taustalle on piirretty ammoniitteja. Yhtyeen kitaristin Sami Lopakan mukaan kannen dinosaurus ei levyn kannessa symboloi mitään olemassa olevaa dinosaurusta, vaan yrittää johdattaa kuulijan kuvan kautta maailmaan jossa jonkin henki on kuollut ja ikuisesti poissa. Mutta voiko kannessa komeilevasta luurangosta löytää yhtäläisyyksiä oikeaan fossiilimaailmaan? Otetaanpa selvää.

Kuva: Sentenced, kannen taiteen takana Niklas Sundin.

Esitin tämän kysymyksen kollegoilleni Ville Sinkkoselle ja Tuomas Jokelalle. He löysivät luurangosta yhteneväisyyksiä tyrannosaurideihin, ja erityisesti nuoreen Gorgosaurus libratukseen. Yhteistä levyn kannelle ja alla olevalle Gorgosaurus libratukselle on myös avonaisena ammottava suu ja jyrkästi taaksepäin kääntynyt pää. Levyn kannessa näkyy myös hännän kaartuminen voimakkaasti ylöspäin.

Kuva: Traumador the Tyrannosaur, CC BY 2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0), via Wikimedia Commons

Tällainen taaksepäin jännittynyt (englanninkielinen termi opisthotonus) kuolinasento on dinosaurusten fossiiliaineistossa yleinen ja asennon syntyä on tutkittu paleontologien puolesta vuosikymmenet. Syyksi asennon syntymiselle on esitetty esimerkiksi eläimen ruumiin kuoleman jälkeistä uudelleen asettelua virtaavan veden toimesta. Tällä hetkellä vallitsevan käsityksen mukaan asennon synnyn takana olisi pääosin, mutta ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa, eläimen kuolemaan liittyvät kärsimykset¹. Voimakas kehon taipuminen kuoleman viimeisillä hetkillä johtuu keskushermoston kouristuksenomaisesta vastareaktiosta hapenpuutteeseen tai muuhun keskushermostoon vaikuttavaan asiaan. Useita tämän asennon omaavista dinosaurusfossiileista on löydetty vulkaanisista tuhkakerrostumista, jolloin kuolinsyynä on saattanut olla tulivuoren purkaukseen liittyvä tukehtuminen. Fossiiliaineiston lisäksi taaksepäin jännittynyttä kuolinasentoa tavataan myös nykyaikana kuolevilla eläimillä, myös ihmisillä, ja se syntyy yleensä syystä tai toisesta hitaan ja pitkän kuoleman yhteydessä (kuten tukehtuminen tai myrkytys). Esimerkiksi jäykkäkouristuksen oireisiin kuuluu voimakkaita kouristuksia joissa keho jännittyy taaksepäin.

Näin ollen Crimson-levyn dinosaurus ei johdattele kuulijaa pelkästään johonkin lopullisesti menetettyyn, vaan sopii kuolinasentonsa perusteella myös symboloimaan levyn melankolista sisältöä ja menetyksiin liittyvää kärsimystä.

Geologiset mullistukset, kuten tulivuorenpurkaukset, ovat innoittaneet taiteilijoita kautta vuosisatojen. Musiikkimaailma ei ole tässä asiassa poikkeus. Tulevissa julkaisuissa tulemme kaivelemaan lisää levyhyllyjä geologilasit päässä! Löytyykö sinun levyhyllystäsi geologian inspiroimaa lyriikkaa tai kansitaidetta?

PS. Kiitos Villelle ja Tuomakselle vastaamisesta kysymyksiin ja jatko-kysymyksiin! Jos haluat nauttia lisää dinosauruksiinkin liittyvästä taiteesta, suosittelen lämpimästi tutustumaan Villen taidokkaisiin töihin täällä, josta alla oleva Deinocheiruksen kuva on! Niklas Sundinin kansitaiteeseen voit taas tutustua lisää täällä!

Kuva: Ville Sinkkonen

Viite:

¹Faux, C.M ja Padian, K. 2007. The opisthotonic posture of vertebrate skeletons: postmortem contraction of death throes? Paleobiology, 33, sivut 201-226.