Ruotsalaisen Alfred Nobelin (1833–1896) mukaan nimetty Nobel-palkinto jaetaan nykyään viidellä alalla: fysiikassa, kemiassa, lääketieteessä, kirjallisuudessa ja rauhantyössä. Nobel-palkintoja on jaettu vuodesta 1901 alkaen. Näiden alojen lisäksi 1960-luvun lopussa perustettiin taloustieteen palkinto, joka jaetaan yhdessä Nobel-palkintojen kanssa, vaikka sen rahoitus tuleekin toisesta lähteestä.
Geotieteissä yksi korkeimmin arvostetuista palkinnoista on Vetlesen-palkinto. Se on perustettu vuonna 1959 vastaamaan Nobel-palkintoa geotieteissä.
Tällä hetkellä Vetlesen-palkinnon on saanut yksi suomalainen tutkija: Pentti Eskola (1883–1964). Eskola sai palkinnon vuonna 1964 yhdessä ystävänsä ja kollegansa, brittiläisen geologin Arthur Holmesin kanssa.
Ennen Pentti Eskolaa ja Arthur Holmesia Vetlesen-palkinnon olivat saaneet tutkijat W. Maurice Ewing (1960), Sir Harold Jeffreys (1962) ja Felix Andries Vening Meinesz (1962).
Nykyään Vetlesen-palkinto koostuu kultaisesta mitalista ja 250 000 Yhdysvaltain dollarista. Vuonna 1964 Eskola ja Holmes jakoivat palkintosumman, 25 000 Yhdysvaltain dollaria, keskenään, mutta ilmeisesti kumpikin heistä sai oman mitalin. Palkinto myönnettiin maaliskuun lopussa1.
Eskolan palkinnosta kirjoitetiin myös kotimaassa. Huhtikuun 9. päivä 1964 Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin otsikolla ”Geologin ‘Nobel-mies’ professori Eskola kotona”. Artikkelin mukaan Eskolan osuu palkintosummasta oli noin 40 000 markkaa, mutta tarkempaa käyttökohdetta rahalle ei vielä ollut suunniteltu: ”[p]alkintosumman käyttöä ei Eskolan perheessä ehditty suunnitella sen tarkemmin, mutta rannerenkaan professori Eskola sentään vihjaisi ostavansa rouva Eskolalle” (HS 9.4.1964).
Toisin kuin Eskola, Holmes ei pystynyt matkustamaan Yhdysvaltoihin terveyssyistä johtuen. Helsingin Sanomille Eskola kertoo odottaneensa Arthurin vaimon Doris Holmesin (os. Reynolds) tapaamista. Myös Doris oli geologi ja erikoistunut muun muassa graniittien tutkimiseen. Helsingin Sanomille Pentti luonnehtii Dorista ”rakkaimmaksi vihollisekseen”, jonka kanssa hän on ollut Skotlannissa ”retkeilemässä ja riitelemässä”. Kivien syntyprosesseista, oletan. Tapaaminen Yhdysvalloissa jäi kuitenkin väliin.
Palkinnon saamisen aikaan Eskola oli naimisissa Helena Syrjälä-Eskolan kanssa. Kiinnostava yksityiskohta Helsingin Sanomien artikkelissa on se, että vaikka sekä Helena ja Pentin tytär Päivätär pääsivät mukaan matkalle, jolla palkinto myönnettiin, ei heidän sallittu osallistua kuitenkaan palkinnonjakotilaisuuteen. ”Naisilta oli pääsy kielletty näihin tilaisuuksiin, mutta meille järjestettiin korvaukseksi erillinen juhla”, kerrotaan Helenan sanoneen. (HS 9.2.1964.)
Sittemmin tämän asian suhteen on tapahtunut edistystä.
En löytänyt tietoa siitä, koska naisten läsnäolosta juhlallisuuksissa on tullut sallittua, mutta viime vuosina palkinto on myönnetty myös naisille. Ensimmäisenä naisena palkinnon sai ilmakehätieteilijä Susan Solomon, jonka tutkimukset liittyivät Etelämantereen päällä olevaan otsoniaukkoon ja sen syihin. Solomonin palkitseminen tapahtui kuitenkin vasta kymmenen vuotta sitten, eli vuonna 2013. (Solomon jakoi palkinnon Jean Jouzelin kanssa.)
Nykyään palkinto jaetaan keskimäärin joka kolmas vuosi. Vuoden 2023 palkinnonsaajasta on päätetty tammikuun lopussa. Huhtikuussa jaettavan palkinnon saa David Kohlstedt, jonka tutkimukset liittyvät maapallon laattatektoniikkaan. Lisätietoa Kolstedtin tutkimuksesta Vetlesen-palkinnon näkökulmasta löytyy Columbian yliopiston sivuilta.
—
1 Palkinnon myöntöpäivässä on hieman epävarmuutta. Helsingin Sanomat mainitsevat myöntöpäiväksi 24. maaliskuuta (Helsingin Sanomat, 30.4.1964), mutta vuonna 1964 julkaistu Physics Today -lehden artikkeli kirjoittaa päivän olleen 25. maaliskuuta (Physics Today, 17(5), s. 65). The New York Times -lehdessä 26.3.1964 julkaistun tekstin mukaan Eskola olisi saapunut Yhdysvaltoihin 25.3.
Lähteet
Teksti perustuu pääosin tekstiin upotettujen linkkien takana olevaan tietoon, Helsingin Sanomien vuonna 1964 julkaistuihin artikkeleihin (päivämäärät tekstissä) ja The New York Timesin artikkeliin ”2 Scientist win Vetlesen Prize”, joka on julkaistu 26.3.1964.
Vihreäkiven arvoitus 