Virittäytyäkseni tunnelmaan tulevan Yhdysvaltoihin suuntautuvan työmatkan suhteen, päätin sukeltaa kurpitsapiirakoiden maailmaan niin teoriassa kuin käytännössä (resepti herkulliseen kurpitsajuustokakkuun lopussa!).
Geologisessa mielessä kurpitsapiirakoihin tutustuminen onnistuu Aurinkokunnan pienimmän planeetan Merkuriuksen kanssa. Kaksi vuotta sitten Geology-lehdessä julkaistiin artikkeli1, jossa Tom Watters tutkimusryhmänsä kanssa kuvasivat Messenger-luotaimen ikuistamat Merkuriuksen pinnalta löytyvät pinnanmuodot, jotka muistuttivat ryppyineen ja halkeamineen kurpitsapiirakan pintaa. Yhdennäköisyyden ansiosta nämä pinnanmuodot saivat lempinimekseen kurpitsapiirakkakraaterit.
Tutkimuksen mukaan Merkuriuksen pinnanmuodoilla ja kurpitsapiirakalla on ulkonäön lisäksi yhteistä myös syntytapa. Merkuriuksen piirakkakraaterit ovat syntyneet kun laava on virrannut meteoriittikraattereihin. Kraattereiden sisällä jäähtyvän ja tiivistyvän laavan pinta on rakoillut ja rypistynyt samaan tapaan kuin uunista otetun piirakan pinta rakoilee. Kiviaineksen painuminen kasaan on paljastanut myös alkuperäisen meteoriittikraaterin reunaviivat muodostaen niin kutsutun haamukraatterin. Toisen tutkimuksen2 perusteella meteoriittikraatereissa olevan laavapatjan paksuuden on pitänyt olla kokonaisuudessaan vähintään 1,5 kilometriä, jotta tämänkaltaiset hautavajoamat ja rypyt ovat voineet syntyä. Tästä syystä on todennäköistä, että kurpitsapiirakkakraatereihin virrannut laava-allas on syntynyt useamman perättäisen purkauksen kautta.
Merkuriuksen piirakkakraaterit ovat erinomainen syy herkutella kurpitsajuustokakulla! Tämä kakku on helppo tehdä ja se sopii hyvin myös joulupöytään. Ohjeen määriä ei tarvitse noudattaa grammalleen – tässä kakussa poikkeamisella piirun verran suuntaan tai toiseen ei ole lopputuloksen kannalta suurta vaikutusta. Uunista oton jälkeen kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka jäähtyvän juustokakun pinta painuu rypylle Merkuriuksen piirakkakraatereiden tavoin!
Kurpitsajuustokakku
n. 17 cm halkaisijaltaan oleva matala kakku (täysikokoiseen vuokaan tehdessä määrät kannattaa tuplata)
Pohja
100 g valinnaisia keksejä (tässä kakussa puolet Digestiveä ja puolet piparkakkua)
1-2 rkl voita
(sitruunamehua/kuorta)
Murskaa pohjaan tuleva keksit ja sekoita niiden joukkoon sulatettu voi. Tarkoituksena on saada massa, joka on helppopainella piirakkavuoan pohjalle. Pohjaa voi maustaa esimerkiksi sitruunamehulla ja –kuoriraasteella. Painele pohja tasaisesti irtopohjavuoan pohjalle.
Täyte
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl kurpitsasosetta*
1 iso kananmuna
50 g/makusi mukaan hunajaa (tai muuta makeutusta)**
maun mukaan mausteita: esimerkiksi neilikka, muskotti, kaneli, vanilja ja inkivääri käyvät erinomaisesti**
Täytteen ainekset vatkataan sekaisin. Kurpitsasose kannattaa lisätä viimeisenä kun tuorejuusto on hieman notkistunut jos haluaa välttää massaan jäävät tuorejuustopaakut. Täyte kaadetaan pohjan päälle ja kakkua paistetaan n. 170 asteessa n. 35-45 minuuttia (uunin tehokkuudesta riippuen). Kakku on valmista sitten, kun täyte on kauttaaltaan hyytynyt, mutta keskusta vielä hieman hytkyy. Välttääksesi syvien repeämien synnyn kakun pintaan, kannattaa kakun reuna uunista oton jälkeen irroittaa vuoan reunasta varovasti esimerkiksi grillitikun tai veitsen avulla. Ennen herkuttelemista kakun on syytä jäähtyä kunnolla ja se on parhaimmillaan paistoa seuraavana päivänä.
*Kurpitsasose on helppo tehdä itse uunissa paahtamalla, mutta sosetta löytää kaupasta myös tölkissä.
**Makeutuksessa ja maustamisessa kannattaa huomioida pohjaan käytetyt keksit.
Viitteet:
1Watters, T.R, Solomon, S.C., Klimczak, C., Freed, A.M., Head, J.W., Ernst, C.M., Blair, D.M., Goudge, T.A. ja Byrne, P.K. 2012. Extension and contraction within volcanically buried impact craters and basins on Mercury. Geology, 40, p. 1123-1126.
2Klimczak, C., Watters, T.R., Ernst, C.M., Freed, A.M., Byrne, P.K., Solomon, S.C., Blair, D.M., ja Head, J.W. 2012. Deformation associated with ghost craters and basins in volcanic smooth plains on Mercury: Strain analysis and implications for plains evolution. J. Geophys. Res., 1117, E00L03, doi:10.1029/2012JE004100